Mikä avuksi, kun lapsi ei reagoi aikatauluihin? Aina viime tingassa

Jostainhan se on oppinut, että myöhästellä tai viimetinkaan asti saa aina odottaa. Ja niin kauan kun hänen annetaan jatkaa tuota ilman seuraamuksia, niin varmasti tekeekin sitä.

Vierailija kirjoitti:

Jostainhan se on oppinut, että myöhästellä tai viimetinkaan asti saa aina odottaa. Ja niin kauan kun hänen annetaan jatkaa tuota ilman seuraamuksia, niin varmasti tekeekin sitä.

Aivan. Mutta mikä seuraamus siitä sitten olisi järkevä? Ap

Mitä jos aloittaisit selittämällä miten epäkohteliasta ja huonoa käytöstä tuo on? Miltä siitä kersasta tuntuu, jos mummi tuleekin halemaan viideltä kun on neljältä sovittu? (Tai no tähän joku mitä se todella odottaa, ja sitten toteutus perään. Esim kyyti treeneihin lähteekin tunnin myöhässä ja treenit menee ohi.)

Kyllä kymppi veen pitäis jo puhetta ymmärtää ja ymmärtää tällaisista asioistakin kerrottaessa.

Minä olisin sille 10 vuotiaallekin kyllä tarvittaessa ihan tiukasti esim siinä puolen jälkeen jo sanonut että nyt ne kamat kassiin ja kassi valmiiksi eteiseen. Nimenomaan siksi kun sitä  joutui nyt joku toinen odottamaan. Omieni kohdalla annan heidän kyllä ihan vapaasti myöhästyä esim bussista jos eivät osaa itseään huolehtia ajoissa paikalle. Eipä nuo silloin viivyttelekään kun tietävät että jonkun muunkin aikataulu kulkee heidän mukaansa vaan ovat huomaavaisia. 

Muutama tavara pakattavana, ja sinä käsket aloittaa jo tuntia ennen. Lapsi tietää, ettei silloin ole vielä kiirettä.

Yksi vaihtoehto on, että sanot, että pakkaa nyt ne tavarat valmiiksi, niin voi sitten tehdä sitä mitä haluaa, kunnes mummi tulee.

Meillä on vähän tuota samaa. Siinä ei auta muu kuin antaa se käsky sen verran lähellä H-hetkeä, että kiireellä kerkee tehdä kaiken. Ei hän kuitenkaan bussista myöhästy, kun lähtee opiskelupaikkakunnalleen, ihme kyllä.

Minä ohjeistaisin kylmästi mummin odottamaan 5min ja sen jälkeen hän saa lähteä takaisin kotiin ilman lasta. Voi voi, syy ja seuraus tulee opittua sitten harmillisen kautta. Ap tekee oikein, että muistuttaa välillä ajan kulumisesta, mutta lähdön toteutus jää lapsen vastuulle -niinkuin jo tuossa iässä kuuluukin oppia itsenäistä toimintaa.

Mun 10v vaatii sen, että seison siinä vieressä kunnes hän aloittaa pakkaamisen. Ei riitä, että huutelen toisesta huoneesta. On normaaliälyinen eikä erityislapsi. Futiskamansa osaa pakata, mutta yökylää ei ole niin usein että olisi rutiinia.

Kuinka usein lapsi yökyläilee? Omien lasten kohdalla kyllä sanon, mitä yökylään tarvitaan. Muuten eivät kyllä älyä pakata oikein.

En ymmärrä aloittajan kommenttia, enkä osaa samaistua tilanteeseen. Kun oma lapseni oli 10-vuotias, hän aloitti pakkaamisen, jos niin pyysin. Ei ollut mitään sellaista, että monta kertaa olisi pitänyt sanoa, niinkuin aloittaja kertoo tapahtuneen. Siis sanoin lapselle, että koska se ja se tulee hakemaan silloin ja silloin, niin on alettava pakkaamaan ja lapsi alkoi sitten pakkaamaan, kun käskettiin. Olisiko tuossa pientä "kurin" puutetta. Lapsi ei usko, vaikka kuinka vanhempi kehottaa pakkaamaan. Tiukempi kuri vaan, että myöhästyä ei saa, ja pakattava on silloin, kun sanotaan, ja sillä hyvä. Kun lapsi tottuu tähän, niin myöhemmällä iällä hän sitten itse osaa pakata ajoissa. Pitää silti opettaa lapselle, että jos joskus myöhästyy vahingossa, niin se ei ole maailman loppu.

En ole lasten asiantuntija, mutta ei kannata antaa mielikuvaa, että myöhästely ei vaikuta mihinkään.

Kouluun on helpompi lähteä ajoissa, sillä vastassa on auktoriteetin närkästyminen ja mahdollinen rangaistus, josta seuraa vanhempien närkästyminen ja lisää rangaistuksia, kuten vähemmän peliaikaa. Sitten ärsyttää.

Se, että ei mene ajoissa pakkaamaan on ok, jos mikään ei oikeasti viivästy, sillä lapsikin ymmärtää silloin, ettei hänen myöhästymisensä vaikuta mihinkään. Mutta jos jatkuvasti myöhästytään, itse kieltäisin koskemasta mihinkään laitteisiin tai katsomasta TV:tä, ennen kuin on pakannut tiettyyn aikaan mennessä, vaikkapa jo edellisenä iltana.