Miksi niin monet naiset ovat miestensä tossun alla?

Enkä tarkoita nyt, ettei voisi sanoa toiselle, jos on johonkin lähdössä, mutta ihmettelen ettei mitään voi luvata itsenäisesti. Näiden samojen naisten miehet kuitenkin tuntuvat menevän ja tulevan silloin kun tykkäävät.

en ole moista huomannut. paremminkin miehet on tossun alla.

En tiedä, surullistahan se on. Ehkä tytöillä/naisilla on joku miellyttämisgeeni, pitää hakea hirveästi ulkopuolista hyväksyntää. Sellainen on helppo alistaa, kun se oikeastaan alistuu ihan itse. Miehillä en ole hirveästi törmännyt vastaavaan toimintatapaan. Huvittavinta taitaa olla, että monikohan mies arvostaa tätä luutturättiyttä ja montaakohan se itse asiassa ärsyttää. 

No höh, tuo voi olla monilla sitäkin, että se käy tekosyystä. Jos ei huvita, ei halua, on muuta menoa... helppo heittää jotain tuollaista? Ja myönnän että itsekin nimen omaan haluan tehdä tietyt kotityöt itse, koska en halua nähdä niitä tuhoja mitä esim. miehen suorittamasta pyykinpesusta seuraa. Onhan elämässä muutenkin työnjakoja, on jotenkin kankeaa ajattelua ja liian oikovaa ajatella että se joka tekee vaikka tietyt kotityöt, on erityisen alisteisessa asemassa. En mä ainakaan ole.

Munkin mielestä nykyään miehet ovat enemmänkin tossun alla. Mun tuttavapiirin naiset on todella itsenäisiä.

Minä olen tuollainen, vaikka olen vasta (?) 20-vuotias. Jostain syystä vain pidän siitä asetelmasta.

Olen 33- vuotias ja kotona hoitelen kolmea lastamme.

Meillä minä teen mielelläni ruuat, nyt keittelen perunaa ja laitan kastiketta koska mies on töissä. Kun tekee riittävästi niin ei tartte tehdä kuin yksi ruoka päivässä. Joskus saatan tehdä vaikka soppaa josta sitten voi syödä 3 päivää ja viimeiset tipat voi tehdä lisäämällä jotain sopan sekaan.

Joskus saatan tehdä toisen ruuan valmiiksi neljäksi kun mies nyt tulee silloin kotiin. Silloin on muutenkin näppärä syödä koska koululainen on syönyt välipalaa ehkä kahden aikaan (samoin nämä pari pienempää) ja sen ruuan jälkeen ehtii maha vielä laskea ennen harrastuksiin lähtöä. Olisi kurjaa odottaa että mies tulee kotiin ja alkaa kuorimaan perunaa. Meillä se vaikuttaisi myöhästymisiin ja iltapalakin myöhästyisi koska meillä ei valvota kovin pitkään iltaan saakka..

Sitten mitä nyt tulee siivoamisiin niin ne hoituu näppärästi kun olen kerran kotona.

Juon välillä kahvia ja istun koneella mutta tuossahan noita pasukoneita täyttää ja tyhjää. Lapsetkin voi ottaa mukaan hommaan.

Jos en tee ruokaa niin aikaa jää aika paljon. Me käytetään se aika kävelemällä puistoon vaikkapa. Mitä kaikkea sinä ap teet jos et kotitöitä?

Työssäkäydessä meillä jako tehdään sen mukaan  mitä kumpikin nyt ehtii tehdä. Kun toinen tekee ruokaa, toinen käy kaupassa tai jos toinen laittaa pyykkiä niin toinen imuroi. Silloin minä istun sohvalla lukemassa lapsille ja mies laittaa ruokaa. Onko sillä niin väliä?

Minulle tärkeää on toimiva arki. Kiva elää siistissä kodissa joten teen tässä kun kotona notkun ja meillä on ilta aikaa omille/yhteisille hetkille kun ei ole jättänyt työssäkäyvälle tehtävälistaa. Mutta voin jättää kyllä jos siltä tuntuu. Mutta melko harvakseltaan tässä nyt puuhaa on kun tasasesti pesee pyykkiä ja laittaa soppaa ison kattilallisen. 

Kai se asenne ratkasee. Sun asenteesi tuntuu olevan kovin negatiivinen. Onko teillä isotkin väännöt miehen kanssa miten kotityöt pitää jakaa?

