Lähihoitajaksi kouluttautuminen vanhemmalla iällä

Kannattaa, jos tunnet vetoa alalle muista syistä kuin että töitä riittää. Se kutsumus nimittäin on hyvä syy alalle hakeutumiseen.

kyllä kannattaa. ehkä varmin koulutus työllistymisen kannalta.

Mun äiti sai yli viisikymppisenä töistä yt-neuvottelujen seurauksena potkut, ja sen jälkeen hän uudelleenkouluttautui lähihoitajaksi. Eläkeikäänsä asti hän työskenteli säännöllisesti sairaaloissa ja vanhainkodeissa lähihoitajan tehtävissä. Ainut asia, josta hän ei siinä työssä pitänyt oli kolmivuorotyö ja siitä aiheutuneet uni/väsymysongelmat.

Jos koet ja tunnet, että lähihoitajana toiminen saattaisi olla sinun juttusi. Lähihoitajan työ on viimeaikoina joutunut asemaan, jossa sitä on ollut harmillisen helppoa ja vaivatonta väheksyä ja moittia.

Lähihoitajat tavallaan ovat se ammattiryhmä, joiden toimintaa ja tekemisiä miltei jokaine uskaltatuu arvostelemaan ja omaamaan mielipiteen; osana sitä keskustelua millaisia epäkohtia nykyisessä ja erityisesti vuosia sosiiaali -ja terveyspalvelujen tuttavallisemmin soten tulisi ja pitäsi olla. Samalla unohaten, että moni lähihoitaja haluaa ja on halunnut tehdä työnsä hyvin ja huolella.

Eikä ole valinnut tai päätynyt työhönsä siksi, että työvoimaviranomainen tai koulussa opo on kehottanut ja patistanut ajatuksella ja kuvitelmalla, että kenestä vain on hoitajaksi vaikkei koulunkäynti sujuisi tai jos vaikka olisi sujunutkin, mutta olisi ajautunut tai tullut aiemmin valinneeksi alan, jolta ei yksinekrtaisesti löydy työtä, kuin hyvin niukasti.

Itse toivoisin, että jokainen, joka toimii lähihoitajana voisi kokea ja tuntea, että tekee mielekästä ja tärkeää ja arvokasta työtä, joka muistettaisiin ja palkittaisiin muulloinkin kuin vain juhlapuhessa.

Itse en ole lähihoutaja. Enkä tiedä olsiko minusta siihen, koska se on toimi, jossa käsittääkseni on usein kirjaimellisesti toisen iholla.      

Jos olet fyysisesti ja henkisesti vahva niin siitä vaan. Itse 37 vuotiaana alan opiskelemaan kevyempää alaa. Toinen 30 v lähihoitaja tekee muita töitä kun ei kestänyt henkisesti.