Monen mahdollisuudet kilpaurheilijaksi karsiutuu teini-iässä

Entä sitten? Sehän osoittaa ettei luonne ole alalle sopiva. Puuttuu motivaatio. Miksi pitäisi päästä kilpaurheilijaksi jos ei ole motivaatiota?

Aika harvojen kuuluu kilpaurheilijoiksi päätyäkään. Vielä harvempien kannattaa panostaa siihen ainoana vaihtoehtonaan.

Meillä ongelmaksi on muodostunut raha ja auton puute. Tämä on totta. Vaikka nyt tulee selityksiä miten nuo ongelmat selätetään. Ei onnistu. Olen kyllä tehnyt kaikkeni. Motiivi pikkuhiljaa laantuu, kun harrastaa paljon alemmassa sarjassa kuin taidot olisi.

Ja moni aikaisin menestynyt on enää teini-iän jälkeen menestynyt. Sitten taas tulee ohi ne, jotka teini-iässä jaksaa tehdä töitä ja kehittyy. Moni, josta vaikkapa 10-vuotiaana povataan "uutta Litmasta" tms. lopettaakin sitten 15-vuotiaana ja huipulle nousee se mahdollisesti kakkosjoukkueita samassa iässä tahkonnut.

Raha on myös erittäin iso tekijä. Ihan jo harkkamaksujen nousussa ja välineissä, mutta myös siinä, että menestyäkseen pitää päästä melkeen lajissa kuin lajissa ulkomaille leireilemään ja kilpailemaan.

Meillä ainakin voimistelu alkoi verottaa sen verran lahjakkaasti kukkaroa, että oli helpotus että tytär lopetti sen kun halusi panostaa lukioon.

Valmentaja saattoi hetken mielijohtesta vaihdattaa esiintymispuvut, jotka oli teetetty ja maksettu yli 200 € / puku ja siihen vielä strassit päälle. Ei ollutkaan hyvä, niin eikun uusiksi. Jatkuvasti pitäis olla maksamassa jotain leiriviikonloppuja milloin missäkin ja reissuja ulkomaille kilpailemaan.

Taitoluistelusta en viitse edes aloittaa, sitä harrasti meillä toinen, mutta ei "onneksi" ollut lähelläkään Suomen huippuja vaikka ihan SM Noviiseissa kisasikin. Pelkät luistimet 700 €, kesäleirit, koreagrafiat...

Ja vaikka noi nyt on kalliita lajeja, se on ihan selvä, niin vaikka harrastaisit maastojuoksua se touhu kallistuu valtavasti siinä teininä kun pitäisi pyrkiä huipulle, mutta ei ole vielä mitään sponsoreita ja ei välttämättä kuulu liiton leiritettäviin.

Vierailija kirjoitti:

Raha on myös erittäin iso tekijä. Ihan jo harkkamaksujen nousussa ja välineissä, mutta myös siinä, että menestyäkseen pitää päästä melkeen lajissa kuin lajissa ulkomaille leireilemään ja kilpailemaan.

Meillä ainakin voimistelu alkoi verottaa sen verran lahjakkaasti kukkaroa, että oli helpotus että tytär lopetti sen kun halusi panostaa lukioon.

Valmentaja saattoi hetken mielijohtesta vaihdattaa esiintymispuvut, jotka oli teetetty ja maksettu yli 200 € / puku ja siihen vielä strassit päälle. Ei ollutkaan hyvä, niin eikun uusiksi. Jatkuvasti pitäis olla maksamassa jotain leiriviikonloppuja milloin missäkin ja reissuja ulkomaille kilpailemaan.

Taitoluistelusta en viitse edes aloittaa, sitä harrasti meillä toinen, mutta ei "onneksi" ollut lähelläkään Suomen huippuja vaikka ihan SM Noviiseissa kisasikin. Pelkät luistimet 700 €, kesäleirit, koreagrafiat...

Ja vaikka noi nyt on kalliita lajeja, se on ihan selvä, niin vaikka harrastaisit maastojuoksua se touhu kallistuu valtavasti siinä teininä kun pitäisi pyrkiä huipulle, mutta ei ole vielä mitään sponsoreita ja ei välttämättä kuulu liiton leiritettäviin.

Noi on kalliita lajeja. Mikähän on tehnyt voimistelusta niin jumalattoman kalliin? Yksilölaji tietysti vie yhden valmentajan, mutta esim joukkuevoimistelu.

Toinen on tuo joukkueen rahojen "tuhlaus". Rikas jojo käyttää rahoja ihan leveällä kädellä. En tarkoita väärinkäytöksiä, mutta ei ajatella taloudellisesti.