Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen raivarit
18.03.2019 |
Olen - tai me kumpikin olemme - todella väsyneitä tilanteeseen. Mies on viimeaikoina saanut aivan hirveitä raivareita ja menettää muutenkin hermonsa pienestä. Viimeksi eilen riitelimme taas ja mies karjui ja haukkui.
Tiedän, kuulostaa varmaan siltä, että olisi eron paikka. Emme kuitenkaan kumpikaan halua eroa, sillä suhteemme on viimeistä paria kuukautta lukuunottamatta ollut mahtava ja kaikki muu toimii paitsi kommunikaatio silloin kun mies menettää hermonsa. Miehellä on siis takana raskas vaihe elämässä ja niin myös minulla mikä on varmasti ollut omiaan lisäämään miehen stressiä. Hän tiedostaa, että tunteiden käsittelyn vaikeus tulee lapsuudesta ja vaikeasta isäsuhteesta ja tahtoo siihen itsekin muutoksen. Läheskään aina vaikeista asioista keskustelu ei mene riitelyksi, vain silloin tällöin.
Eilisen raivokohtauksen perään hän sanoi että on saanut tarpeekseen ja aikoo hakea apua nyt. Hän menikin tänään psykiatriakeskukselle puhumaan asiasta, mutta heidän vastauksensa ongelmaan oli lääkkeet - yllätys yllätys. Haluavat, että mies varaa ajan lääkärille mahdollista reseptiä varten. Toki on hyvä jos mies saa mielialaa tasaavia lääkkeitä jotka auttaisivat edes vähän, mutta ei ongelma poistu lääkkeillä. Lääkkeet saattavat myös muuttaa häntä ihmisenä emmekä kumpikaan halua sitä, joskin olemme yhtä mieltä siitä että mielummin niin kuin nämä riidat ja raivarit. Miksi meille ei tarjottu kunnon apua, miehelle mahdollisuutta päästä keskustelemaan jonnekin tästä, sillä ongelma on selvästi syvemmällä ja kaukana menneisyydessä eikä lähde pois lääkkeillä? Tätäkö tämä todella on, että aina vaan lääkkeet kouraan ja itse ongelman käsittely sivuutetaan täysin?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tarkastaa ihan verensokeri.
Verensokerit kyllä ihan ok ja uskon, että tässä on kyse vähän jostain vakavammasta kuin vain verensokerista... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverin mies pääsi työterveyden kautta juttelemaan psyk.sairaanhoitajalle.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin mies pääsi työterveyden kautta juttelemaan psyk.sairaanhoitajalle.
Tiedätkö oliko siitä pidemmän päälle mitään apua? Suhtaudun jokseenkin skeptisesti sairaanhoitajan riittävyyteen tässä asiassa, molemmat olemme sitä mieltä että terapia olisi oikea paikka. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin mies pääsi työterveyden kautta juttelemaan psyk.sairaanhoitajalle.
Tiedätkö oliko siitä pidemmän päälle mitään apua? Suhtaudun jokseenkin skeptisesti sairaanhoitajan riittävyyteen tässä asiassa, molemmat olemme sitä mieltä että terapia olisi oikea paikka. Ap
En halua lannistaa, mutta on mahdotonta päästä psykoterapiaan yhtäkkiä muuta kuin maksamalla n.85e/h yksityiselle. Jonot ovat pitkiä, jopa vuoden voi joutua odottelemaan, jos Kelakorvattavaa haette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin mies pääsi työterveyden kautta juttelemaan psyk.sairaanhoitajalle.
Tiedätkö oliko siitä pidemmän päälle mitään apua? Suhtaudun jokseenkin skeptisesti sairaanhoitajan riittävyyteen tässä asiassa, molemmat olemme sitä mieltä että terapia olisi oikea paikka. Ap
En halua lannistaa, mutta on mahdotonta päästä psykoterapiaan yhtäkkiä muuta kuin maksamalla n.85e/h yksityiselle. Jonot ovat pitkiä, jopa vuoden voi joutua odottelemaan, jos Kelakorvattavaa haette.
Olen itse käynyt psykoterapiassa ja parikin kertaa käynyt hakuprosessin läpi, tiedän että saa odottaa. Tosin ensimmäisellä kerralla pääsin hyvin nopeasti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä jokaisella on aivoissamme sellainen kasetti, joka on kerännyt muistoja ja tapahtumia sieltä lapsuuden ajalta. Ikävuodet 2-4 ovat ne vuodet, jolloin tapahtuu lapsen mielen särkymistä, jos hänellä ei ole ollut turvallista lapsuutta ja hoivaa.
Aikuisena se kasetti pyörähtää käyntiin jossakin tilanteessa ja kun ei ole kykyä ratkaista tilanteita, joissa tarvitaan aikuisen ihmisen tapaa hoitaa asioita, niin raivo on eräs konsti purkaa pahaa oloa.
Minun mieheni on joutunut kasvamaan ilman hoivaa ja huolenpitoa. Syy/seuraus on tästä, etteihän luota kehenkään. Haluaisi luottaa, mutta ei osaa. Hän on kova ulkokuoreltaan, mutta pieni lapsi sisältä. Huomaan heti, kun se lapsuuden kela päässä pyörähtää käyntiin ja minkäs minä sille sitten voin ? Paapomalla ja silittelemällä ? Annan sen ”kelan” pyöriä hänen päässään, itse hänen on joko haettava apua tai muuten kasvaa aikuiseksi ja käsitellä tapahtumat hänen lapsuudessaan.
Kitkaa aiheuttaa se, että minun pitäisi olla se ”äiti” jota hänellä ei ole ollut ja minä en sellaista roolia aikuiselle miehelle anna, että hän olisi se minun pieni lapsi.
Sitten hän raivoaa ja on selkeästi joku 3 vuotias uhmaikäinen lapsi. Hänellä on usein mahavaivoja ja sanookin minulle, että kaikki minun käytökseni heijastuu hänen vatsaansa ja että minun pitää olla vahva ja huolehtiva nainen, ettei hän panikoi ja raivostui.
Hän pelkää, että jätän. Kun kaikki lapsuudessa ovat jättäneet ja pettäneet pienen lapsen, niin hän kokee edelleenkin, että niin hänelle käy aina nytkin ja hätähän siitä tulee.
Siinä monilapsisessa perheessä kaikki hänen sisaruksena voivat kuka mitenkin, siis kun lapsuus on todella kurja niin se heijastuu läpi elämän.
Lapsilleen hän on huolehtiva ja rakastava isä. Joskus ihan liiankin kanssa. Lapset luottavat häneen kuin kallioon. Tämä puoli hänessä on se puoli, josta pidän ja nautin. Aina asioilla on kaksi puolta ja en minä häntä jätä. Kai se valaa jonkinlaista uskoa hänelle, ettei aina käy huonosti ja pitää uskaltaa luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin mies pääsi työterveyden kautta juttelemaan psyk.sairaanhoitajalle.
Tiedätkö oliko siitä pidemmän päälle mitään apua? Suhtaudun jokseenkin skeptisesti sairaanhoitajan riittävyyteen tässä asiassa, molemmat olemme sitä mieltä että terapia olisi oikea paikka. Ap
En halua lannistaa, mutta on mahdotonta päästä psykoterapiaan yhtäkkiä muuta kuin maksamalla n.85e/h yksityiselle. Jonot ovat pitkiä, jopa vuoden voi joutua odottelemaan, jos Kelakorvattavaa haette.
Olen itse käynyt psykoterapiassa ja parikin kertaa käynyt hakuprosessin läpi, tiedän että saa odottaa. Tosin ensimmäisellä kerralla pääsin hyvin nopeasti. Ap
En ihan ymmärrä mitä sitten haet tällä aloituksella, kun kerran tiedät itse jo kokemuksestakin miten edetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin mies pääsi työterveyden kautta juttelemaan psyk.sairaanhoitajalle.
Tiedätkö oliko siitä pidemmän päälle mitään apua? Suhtaudun jokseenkin skeptisesti sairaanhoitajan riittävyyteen tässä asiassa, molemmat olemme sitä mieltä että terapia olisi oikea paikka. Ap
En halua lannistaa, mutta on mahdotonta päästä psykoterapiaan yhtäkkiä muuta kuin maksamalla n.85e/h yksityiselle. Jonot ovat pitkiä, jopa vuoden voi joutua odottelemaan, jos Kelakorvattavaa haette.
Olen itse käynyt psykoterapiassa ja parikin kertaa käynyt hakuprosessin läpi, tiedän että saa odottaa. Tosin ensimmäisellä kerralla pääsin hyvin nopeasti. Ap
En ihan ymmärrä mitä sitten haet tällä aloituksella, kun kerran tiedät itse jo kokemuksestakin miten edetä.
No minulla on selkeä diagnoosi joka varmasti helpotti terapiaan pääsyä. Miehellä ei ole mitään diagnoosia, häntä vain ohjataan yhdestä paikasta toiseen. Toisekseen, halusin kai vain avautua turhautumistani. Ap
Mies sai ohjeen varata ajan lääkärille, mutta ei ole varannut tai käynyt vielä? Oletatte molemmat, että lääkäristä saa vain reseptin, ei muuta?
Entä jos tosiaan kävisi siellä lääkärissä ja pyytäisi keskusteluapua. Kun olet saanut terapiaan tukea, muistat ehkä itse, että hakeakseen tukea Kelalta, tarvitaan 3kk hoitosuhde, joka ei siis ole vielä alkanut. Sitten voi saada B-lausunnon ja kuntoutustukea voi hakea. Ei se nyt ihan kamalan kauaa kestä ja odotteluaikana voi jatkaa hoitajan kanssa keskustelua. Jostain se on aloitettava.
Lääkkeitä ei kannata pelätä, ne voivat tasata mieltä niin, että asioihin on helpompi tarttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin mies pääsi työterveyden kautta juttelemaan psyk.sairaanhoitajalle.
Tiedätkö oliko siitä pidemmän päälle mitään apua? Suhtaudun jokseenkin skeptisesti sairaanhoitajan riittävyyteen tässä asiassa, molemmat olemme sitä mieltä että terapia olisi oikea paikka. Ap
En halua lannistaa, mutta on mahdotonta päästä psykoterapiaan yhtäkkiä muuta kuin maksamalla n.85e/h yksityiselle. Jonot ovat pitkiä, jopa vuoden voi joutua odottelemaan, jos Kelakorvattavaa haette.
Olen itse käynyt psykoterapiassa ja parikin kertaa käynyt hakuprosessin läpi, tiedän että saa odottaa. Tosin ensimmäisellä kerralla pääsin hyvin nopeasti. Ap
En ihan ymmärrä mitä sitten haet tällä aloituksella, kun kerran tiedät itse jo kokemuksestakin miten edetä.
No minulla on selkeä diagnoosi joka varmasti helpotti terapiaan pääsyä. Miehellä ei ole mitään diagnoosia, häntä vain ohjataan yhdestä paikasta toiseen. Toisekseen, halusin kai vain avautua turhautumistani. Ap
Ymmärsinkö aloituksen oikein? Eilen mies sai tarpeekseen ja päätti hakea apua. Sai ohjeet, joiden mukaan edetä, mutta seuraavat askelet on vielä ottamatta. Olet silti jo turhautunut ja ainoastaan ohjataan paikasta toiseen. Kello on puoli yksi. Mitä odotit että olisi jo tapahtunut? Kelan kuntoutusrahapäätös tehty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin mies pääsi työterveyden kautta juttelemaan psyk.sairaanhoitajalle.
Tiedätkö oliko siitä pidemmän päälle mitään apua? Suhtaudun jokseenkin skeptisesti sairaanhoitajan riittävyyteen tässä asiassa, molemmat olemme sitä mieltä että terapia olisi oikea paikka. Ap
En halua lannistaa, mutta on mahdotonta päästä psykoterapiaan yhtäkkiä muuta kuin maksamalla n.85e/h yksityiselle. Jonot ovat pitkiä, jopa vuoden voi joutua odottelemaan, jos Kelakorvattavaa haette.
Olen itse käynyt psykoterapiassa ja parikin kertaa käynyt hakuprosessin läpi, tiedän että saa odottaa. Tosin ensimmäisellä kerralla pääsin hyvin nopeasti. Ap
En ihan ymmärrä mitä sitten haet tällä aloituksella, kun kerran tiedät itse jo kokemuksestakin miten edetä.
No minulla on selkeä diagnoosi joka varmasti helpotti terapiaan pääsyä. Miehellä ei ole mitään diagnoosia, häntä vain ohjataan yhdestä paikasta toiseen. Toisekseen, halusin kai vain avautua turhautumistani. Ap
Ymmärsinkö aloituksen oikein? Eilen mies sai tarpeekseen ja päätti hakea apua. Sai ohjeet, joiden mukaan edetä, mutta seuraavat askelet on vielä ottamatta. Olet silti jo turhautunut ja ainoastaan ohjataan paikasta toiseen. Kello on puoli yksi. Mitä odotit että olisi jo tapahtunut? Kelan kuntoutusrahapäätös tehty?
Mies on aikaisemminkin ottanut ongelman puheeksi mm. hoitajille ja lääkäreille, mutta mitään apua ei ole ainakaan toistaiseksi tippunut. Pistävät vain stressin piikkiin ja sanovat, että koita pärjätä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies sai ohjeen varata ajan lääkärille, mutta ei ole varannut tai käynyt vielä? Oletatte molemmat, että lääkäristä saa vain reseptin, ei muuta?
Entä jos tosiaan kävisi siellä lääkärissä ja pyytäisi keskusteluapua. Kun olet saanut terapiaan tukea, muistat ehkä itse, että hakeakseen tukea Kelalta, tarvitaan 3kk hoitosuhde, joka ei siis ole vielä alkanut. Sitten voi saada B-lausunnon ja kuntoutustukea voi hakea. Ei se nyt ihan kamalan kauaa kestä ja odotteluaikana voi jatkaa hoitajan kanssa keskustelua. Jostain se on aloitettava.
Lääkkeitä ei kannata pelätä, ne voivat tasata mieltä niin, että asioihin on helpompi tarttua.
No ei ole ehtinyt käymään vielä, kun vasta tänään pari tuntia sitten kävi siellä psykiatriakeskuksella. On kuitenkin aikaisemminkin puhunut tästä ongelmastaan ammatti-ihmisille mutta ei ole saanut apua. Toki hän aikoo mennä lääkäriin ja kertoa siellä, että haluaa keskusteluapua mutta se on eri asia saako sitä ja miten pian. Hoitajat tuolla keskuksella olivat sanoneet, että hakeudu lääkäriin jotta saat lääkkeet ongelmaasi. Toivottavasti niistä ainakin jotain apua on siksi aikaa kun saa kunnon apua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ottaisi yhteyttä Lyömättömään linjaan? Sieltähän voisi saada jotain vinkkiä miten edetä.
https://www.miessakit.fi/fi/toimintamuodot/lyomaton_linja
Ei tartte siis olla väkivaltainen ottaakseen tonne yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ottaisi yhteyttä Lyömättömään linjaan? Sieltähän voisi saada jotain vinkkiä miten edetä.
https://www.miessakit.fi/fi/toimintamuodot/lyomaton_linjaEi tartte siis olla väkivaltainen ottaakseen tonne yhteyttä.
Kiitos. :)
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa tarkastaa ihan verensokeri.