Mitä mieltä kotikoulusta?

Vierailija kirjoitti:

Kotikoulu on laillista Suomessa ja sitä pitäis tukea vaikka antamalla lapsille ilmaiset koulukirjat kotiin. Nykyään kotikouluperheet kustantaa kaiken itse eikä kaikilla perheillä ei o varaa siihen. Koulu ei todellakaan ole paras paikka lapsille niin kauan kun koulukiusaamista ei saada kuriin ja opettajat ei halua tunnustaa / nähdä että sitä tapahtuu.

Opettajilla on enää tosi rajalliset keinot ylipäänsä puuttua oppilaiden käytökseen. Vaikka joku oppilas vetäisi toista oppilasta turpaan minkä kerkeäisi, opettajalla ei ole oikeutta koskea tai edes poistaa luokasta. Opettajat ei päätä näitä asioita. Harva haluaa menettää työpaikkansa hetkellisen oikeudenhetken vuoksi.

Kouluun vaan väkisin, jos haluaa lapselleen parasta. Kotiopetus syrjäyttää lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitykseni kotikoulusta on, että se käy kovin mieleterveyden päälle. Jos siis varsinainen kotikoulun syy ei ole mt-ongelmat (joko vanhempien tai lapsen itsensä). Tiedän muutaman tapauksen ja kaikki muut paitsi yksi (syöpä) vaikuttavat mt-ongelmaisilta. Vanhemmat vielä enemmän kuin lapset.

Millainen tuttavapiiri sinulla oikein on? Minäkin tunnen muutamia kotikouluperheitä ja vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja, yrittäjiä jne. ja lapsilla on todella paljon erilaista toimintaa, harrastuksia, matkoja, kavereita jne.

Enemmän taitaa koulun oppilaiden vanhemmilla olla mt-ongelmia. Lapset kouluun säilöön päiväksi ja sitten vaan sossun lappuja täyttelemään että saa vuokran maksettua ja lapsille makaronia koulupäivän jälkeen.

Kotiopetusta valvotaan tässä maassa joten aika kovat vaatimukset on sille miten kotikoulu hoidetaan.

Voi tietysti kysyä miksi koulussa on niin paljon huonoja oppilaita ja surkeat tulokset vaikka on pätevät opettajat. Pitäisikö sitä kouluopetustakin valvoa.

Kotikoulussa opiskelevat ovat yleensä lähtökohtaisesti pumpulissa pidettyjä nynneröitä, jotka eivät vaan pärjää/uskalla olla muiden ikäistensä kanssa. Tämä ongelma vaan ei häviä pakenemalla kotiopetukseen ja omaan kuplaan, vaan se odottaa siellä edessä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. On lapselle parempi, ettei hän eristäydy kotiinsa jo peruskouluikäisenä, koska luonnollinen psykologinen kehitys ja sosiaalistuminen häiriintyy.

Vierailija kirjoitti:

Kouluun vaan väkisin, jos haluaa lapselleen parasta. Kotiopetus syrjäyttää lapsen.

Ainoa mistä se syrjäyttää lapsen on koulukiusaamisesta. Ei koulu todellakaa ole mikään turvallinen paikka opiskella enää. Lapsen kasvatus kuuluu vanhemmille, mutta aika moni sysää sen vastuun koulun ja opettajan harteille. Eikä opettajilla ole mitään keinoa puuttua näihin vapaan kasvatuksen uhreihin ja äidin ja isin pikku kullannuppuihin jotka kotimatkalla potkivat sairaalakuntoon vähemmän suositun koulukaverinsa. Kotikoulu on sentään turvallinen vaihtoehto ja siellä saa opiskella rauhassa omaan tahtiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitykseni kotikoulusta on, että se käy kovin mieleterveyden päälle. Jos siis varsinainen kotikoulun syy ei ole mt-ongelmat (joko vanhempien tai lapsen itsensä). Tiedän muutaman tapauksen ja kaikki muut paitsi yksi (syöpä) vaikuttavat mt-ongelmaisilta. Vanhemmat vielä enemmän kuin lapset.

Millainen tuttavapiiri sinulla oikein on? Minäkin tunnen muutamia kotikouluperheitä ja vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja, yrittäjiä jne. ja lapsilla on todella paljon erilaista toimintaa, harrastuksia, matkoja, kavereita jne.

Enemmän taitaa koulun oppilaiden vanhemmilla olla mt-ongelmia. Lapset kouluun säilöön päiväksi ja sitten vaan sossun lappuja täyttelemään että saa vuokran maksettua ja lapsille makaronia koulupäivän jälkeen.

Kotiopetusta valvotaan tässä maassa joten aika kovat vaatimukset on sille miten kotikoulu hoidetaan.

Voi tietysti kysyä miksi koulussa on niin paljon huonoja oppilaita ja surkeat tulokset vaikka on pätevät opettajat. Pitäisikö sitä kouluopetustakin valvoa.

Kotikoulussa opiskelevat ovat yleensä lähtökohtaisesti pumpulissa pidettyjä nynneröitä, jotka eivät vaan pärjää/uskalla olla muiden ikäistensä kanssa. Tämä ongelma vaan ei häviä pakenemalla kotiopetukseen ja omaan kuplaan, vaan se odottaa siellä edessä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. On lapselle parempi, ettei hän eristäydy kotiinsa jo peruskouluikäisenä, koska luonnollinen psykologinen kehitys ja sosiaalistuminen häiriintyy.

Kotikoulu ei tarkoita kotiin eristämistä :D

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitykseni kotikoulusta on, että se käy kovin mieleterveyden päälle. Jos siis varsinainen kotikoulun syy ei ole mt-ongelmat (joko vanhempien tai lapsen itsensä). Tiedän muutaman tapauksen ja kaikki muut paitsi yksi (syöpä) vaikuttavat mt-ongelmaisilta. Vanhemmat vielä enemmän kuin lapset.

Millainen tuttavapiiri sinulla oikein on? Minäkin tunnen muutamia kotikouluperheitä ja vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja, yrittäjiä jne. ja lapsilla on todella paljon erilaista toimintaa, harrastuksia, matkoja, kavereita jne.

Enemmän taitaa koulun oppilaiden vanhemmilla olla mt-ongelmia. Lapset kouluun säilöön päiväksi ja sitten vaan sossun lappuja täyttelemään että saa vuokran maksettua ja lapsille makaronia koulupäivän jälkeen.

Kotiopetusta valvotaan tässä maassa joten aika kovat vaatimukset on sille miten kotikoulu hoidetaan.

Voi tietysti kysyä miksi koulussa on niin paljon huonoja oppilaita ja surkeat tulokset vaikka on pätevät opettajat. Pitäisikö sitä kouluopetustakin valvoa.

Kotikoulussa opiskelevat ovat yleensä lähtökohtaisesti pumpulissa pidettyjä nynneröitä, jotka eivät vaan pärjää/uskalla olla muiden ikäistensä kanssa. Tämä ongelma vaan ei häviä pakenemalla kotiopetukseen ja omaan kuplaan, vaan se odottaa siellä edessä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. On lapselle parempi, ettei hän eristäydy kotiinsa jo peruskouluikäisenä, koska luonnollinen psykologinen kehitys ja sosiaalistuminen häiriintyy.

Kotikoulu ei tarkoita kotiin eristämistä :D

Käytännössä se kuitenkin siihen menee. Olen nähnyt vierestä, kun yksi lapsi pilattiin lopullisesti ottamalla kotiopetukseen. Nyt aikuisena sitten laukkaa mielisairaalan ja kodin väliä, kun ei pärjää.

Oma lapsi piti siirtää koulusta kotikouluun, sillä lapseni mielenterveys olisi mennyt kokonaan, sellaisesta kiusaamisesta ei kenenkään pidä kärsiä. Koulu tietenkin KiVa-koulu, eikä opettajat kertakaan puuttuneet kiusaamiseen oikeasti. Kiinnostus lapsen asioita kohtaan heräsi siinä vaiheessa, kun ilmoitin, ettei lapseni tule enää kouluun.

Kotikoulun kävi peruskouluun saakka erään lahkolaisen poika, isä DI ja kirjoitti 6 laudaturia ellei enemmän ja meni Turkuun opiskelemaan Åbo akademiin, mitä en tiedä. 

Opetuksen kannalta, hyvin harva amatööri osaa oikeasti opettaa loogisesti ja vastavuoroisesti. Pitää olla tunneälykäs, jämäkkä ja kunnioittava, leikkimielinen ja asiallinen, määrätietoinen ja joustava...

Koulun ehkä tärkein anti on sosiaalinen ympäristö. Sen lapsi menettää, jos pysyttelee kotona.

Eskaria en kuitenkaan suosittele. Jos omasta mielestä ykkösluokan opetus ei riitä, aakkoset voi opettaa ennen koulua. Eskarin päätarkoitus lienee kartoittaa lasten psyykkinen vointi, siitä raportoidaan kouluun, ts. varaudutaan myös niiden lasten osalta jotka eivät muuten päätyisi päiväkotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna sen verran laadukas perusopetus, että pidän ratkaisua outona. Harva vanhempi on kuitenkaan pedagogiikan ammattilainen, toisin kuin opettajat, joilla lastentarhanopettajista lähtien on korkeakoulututkinto. Se, että on itse käynyt peruskoulun, ei pätevöitä opettamaan.

Koulussa opitaan oppiaineiden sisältöjen lisäksi tiimityöskentely- ja vuorovaikutustaitoja. Myös siihen, että ei ole huomion keskipisteenä, olisi lapsen hyvä tottua. Kotikoulun etu on, että voidaan paremmin huomioida lapsen yksilöllinen etenemistahti ja yksilölliset vahvuudet ja mielenkiinnonkohteet. Haittapuoliin verrattuna etuja on kuitenkin vähän.

Nimimerkillä "pedagogiikan ammattilaisten käsissä kärsinyt" tässä kertoo, että ne paperit ei ole mikään vakuutus yhtään mistään. Ei yhtään mistään. Ajatelkaa itse. Herätkää.

Tietysti on myös huonoja opettajia, mutta se, että mitään muodollista opettajankoulutusta ei olisi ja opettajaksi voisi ryhtyä kuka hyvänsä, ei tilannetta parantaisi. Jos otetaan sata satunnaista tyyppiä kadulta ja sata opettajankoulutuksen suorittanutta, eiköhän ensimmäisessä ryhmässä ole kuitenkin enemmän niitä, joilta ei opettajan työ luonnistu.

Kotikoulua kannatan hyvänä vaihtoehtona, kun se toteutetaan oikein, mutta kotikoulun pitäisi olla oma valinta eikä sellainen mihin joutuu joutuu pakosta, koska lapsi ei voi opiskella koulussa. Jos lasta kiusataan koulussa mutta hän halua jatkaa koulunkäyntiä, se on kiusaaja jonka pitäisi jäädä kotiopetukseen eikä kiusatun. Näin kuitenkaan ei ikinä käy. Kiusattu on aina se, joka joutuu lähtemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitykseni kotikoulusta on, että se käy kovin mieleterveyden päälle. Jos siis varsinainen kotikoulun syy ei ole mt-ongelmat (joko vanhempien tai lapsen itsensä). Tiedän muutaman tapauksen ja kaikki muut paitsi yksi (syöpä) vaikuttavat mt-ongelmaisilta. Vanhemmat vielä enemmän kuin lapset.

Millainen tuttavapiiri sinulla oikein on? Minäkin tunnen muutamia kotikouluperheitä ja vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja, yrittäjiä jne. ja lapsilla on todella paljon erilaista toimintaa, harrastuksia, matkoja, kavereita jne.

Enemmän taitaa koulun oppilaiden vanhemmilla olla mt-ongelmia. Lapset kouluun säilöön päiväksi ja sitten vaan sossun lappuja täyttelemään että saa vuokran maksettua ja lapsille makaronia koulupäivän jälkeen.

Kotiopetusta valvotaan tässä maassa joten aika kovat vaatimukset on sille miten kotikoulu hoidetaan.

Voi tietysti kysyä miksi koulussa on niin paljon huonoja oppilaita ja surkeat tulokset vaikka on pätevät opettajat. Pitäisikö sitä kouluopetustakin valvoa.

Kotikoulussa opiskelevat ovat yleensä lähtökohtaisesti pumpulissa pidettyjä nynneröitä, jotka eivät vaan pärjää/uskalla olla muiden ikäistensä kanssa. Tämä ongelma vaan ei häviä pakenemalla kotiopetukseen ja omaan kuplaan, vaan se odottaa siellä edessä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. On lapselle parempi, ettei hän eristäydy kotiinsa jo peruskouluikäisenä, koska luonnollinen psykologinen kehitys ja sosiaalistuminen häiriintyy.

Miksi kuvittelet että kotiopetus = eristäytyminen kotiin? Kotoa saa edelleen poistua vaikka ei kouluun menisikään. On monta muutakin paikkaa missä voi opiskella ja tavata ihmisiä. Eikä tarvi tyytyä siihen mitä koulu tarjoaa. Niitä moniongelmaisia lähiökakaroita ja stressaantuneita opettajia jotka vetävät hommaa pinna kireällä. Jos Suomessa olisi kunnollisia yksityiskouluja, aika moni laittaisi lapsensa sellaiseen (jos ei raha ole esteenä). Suomen peruskoulu ei todellakaan ole niin hyvä kuin täällä kuvitellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitykseni kotikoulusta on, että se käy kovin mieleterveyden päälle. Jos siis varsinainen kotikoulun syy ei ole mt-ongelmat (joko vanhempien tai lapsen itsensä). Tiedän muutaman tapauksen ja kaikki muut paitsi yksi (syöpä) vaikuttavat mt-ongelmaisilta. Vanhemmat vielä enemmän kuin lapset.

Millainen tuttavapiiri sinulla oikein on? Minäkin tunnen muutamia kotikouluperheitä ja vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja, yrittäjiä jne. ja lapsilla on todella paljon erilaista toimintaa, harrastuksia, matkoja, kavereita jne.

Enemmän taitaa koulun oppilaiden vanhemmilla olla mt-ongelmia. Lapset kouluun säilöön päiväksi ja sitten vaan sossun lappuja täyttelemään että saa vuokran maksettua ja lapsille makaronia koulupäivän jälkeen.

Kotiopetusta valvotaan tässä maassa joten aika kovat vaatimukset on sille miten kotikoulu hoidetaan.

Voi tietysti kysyä miksi koulussa on niin paljon huonoja oppilaita ja surkeat tulokset vaikka on pätevät opettajat. Pitäisikö sitä kouluopetustakin valvoa.

Kotikoulussa opiskelevat ovat yleensä lähtökohtaisesti pumpulissa pidettyjä nynneröitä, jotka eivät vaan pärjää/uskalla olla muiden ikäistensä kanssa. Tämä ongelma vaan ei häviä pakenemalla kotiopetukseen ja omaan kuplaan, vaan se odottaa siellä edessä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. On lapselle parempi, ettei hän eristäydy kotiinsa jo peruskouluikäisenä, koska luonnollinen psykologinen kehitys ja sosiaalistuminen häiriintyy.

Kotikoulu ei tarkoita kotiin eristämistä :D

Käytännössä se kuitenkin siihen menee. Olen nähnyt vierestä, kun yksi lapsi pilattiin lopullisesti ottamalla kotiopetukseen. Nyt aikuisena sitten laukkaa mielisairaalan ja kodin väliä, kun ei pärjää.

Yksi lapsi ei tarkoita kaikkia kotikoululaisia. Eipä tästä kauan ole kun kotikoululainen kirjoitti 10 laudaturia, 16-vuotiaana.

Se, ettet sinä ilmeisesti kykenisi luomaan kotikoulusta kummempaa kuin eristyksen, ei tarkoita sitä etteikö muilla olisi paremmat edellytykset hoitaa homma.

Melko huonosti peruskoulukin hommansa hoitaa kun 8% peruskoulun päättävistä nuorista ei osaa lukea kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Opetuksen kannalta, hyvin harva amatööri osaa oikeasti opettaa loogisesti ja vastavuoroisesti. Pitää olla tunneälykäs, jämäkkä ja kunnioittava, leikkimielinen ja asiallinen, määrätietoinen ja joustava...

Koulun ehkä tärkein anti on sosiaalinen ympäristö. Sen lapsi menettää, jos pysyttelee kotona.

Eskaria en kuitenkaan suosittele. Jos omasta mielestä ykkösluokan opetus ei riitä, aakkoset voi opettaa ennen koulua. Eskarin päätarkoitus lienee kartoittaa lasten psyykkinen vointi, siitä raportoidaan kouluun, ts. varaudutaan myös niiden lasten osalta jotka eivät muuten päätyisi päiväkotiin. 

Pätee valitettavasti kovin harvoihin ammattilaisiin...

Asuin nuorempana laitoksessa, jossa oli myös kotikoulu. Itse kävin tavallista koulua ja huomasin kyllä eron taviskoulun ja kotikoulun välillä! Kotikoulussa oli 3-4 tunnin päiviä ja siis kotikoulu pidettiin 7-9-luokkalaisille. Heidän ei myöskään tarvinnut tehdä paljoakaa tehtäviä, jos eivät jaksaneet. No, kaikilla venyi ja venyi sitten peruskoulusta pääsy! Ollaan pidetty yhteyttä näin aikuisiässäkin ja ne kotikoululaiset, jotka menivät lukioon, lopettivat samantien kun "liian pitkät päivät", "liikaa läksyjä" ja ties mitä. Eipä niillä amiksen valinneillakaan hyvin pyyhi. Toki tämä on vain oma näkemys kotikoulusta ja niitäkin on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Asuin nuorempana laitoksessa, jossa oli myös kotikoulu. Itse kävin tavallista koulua ja huomasin kyllä eron taviskoulun ja kotikoulun välillä! Kotikoulussa oli 3-4 tunnin päiviä ja siis kotikoulu pidettiin 7-9-luokkalaisille. Heidän ei myöskään tarvinnut tehdä paljoakaa tehtäviä, jos eivät jaksaneet. No, kaikilla venyi ja venyi sitten peruskoulusta pääsy! Ollaan pidetty yhteyttä näin aikuisiässäkin ja ne kotikoululaiset, jotka menivät lukioon, lopettivat samantien kun "liian pitkät päivät", "liikaa läksyjä" ja ties mitä. Eipä niillä amiksen valinneillakaan hyvin pyyhi. Toki tämä on vain oma näkemys kotikoulusta ja niitäkin on erilaisia.

Laitoksissa asuvat on koulussa kirjoilla eikä virallisesti kotikoululaisia. Ehkä niillä oli muitakin ongelmia jonka vuoksi ei sitte jatkannu opiskelua. Kotikoulun hyvä puoli on just tuo että ei tarvitse tuhlata koko päivää siihen että istuu koulussa vaan samojen asioiden oppimiseen menee se muutama tunti kun niihin saa keskittyä rauhassa. Sitä jää aikaa muuhunkin kun läksyihin. Vaikka harrastuksiin. 

Peruskoulu on nykyään sitä ”leikkaa, liimaa, väritä, näperrä” - linjaa. Humanistista lässänlässynpäiväkotimeininkiä. Viilipurkkiaskartelua, vessapaperirulla-askartelua, ei mitään kunnon opetusta. Ja niitä kirjojakaan ei enää monessa paikassa ole kun tuli digiloikka. Kaunokirjoitusta ei enää opeteta. Pulpeteista luovutaan ja opiskellaan jossain salissa sadan muun oppilaan kanssa.