Joillakin - ei kaikilla - se on selvästi vastuun pakoilemista. Jos joku päätös osoittautuu vääräksi, voi sanoa että eihän se ollut minun päätökseni. Kun ulkoistaa itseltään kaiken vallan, siinä menee kätevästi vastuu samalla.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 11:39"]

En tiedä, surullistahan se on. Ehkä tytöillä/naisilla on joku miellyttämisgeeni, pitää hakea hirveästi ulkopuolista hyväksyntää. Sellainen on helppo alistaa, kun se oikeastaan alistuu ihan itse. Miehillä en ole hirveästi törmännyt vastaavaan toimintatapaan. Huvittavinta taitaa olla, että monikohan mies arvostaa tätä luutturättiyttä ja montaakohan se itse asiassa ärsyttää. 

[/quote]

Nelonen, omassa tuttavapiirissä on paljon perheitä joissa mies jää kotiin hoitamaan perheen lapsia vanhempainvapaalle. Ihan tervettä se on!

Silloin isä vie lapsia kerhoon ja tekee ruokaa. Ai kamalaahan se taas varmaan on.

Varmaan voisi siivojan palkkaaminen ja hänelle nenän nyrpistely auttaa tälläsille eräille? :D

8

Sitten ne samat siivousluutut valittaa, kun mies jätti. Voi sitä katkeruutta, kun marttyyrinä itketään omaa uhrautumista. Mitään omia valintoja ei ole tehty, ei olla huolehdittu omasta etenemisestä työuralla tai pahimmillaan ei olla käyty töissä ollenkaan, ei osata huolehtia omista raha-asioista ym.

11. ei kai se nyt tarkoita että on marttyyri jos hoitaa kotia niin että on aikaa toisilleenkin?

Mistä te kaksitte näitä? Tehän tässä nyt olette negatiivisia ja se heijastuu tyytymättömyytenä suhteestanne. Meillä ainakin on mukava suhde jossa toista otetaan huomioon. Ei teillä.. ;)

8

Samaa ihmettelin juuri itsekin. Täällä on jatkuvasti aloituksia tyyliin "en voi tehdä sitä-tai-tätä kun mies ei halua". Surulliselta kuulostaa.

Voihan olla, että joku käyttää tuollaisia sanoja tekosyynä, mutta eihän sillä tavalla tosiaan anna erityisen hyvää kuvaa parisuhteestaan.

On näitä alistuvia, jotka uhrautuvat ihan itse ja sitten vielä näiden lisäksi niitä, joita miehet oikeasti nujertavat hiljaiseksi. Nalkuttamalla tai sitten nyrkin avulla ja säätelemällä näiden kotirouvien rahankäyttöä. 

Pitäkää nyt hyvät naiset huoli itsestänne. Ihan totta, että tämäkin palsta on täynnä aloituksia siitä, miten naisparka ei saa lupaa johonkin asiaan, mies pakottaa työleirille kesämökille ja mitä milloinkin.

Mitä nämä ihmiset pelkäävät, kun eivät uskalla erota? 

Ihan samaa olen ihmetellut, kuinka nuorissakin naisissa on niin todella paljon näitä tossun alla olijoita. Ja kyse ei ole siitä, miten ne kotityöt jaetaan, vaan yleisessä asenteessa!

Tytöt kasvatetaan pienestä asti miellyttämään. Sen lisäksi, että palsta on täynnä sitä, että pitää saada mieheltä lupa tai mies pakottaa johonkin, se on myös täynnä sitä, millainen pitäisi olla, että miellyttäisi  miestä.

Omalla kohdalla tunnistin tämän itse joitakin vuosia sitten, ja rupesin pikku hiljaa kuulostelemaan, kuka minä oikeastaan olen ja mitä minä oikeasti haluan. On ollut ihan mahtava matka, jonka ansiosta olen nyt kohta viisikymppisenä onnellisempi kuin koskaan.

Minulla on tytär, ja toivon, että olen pystynyt edes vähän siirtämään hänelle sitä asennetta, että hänellä on arvo ihan omana itsenään eikä pelkästään sen perusteella, mitä miehet hänestä ajattelevat tai kuinka siistinä hän kotinsa pitää, ja että on ihan ok haluta jotakin itselleen vain itsensä takia, eikä se tarkoita muiden jyräämistä.

Minulle jo äiti opetti, että naisen on huolehdittava omista rahoistaan ja kouluttauduttava sekä hankittava hyvä työ. Älykäs nainen ei itse asettaudu kynnysmatoksi eikä riippuvaiseksi miehestään.