Ahdistaisiko kuolemattomuus ihmisiä enemmän kuin kuoleminen?

Mielenkiintoinen aihe pohtia.

Jos oikeastikin elämä vaan aina jatkuisi ja jatkuisi.. tulisiko ahdistus, että tätäkö tämä tosiaan ikuisesti?

Itseäni ei kuolema pelota, vaan ajattelen, että hyvä kun tämä joskus loppuu.

Haluaisin kuolla todella vanhana, kylliksi elämästä saaneena.

Ahdistaisi koska oligarkit olisi ikuisia eikä niistä pääsisi eroon. Tavallisen ihmisen asema olisi melko kurja.

Mielenkiintoinen kysymys... pelkään kuolemaa, tai ainakin näin reiluna nelikymppisenä haluan ajatella että elämäni olisi vasta puolivälissä. Veikkaan että jos elän tästä tuplat, ei kuolema tunnu enää pelottavalta vaan sitä jo odottaa... ikuinen elämä taas sitävastoin tuntuisi kamalalta vaikka nyt elämä onkin ihan hyvää ja tasapainoista... en silti haluaisi olla kuolematon.

Jos tää ois aina vaan tällastä, lopettaisin tän itse.

Olisi ihan sietämätöntä. Kaikki kuspiät  aina riesanamme. 

Ihanaa että joskus tää loppuu.

Ilman muuta on lopulta ihana kuolla kun on saanut tarpeekseen. Nyt tässä viisikymppisenä alan lähestyä sitä rajaa. Ei paljon haittaisi vaikka salama iskisi, kunhan se kävisi äkkiä. 

Kuolemattomaksi en ikinä haluaisi.

Riippuu millainen kuolemattomuus. Ettei vaan käy kuten siinä kreikkalaisessa myytissä missä jumalatar pyytää kuolevaiselle miesrakkaalleen kuolemattomuutta. Zeus sitten antaa sen mutta jumalatar unohti kysyä ikuista nuoruutta sen mukana, joten mies jatkoi vanhenemistaan ja satojen vuosien jälkeen oli pelkkä rusinan kokoinen ja näköinen pieni kuivunut lihaklimppi.

Kristityn odotushorisontti sisältää nuo molemmat, kuolevaisuuden ja kuolemattomuuden, ja kristittynä en koe niitä kumpaakaan ahdistavaksi.

Jos en olisi kristitty, kokisin ehkä kuolemattomuuden ahdistavammaksi. Siis jos elämä kuitenkin sisältäisi sairautta, hylkäämistä ja muuta vaikeutta, jota nyt on täällä maailmassa.

Kristittynä uskon ikuisen elämän Taivaassa olevan toisenlaista olemista: tyytyväisyyttä ja rauhaa Jumalan yhteydessä, ei kaipuuta muualle, ei ahdistusta eikä uupumista.

En pelkää kuolemaa, enkä todellakaan jaksaisi elää loputtomiin.

En pelkää kuolemaa. Kuolemista pelkään, sitä että riutuu vihanneksena tajuamatta enää mistään mitään, kykenemättä tekemään mitään.

Jos kuolema on nopea ja kivuton niin sitten ei haittaa.

Ikuinen elämä olisi aivan kauheaa.

Hmmmm....

A: "Kuinka kauan olet ollut nykyisessä työssäsi?"

B: "Odotas, vähän päälle  7500 vuotta"

A: "Taidat pitää työstäsi?"

B: "Inhoan sitä."

Nyt stressaan että miten pärjään eläkeikään asti taloudellisesti (melko huonosti). Eläkkeellä ollessa saa sitten stressata miten se olematon eläke riittää elämiseen. Jos elämä jatkuisi ikuisesti, myös tämä stressaaminen jatkuisi ikuisesti. Olisi aika kamalaa.

Aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin.