Olen traumatisoitunut huonoista kaverisuhteista

Vaikka ei enää kiinnosta noi seläntakana mustamaalaukset, niin pelkään silti jotain mystistä "kostoa"?

Tämä ei varmaan lohduta, mutta et ole suinkaan ainoa. Silti, kaikki prosessit kestävät oman aikansa. Eiköhän tuokin pohdinta jossain vaiheessa siirry taka-alalle. Se kuitenkin tällä hetkellä muovaa persoonaasi uuteen suuntaan, joten turhaa se ei luultavasti ole, vaikka ikävältä tuntuisikin.

Tämä kyllä upposi syvästi.

https://fi.sott.net/article/355-Empaattiset-ihmiset-ovat-sosiopaatin-en…

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei varmaan lohduta, mutta et ole suinkaan ainoa. Silti, kaikki prosessit kestävät oman aikansa. Eiköhän tuokin pohdinta jossain vaiheessa siirry taka-alalle. Se kuitenkin tällä hetkellä muovaa persoonaasi uuteen suuntaan, joten turhaa se ei luultavasti ole, vaikka ikävältä tuntuisikin.

Kiitos lohduttavista sanoista. <3

up

Ymmärrän sinua. Itse lakkasin puhumasta ihmisille, koska en luota. En muutenkaan ole mikään turhanpuhuja, mutta tuntuu että kaikki on turhaa, joten en sitten puhu mitään. En oikeastaan kuuntelekaan ihmisiä, joten joudun töissäkin pyytämään ihmisiä toistamaan asioita. Netissä peukutan kommentteja, mutta harvoin keskustelen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kyllä upposi syvästi.

https://fi.sott.net/article/355-Empaattiset-ihmiset-ovat-sosiopaatin-en…

Kiitos, tämä antoi paljon ajattelemisen aihetta. Erityisesti tuo kuvaus apaatikoista oli osuva ja auttoi minua ymmärtämään yhden sellaisen toimintaa paremmin.

Mulla on vielä se ongelma, että ihmisten kanssa menetän kontrollin itsestäni(lievä paniikkikohtaus), joten höpötän ihan mitä sattuu, ja siksikin pelkään törmäämistä varsinkin tähän erääseen todella myrkylliseen ihmiseen, koska jos minulta kysyy jotain, en osaa jättää vastaamatta tai vastata epäsuorasti. Eli paljastan taas asioita itsestäni, ja taas minua voidaan piikitellä, mollata ja asioitani muunnellen juoruilla kylille. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vielä se ongelma, että ihmisten kanssa menetän kontrollin itsestäni(lievä paniikkikohtaus), joten höpötän ihan mitä sattuu, ja siksikin pelkään törmäämistä varsinkin tähän erääseen todella myrkylliseen ihmiseen, koska jos minulta kysyy jotain, en osaa jättää vastaamatta tai vastata epäsuorasti. Eli paljastan taas asioita itsestäni, ja taas minua voidaan piikitellä, mollata ja asioitani muunnellen juoruilla kylille. 

-ap

Tunnen itseni avuttomaksi, särkyneenksi ja arvottomaksi. Pelko ja ahdistus ovat lamauttavia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kyllä upposi syvästi.

https://fi.sott.net/article/355-Empaattiset-ihmiset-ovat-sosiopaatin-en…

Kiitos, tämä antoi paljon ajattelemisen aihetta. Erityisesti tuo kuvaus apaatikoista oli osuva ja auttoi minua ymmärtämään yhden sellaisen toimintaa paremmin.

Jälkikäteen tuntemanu apaatikko on muuttanut toimintaansa enemmän siihen suuntaan kuin sosiopaatit toimivat (hämärryttäminen). Nämä erot näiden kahden ryhmän välillä eivät välttämättä ole kovin selkeitä ja siksi he ilmeisesti mielellään yhdessä toimivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseni avuttomaksi, särkyneenksi ja arvottomaksi. Pelko ja ahdistus ovat lamauttavia. 

Oletko hoidon piirissä? Ellet ole, niin sinun kannattaisi hakea apua itsellesi. Olisi hyvä, jos pääsisit keskustelemaan kokemuksistasi ja saisit apua paniikkikohtauksiin.

Ja nämä asiat rajoittavat minua älyttömästi, tekisi mieli muuttaa jonnekkin kauas pois ja aloittaa kaikki alusta... mikä ei ainakaan tällä hetkellä ole mahdollista. Saatika koskaan. Miksi tämä tuntuu niin elämää suuremmalta asialta, vaikka emme ole nähneet jokuseen vuoteen ja aion pitää asian niin? Yhteiset kaverimmekaan eivät pidä hänestä. Ja vaikka hän tutustuu helposti uusiin ihmisiin, niin yhtä helposti myös menettää välit kaikkii, niin miksi olen henkisesti vielä näin loukussa tuohon tyyppiin?

Tuo kummiasiakin stressaa minua, vaikka ei siinäkään pitäisi olla mitään syytä. 

Luulen olevani vain niin kroonisesti traumatisoitunut. Ehkä jos pääsisin yli tästä niin masennus, ahdistus ja paniikkikohtaukset helpottaisivat. Alkaisin pitkästä aikaa elämään. En pelkäisi enää sosiaalisia tilanteita ja ovesta ulos astumista. 

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ja nämä asiat rajoittavat minua älyttömästi, tekisi mieli muuttaa jonnekkin kauas pois ja aloittaa kaikki alusta... mikä ei ainakaan tällä hetkellä ole mahdollista. Saatika koskaan. Miksi tämä tuntuu niin elämää suuremmalta asialta, vaikka emme ole nähneet jokuseen vuoteen ja aion pitää asian niin? Yhteiset kaverimmekaan eivät pidä hänestä. Ja vaikka hän tutustuu helposti uusiin ihmisiin, niin yhtä helposti myös menettää välit kaikkii, niin miksi olen henkisesti vielä näin loukussa tuohon tyyppiin?

Tuo kummiasiakin stressaa minua, vaikka ei siinäkään pitäisi olla mitään syytä. 

Luulen olevani vain niin kroonisesti traumatisoitunut. Ehkä jos pääsisin yli tästä niin masennus, ahdistus ja paniikkikohtaukset helpottaisivat. Alkaisin pitkästä aikaa elämään. En pelkäisi enää sosiaalisia tilanteita ja ovesta ulos astumista. 

-ap

Jos ihmissuhde on ollut joskus todella tärkeä, niin siitä yli pääseminen voi viedä vuosia. Asiaa ei kuitenkaan käsittele koko ajan samalla intensiteetillä ja välillä näkökulmat muuttuvat. Isot pettymykset vain helposti nostavat esiin muistoja muistakin ikävältä tuntuneista kokemuksista.

Henkilökohtaisesti omaa oloani helpotti vuosien jälkeen vasta se, kun annoin itselleni luvan oikeasti vihata entistä ystävääni. Se helpotti entiseen ystävyyteen liittyvien ikävien tunteiden käsittelyä. Niin valtava pettymys tämän ihmisen toiminta minulle oli.

Ap, muista ettet ole arvoton, vaikka sinua olisikin kohdeltu väärin. Olet hieno ihminen ja tulet vielä löytämään oman paikkasi ja lähellesi sellaisia ihmisiä, jotka kohtelevat sinua mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Ap, muista ettet ole arvoton, vaikka sinua olisikin kohdeltu väärin. Olet hieno ihminen ja tulet vielä löytämään oman paikkasi ja lähellesi sellaisia ihmisiä, jotka kohtelevat sinua mukavasti.

Kiitos <3