Koulun pitäisi ylipäätänsä olla paljon tieteellisempi ja OPETTAA asioita kaiken hömpän sijaan. Uskonnon opetuksen voisi poistaa kokonaan.

Suomessa ei todellakaan ole maailman paras koulu. Kyllä ne parhaat koulut ovat Amerikassa ja esim. Ranskassa.

Nykyään moni joutuu ostamaan lapselleen koulukirjat itse kun koulussa ei niitä enää saa tai ne ovat yhteisiä eikä niitä saa viedä kotiin ja lukea kokeisiin.

Kyllä kotikoulu on hyvä vaihtoehto monelle lapselle. On paljon lapsia jotka oppii paremmin kun saa rauhassa keskittyä opiskeluun. Kotikoulussa voi opiskella yksilöllisesti ja tietoa saa muualtakin kuin koulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitykseni kotikoulusta on, että se käy kovin mieleterveyden päälle. Jos siis varsinainen kotikoulun syy ei ole mt-ongelmat (joko vanhempien tai lapsen itsensä). Tiedän muutaman tapauksen ja kaikki muut paitsi yksi (syöpä) vaikuttavat mt-ongelmaisilta. Vanhemmat vielä enemmän kuin lapset.

Millainen tuttavapiiri sinulla oikein on? Minäkin tunnen muutamia kotikouluperheitä ja vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja, yrittäjiä jne. ja lapsilla on todella paljon erilaista toimintaa, harrastuksia, matkoja, kavereita jne.

Enemmän taitaa koulun oppilaiden vanhemmilla olla mt-ongelmia. Lapset kouluun säilöön päiväksi ja sitten vaan sossun lappuja täyttelemään että saa vuokran maksettua ja lapsille makaronia koulupäivän jälkeen.

Kotiopetusta valvotaan tässä maassa joten aika kovat vaatimukset on sille miten kotikoulu hoidetaan.

Voi tietysti kysyä miksi koulussa on niin paljon huonoja oppilaita ja surkeat tulokset vaikka on pätevät opettajat. Pitäisikö sitä kouluopetustakin valvoa.

Kotikoulussa opiskelevat ovat yleensä lähtökohtaisesti pumpulissa pidettyjä nynneröitä, jotka eivät vaan pärjää/uskalla olla muiden ikäistensä kanssa. Tämä ongelma vaan ei häviä pakenemalla kotiopetukseen ja omaan kuplaan, vaan se odottaa siellä edessä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. On lapselle parempi, ettei hän eristäydy kotiinsa jo peruskouluikäisenä, koska luonnollinen psykologinen kehitys ja sosiaalistuminen häiriintyy.

Koulun sosiaalistamista: kilpaillaan suosiosta ja ihaillaan ilkeyttä sen sijaan, että opittaisiin tulemaan toimeen toisten kanssa. Ei kaikkien kaveri tarvitse tietenkään olla. Kotikoulua vastustavat puhuvat sosiaalisuudesta naamioituna sosiaalisiin taitoihin, jotka ovat kaksi eri asiaa. Ihminen voi olla luonteeltaan toisten seurasta nauttiva, muttei välttämättä tule toimeen muiden kanssa paitsi omanlaisten ja voi puhua jopa toisten päälle.

Olisin ennemmin suorittanut koulun kotikoulussa, erityisesti yläasteen. Ei olisi tarvinnut pelätä ryhmätöitä, jolloin yhtä kiusaavaa luokkatoveriani oli rupenut kiukuttamaan, kun taas itse yritin tulla hänen kanssa toimeen, enkä edes koskaan koittanut häntä "painumaaan v***uun", vaikka oltaisiin oltu lähekkäin. Jos hän tulisi vaikka työpaikalleni asiakkaaksi, niin olisin palvellut kuin ketä tahansa muutakin. Se, jos mikä on yksi hyvä esimerkki sosiaalisista taidoista, vaikka olisi ollut koulun ujoin oppilas.