Kysely koulukiusaamisesta. Onko sinua kiusattu? Oletko itse kiusannut?

Missä on vaihtoehto: on kiusattu ja olen itse kiusannut?

Pahoittelut, kirjoittelen ensimmäisiä kertoja ja unohdin tämän, vaikka se olisi ollut omakin valintani.

Aivan ala-asteen alussa kiusasin itse. Onneksi siihen reagoitiin ja se loppui nopeasti ja henkilö, jota kiusasin on edelleen näin aikuisiällä hyvä ystäväni. Puolestaan kaveria, jonka kanssa kiusasin, en ole nähnyt ala-asteen loppumisen jälkeen.

Minua puolestaan kiusattiin koko yläasteen ajan (eri paikkakunta - eri henkilöt).

Joten, mitä äänestän?

Mua on kiusattu sekä fyysisesti että henkisesti koko peruskoulun ajan. Ala-asteella kiusaaminen oli erään isomman pojan uhkailua ja myös käsiksi käymistä. Tuo poika oli meidän tyttöjen keskuudessa ihan tunnettu häirikkö ja kiusaaja, joka aina otti silmätikukseen jonkun tytön ja pitkään pelkäsin kulkea koulumatkoja. Lisäksi sain kokea luokkakaverien pilkkaamista ja ulkopuolelle jättämistä. Ylä asteella jouduin olemaan edelleen samojen luokkakaverien kanssa ja meno jatkui entisellään ei kuitenkaan enää mitään fyysistä.

Itse olin ala-asteella hetken aikaa kiusaaja: uhkailin erästä pienempää hakkaamisella, mutta se loppui heti alkuunsa kun äitinsä tuli koulun pihalle ja haukkui mut maan rakoon. Hävetti kamalasti ja lopetin.

Miksei ole vaihtoehtoa, ettei ole kiusattu, eikä ole ollut itse kiusaaja?

Kiusattiin eskarista yläasteen loppuun. Enimmäkseen henkisesti, mutta fyysistäkin väkivaltaa oli.

On kiusattu ja olen kiusannut. Varmasti kaikkia on joskus kiusattu.

Kiusaaminen alkoi kun vanhemmat erosivat ja muutettiin vieraalle paikkakunnalle. Olin 10 kun tämä tapahtui ja jatkui 16-vuotiaaksi asti. Ensin se oli sellaista porukasta ulosjättämistä ja pientä piikittelyä joka sitten kasvoi hulluihin mittoihin. Yläasteella sain ensimmäiset tappouhkaukseni ja muistan vieläkin kuinka kaverini piikitteli "etkö sä muka uskalla mennä yksin portaita alas". No en uskaltanut, pelkäsin että joku tulee ja tönäisee minut ne rappuset alas jos menen yksin. Tämän lisäksi tavaroitani tongittiin ja sain kuulla mitä hirveimpiä juoruja itsestäni, sain jääkönteistä päähäni koulumatkalla ja sain todellakin pelätä henkeni edestä. Yläasteella ennen tunnin alkua luokan häirikkö nappasi minua kurkusta kiinni ja kuristi ihan täydellä voimalla koska olin katsonut väärin ja nauranut hauskalle jutulle. Arvatkaa tekikö kukaan mitään kun aloin muuttumaan siniseksi? Ei, kaikki katsoivat muualle ja jatkoivat omia juttujaan. 

Ala-asteella kiusaamisessa oli yksi opettajakin mukana, teki kaikkensa että minulla olisi jatkuvasti hankalaa ja kurjaa. Tuntui että se oli oikein tuon opettajan elämäntehvätä kytätä ja muistuttaa miten huono ja paska olen enkä osaa tehdä yhtään mitään oikein ikinä.

Muistan yhden kerran kun koulun pihalla sain turpaani ilman syytä ja minä olin se joka sai pyytää anteeksi käyttäytymistään! 

Tasan yksi opettaja yritti tehdä asioille jotain mutta mitä yksi opettaja, jota itseäänkin kiusataan työpaikallaan, voi tehdä? Kuitenkin olen hirveän kiitollinen että edes yritti ja uskoi minua <3

Minua ei ole kiusattu, mutta itse olen kyllä kiusannut muita. En ollut mitenkään väkivaltainen, vaan enemmän sellainen psykologinen kiusaaja, jonka keinot olivat hienovaraisempia. Saatoin esimerkiksi keksiä erilaisia lällättelynimiä ja pistää sitten luokan yksinkertaisimmat toistelemaan sitä uhrin kuullen. Sitten kun uhri pillahti itkuun, teeskentelin tietämätöntä ja lällättelijät jäivät jälki-istuntoon. Hähä.

Kadunko? Tekisi mieli sanoa, että kadun, mutta jos olen ihan sataprosenttisen rehellinen, niin en ole siitä ihan varma. Minulla on sellainen tunne, että uhrit ansaitsivat kiusaamisen. En tiedä miksi ajattelen näin.

Vierailija kirjoitti:

Kiusattiin eskarista yläasteen loppuun. Enimmäkseen henkisesti, mutta fyysistäkin väkivaltaa oli.

Miten tämä edes voi olla mahdollista? Etkö missään vaiheessa uskaltanut nostaa kättäsi kiusaajia vastaan? Huh huh..

Koko ala-aste.

Yläasteen sain olla rauhassa, mutta olin aika yksinäinen, koska olin kovin arka ja pelkäsin sosisalisia tilanteita.

Olihan toki yläasteella mopotusta tms. mutta en kokenut sitä oikeana kiusaamisena, eihän siinä ollut mitään henkilökohtaista.

Ammattikoulun lopulla jouduin uudestaan kiusatuksi, olinham aika outo heppu.

Ikänäkö ja kännykkä on huono yhdistelmä.

Henkistä kiusaamista 4lk.- 9lk.

Alkaen siitä kun muutin maalta kaupunkiin ja istuin uutena oppilaana ainoaan vapaaseen pulpettiin ja vierustoveri, tyttö, ilmoitti että haisen.🙄

Yksi vaalea enkelikiharainen tyttö lisää, siis kyllähän nyt vähemmästäkin menee luokan suosittujen, mutta ikäväluontoisten tyttöjen klikki sekaisin.

En ole koskaan kiusannut.

Enkä ymmärtänyt kiusaamista sillä että leveästi evätään pääsy johonkin mihin en edes halua kuulua.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole kiusattu, mutta itse olen kyllä kiusannut muita. En ollut mitenkään väkivaltainen, vaan enemmän sellainen psykologinen kiusaaja, jonka keinot olivat hienovaraisempia. Saatoin esimerkiksi keksiä erilaisia lällättelynimiä ja pistää sitten luokan yksinkertaisimmat toistelemaan sitä uhrin kuullen. Sitten kun uhri pillahti itkuun, teeskentelin tietämätöntä ja lällättelijät jäivät jälki-istuntoon. Hähä.

Kadunko? Tekisi mieli sanoa, että kadun, mutta jos olen ihan sataprosenttisen rehellinen, niin en ole siitä ihan varma. Minulla on sellainen tunne, että uhrit ansaitsivat kiusaamisen. En tiedä miksi ajattelen näin.

Urpo

Kiusattiin ala-asteelta lukion alkuun ja sen jälkeen amk:ssa. Sekä henkistä että fyysistä pahoinpitelyä. Arpia on yhä, mutta elämä jatkuu.