"Selvää on vain yksi asia: ahdistelun kohde päättää itse, mikä on ahdistelua."

Päivän paskin aloitus. Tunge ne uli-sanan muodostavat kirjaimet näppikseltäsi haisevaan anaaliisi. 

No just. Minulla on yksi ihastunut (naispuolinen) työkaveri, jonka viestittely on todella ahdistavaa, vaikka ei sisälläkään mitään itsessään uhkaavaa. Teenkö siis rikosilmoituksen?

t. m44

Vierailija kirjoitti:

No just. Minulla on yksi ihastunut (naispuolinen) työkaveri, jonka viestittely on todella ahdistavaa, vaikka ei sisälläkään mitään itsessään uhkaavaa. Teenkö siis rikosilmoituksen?

t. m44

No jos siitä huolimatta, että olet pyytänyt häntä lopettamaan ahdistavan viestittelyn, hän silti jatkaa, niin toki voit kertoa hakevasi seuraavaksi lähestymiskieltoa.

No mutta noinhan se on. Ei sitä voi toinen toisen osapuolen puolesta päättää, mikä on ahdistavaa/ahdistelua. 

Vierailija kirjoitti:

No just. Minulla on yksi ihastunut (naispuolinen) työkaveri, jonka viestittely on todella ahdistavaa, vaikka ei sisälläkään mitään itsessään uhkaavaa. Teenkö siis rikosilmoituksen?

t. m44

Puhumattakaan takapuolesta puristelevia humalaisia naisia baarissa. Mutta nainenhan ei voi ahdistella, koska on aina uhri. Tässäkin tapauksessa julmasti torjuttu.

Vierailija kirjoitti:

No just. Minulla on yksi ihastunut (naispuolinen) työkaveri, jonka viestittely on todella ahdistavaa, vaikka ei sisälläkään mitään itsessään uhkaavaa. Teenkö siis rikosilmoituksen?

t. m44

Ensin pyydät lopettamaan, ja jos ei lopu, se on viranomaisasia. Eikös tuo ole aika itsestään selvää?

Homo tai sikamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No just. Minulla on yksi ihastunut (naispuolinen) työkaveri, jonka viestittely on todella ahdistavaa, vaikka ei sisälläkään mitään itsessään uhkaavaa. Teenkö siis rikosilmoituksen?

t. m44

Puhumattakaan takapuolesta puristelevia humalaisia naisia baarissa. Mutta nainenhan ei voi ahdistella, koska on aina uhri. Tässäkin tapauksessa julmasti torjuttu.

Höpö höpö. Ei naisilla ole sen kummempaa oikeutta ahdisteluun kuin miehilläkään. Tuntuu vaan, että miehellä se kieltämisen ja ilmoittamisen rima on korkeammalla, kun ensin kulkee mielessä mitä sanoo kaverit, seuraavaksi mietitään uskooko sua joku.

Miesten pitäisi rohkeasti ilmoittaa nää kourimiset ja lääppimiset, aivan samalla tapaa kuin naisetkin tekee.

Sama se on kiusaamisen kohdallakin. Silti tälläkin palstalla kiusataan surutta varsinkin julkkiksia.

Samaa mieltä. Ei ole kenenkään muun määriteltävissä mikä on kenellekin loukkaavaa. Tulisi kuitenkin tehdä ero siihen että joku käyttäytyy tosissaan piittaamattomasti tai epäkunnioittavasti/joku kertoo epäsovinnaisen vitsin hauskuuttaakseen mutta on muuten ihan mukava/ei-perseilijä.

Olipa sekavaa! Nää on herkkiä hommia 😅

Vierailija kirjoitti:

Homo tai sikamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No just. Minulla on yksi ihastunut (naispuolinen) työkaveri, jonka viestittely on todella ahdistavaa, vaikka ei sisälläkään mitään itsessään uhkaavaa. Teenkö siis rikosilmoituksen?

t. m44

Puhumattakaan takapuolesta puristelevia humalaisia naisia baarissa. Mutta nainenhan ei voi ahdistella, koska on aina uhri. Tässäkin tapauksessa julmasti torjuttu.

Höpö höpö. Ei naisilla ole sen kummempaa oikeutta ahdisteluun kuin miehilläkään. Tuntuu vaan, että miehellä se kieltämisen ja ilmoittamisen rima on korkeammalla, kun ensin kulkee mielessä mitä sanoo kaverit, seuraavaksi mietitään uskooko sua joku.

Miesten pitäisi rohkeasti ilmoittaa nää kourimiset ja lääppimiset, aivan samalla tapaa kuin naisetkin tekee.

Kuten itsekin huomasit, mitä se auttaisi? Toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

No mutta noinhan se on. Ei sitä voi toinen toisen osapuolen puolesta päättää, mikä on ahdistavaa/ahdistelua. 

Minä tunnen monia naisia, joilla on todella suuret luulot itsestään. Vähintään joka toinen mies "ahdistelee" katsellaan ja milloin milläkin tavalla, jos olemme porukalla ulkona. Sun mielestä tää on ihan ok määritellä näin? Osaa miehistä ei varmana kiinnosta pätkääkään. Minun mielestäni sukupuoli ja olemassaolo + toisen osapuolen tulkinta eivät saa olla ainoat ratkaisevat tekijät.

N30+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No just. Minulla on yksi ihastunut (naispuolinen) työkaveri, jonka viestittely on todella ahdistavaa, vaikka ei sisälläkään mitään itsessään uhkaavaa. Teenkö siis rikosilmoituksen?

t. m44

No jos siitä huolimatta, että olet pyytänyt häntä lopettamaan ahdistavan viestittelyn, hän silti jatkaa, niin toki voit kertoa hakevasi seuraavaksi lähestymiskieltoa.

En voi kieltää häntä viestittelemästä, sillä töiden vuoksi joudumme vaihtamaan tietoja. Hänen viesteissään on vain yleensä aivan tarpeettoman lämmin sävy.  

Ennen ketjun otsikossa olevaa sitaattia lehtijutussa on lause "Yksi vetää rajan koskemiseen, toisesta jo asiaton huutelu on häirintää."

Eli ei se ole mielivaltaisesti määriteltävä asia, mikä on häirintää. Terve järkikin sen sanoo, että asiaton huutelu ja koskeminen ei ole hyväksyttävää.

Vierailija kirjoitti:

No mutta noinhan se on. Ei sitä voi toinen toisen osapuolen puolesta päättää, mikä on ahdistavaa/ahdistelua. 

Ongelma on vaan siinä kun jotkut haluavat nähdä asioita, joita ei ole olemassakaan. Kyllä määrittelyn tulisi nojautua johonkin objektiiviseen faktaan (esim toisen osapuolen tarkoituksellinen toiminta + toisen osapuolen tulkinta)

Ahdistelu on subjektiivinen kokemus, joten tottakai kohde on ainoa joka voi päättää onko jokin hänen mielestä ahdistelua vai ei. On sitten eri keskustelu onko sillä mitään merkitystä että kohde kokee ahdistelua jossain tietyssä tilanteessa.

Työpaikalla, koulussa tms ei tulisi joutua tuntemaan itsensä ahdistelluksi. Poliisin tai vartijan raudoittaessa taas ei ole mitään merkitystä kokeeko olevansa ahdisteltu. Nämä kaksi tilannetta pitäisi osata erotella toisistaan, mutta valitettavasti aina välillä vaikuttaa löytyvän yksilöitä joiden mielestä heidän kokeman tunteen takia muiden tulisi käyttäytyä heidän haluamalla tavalla. Siis nimenomaan "et voi seistä tuolla tavalla, kun se ahdistaa mua", kun oikeast kyse on "et voi seistä tuolla tavalla, kun se ärsyttää mua" tilanteesta. Joku ei tule toimeen työkaverin kanssa ja siihen vedetäänkin "ahdistelukortti" kun "mä koen sen ahdistavana!!!!" ja sitten seuraavaksi pähkäillän oikein työryhmän voimin "miten ehkäisemme ahdistelua työpaikalla".

Kyllä, ihmiset kokevat ahdistelua ihan aiheesta ja siihen tulee puuttua. Valitettavasti kuitenkin esiintyy urpoja jotka käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja yrittävät saada omia mietymyksiä läpi käyttäen ahdistelua keppihevosena.

Jesse-armahtaa-luonto-ei kirjoitti:

Ahdistelu on subjektiivinen kokemus, joten tottakai kohde on ainoa joka voi päättää onko jokin hänen mielestä ahdistelua vai ei. On sitten eri keskustelu onko sillä mitään merkitystä että kohde kokee ahdistelua jossain tietyssä tilanteessa.

Työpaikalla, koulussa tms ei tulisi joutua tuntemaan itsensä ahdistelluksi. Poliisin tai vartijan raudoittaessa taas ei ole mitään merkitystä kokeeko olevansa ahdisteltu. Nämä kaksi tilannetta pitäisi osata erotella toisistaan, mutta valitettavasti aina välillä vaikuttaa löytyvän yksilöitä joiden mielestä heidän kokeman tunteen takia muiden tulisi käyttäytyä heidän haluamalla tavalla. Siis nimenomaan "et voi seistä tuolla tavalla, kun se ahdistaa mua", kun oikeast kyse on "et voi seistä tuolla tavalla, kun se ärsyttää mua" tilanteesta. Joku ei tule toimeen työkaverin kanssa ja siihen vedetäänkin "ahdistelukortti" kun "mä koen sen ahdistavana!!!!" ja sitten seuraavaksi pähkäillän oikein työryhmän voimin "miten ehkäisemme ahdistelua työpaikalla".

Kyllä, ihmiset kokevat ahdistelua ihan aiheesta ja siihen tulee puuttua. Valitettavasti kuitenkin esiintyy urpoja jotka käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja yrittävät saada omia mietymyksiä läpi käyttäen ahdistelua keppihevosena.

Ahdistuminen on subjektiivinen kokemus, ahdistelu on tekemistä ja toimintaa joka on riippuvainen tekijästä. Jos ihminen katsoo mietteliäänä junassa toista ihmistä miettien tunteeko tämän jostain ja toinen ahdistuu tästä, koska kokee sen seksuaalisena kontaktina, kyseessä EI OLE AHDISTELU, vaikka toista kuinka AHDISTAISI.