Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ansaitsenko ikinä anteeksiantoa??
23.03.2013 |
Asun mieheni kanssa yhdessä ja rakastan häntä yli kaiken. Meillä on 8 vuoden yhteinen menneisyys, johon on joskus liittynyt myös lieväasteista päihteiden käyttöä. Olemme kuitenkin ne jättöneet taaksemme. Miehelläni on ollut lääkekaapissa lukkojen takana omia hänelle määrättyjä rauhoittavia muutama paketti, ja eräänä iltana noin kuukausi sitten huomasin avaimen jääneen esille ja olimme juuri myös riidelleet mieheni kanssa ja podin pahaa oloa. Otin muutamia rauhoittavia häneltä, ja heti sen tehtyäni aloin välittömästi katua. Nyt asia tuli tietenkin selville miehelleni ja nyt sekä hän, että hänen perheensä ja ystävämme vihaavat minua. Olen kamalan pahoillani tapahtuneesta, ja tiedän että tein kamalan väärin, oli oloni ollut mikä hyvänsä. Mieheni ei voi tietenkään enää luottaa minuun, ja vihaa minua varmasti yli kaiken :( tekisin mitä vain jos voisin perua koko asian. Olen varas. Mitä ihmettä teen?? En pysty syömään enkä nukkumaan, ainoastaan kärsin ja itken, koska aiheutin ihmiselle jota eniten rakastan, niin paljon vääryyttä :(
Kommentit (28)
Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että sinun miehesi tekee nyt kärpäsestä helevetin ison härkäsen syyttelemällä ja syyllistämällä sinua. Sitten hän kaiken lisäksi vielä lähtee äidin ja isin helmoihin mielenosoituksellisesti, kun ei osaa hoitaa asiaa niin kuin tavalliset ihmiset tekevät. Hänhän nujertaa sinut henkisesti omalla käytöksellään.
Kaiken lisäksi hän kulkee pitkin kyliä ja kertoo sinun "ihan hirveästä" pahanteostasi ja koko kylä uskoo häntä eikä kenellekään tule mieleen, että tässä yksi mielenterveyskuntoutuja syyttelee toista kuntoutujaa kohtuuttomasti. Tekisi mieli todeta teinimäisesti, että v*ttu, mitä porukkaa.
Myötätuntoni on puolellasi, kun nyt olet peloissasi. Pelkäät nähdä tuttaviasi ja sitäkin pelkäät, että vielä miehen isäkin puuttuu sinun ja miehesi väleihin haukkumalla sinut tilaisuuden tullen.
On sentään hyvä, että purat ahdistustasi tänne etkä jää vatvomaan asiaa ihan yksin. Tuntuu nimittäin, että paisuttelet itsekin hädissäsi asiaa oman pääsi sisällä. Onko sinulla ketään ystävää tai sukulaista, jolle voisit jutella ja joka voisi auttaa sinua palauttamaan uskosi itseesi.
Täällä on moni sanonut, että tekosi ei ole anteeksiantamaton eikä kohtuuttoman paha. Et ole maailman ensimmäinen päihderiippuvainen mt-kuntoutuja, jolle sattuu repsahdus. Näitä tosiaankin tapahtuu, vaikka itseäsi syytteletkin kilvan oman miehesi kanssa. Sinä kuitenkin pääset ylös itsesyytösten suosta, kunhan tosiaankin ymmärrät, että ei maailma tähän kaadu, vaikka otitkin niitä lääkkeitä.
Miehellesi tekisi mieli sanoa suorat sanat. Hän kohtelee sinua käsittämättömän kohtuuttomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä joka kirjoitit tämän viimeisimmän viestin, kiitos sinulle! Ehkä jotenkin avasit hiukan silmiäni, sillä on totta että olemme kumpikin mt kuntoutujia, miehelläni enää nämä rauhoittavat alas ajettavana, muutoin olemme olleet vuosikaudet puhtaat. Ja on totta että olen nyt hyvin peloissani, sillä koska asumme pienellä paikkakunnalla, ja teostani tietää varmaankin jo puoli kylää, niin minua tullaan todennäköisesti katsomaan pahasti joka paikassa. Ja voi luoja, töihin menoa juuri pelkäänkin, sillä mieheni isä tulistuu varmasti jos jäämme kahden.. :(
Mutta kiitos sinulle tuosta viestistäsi, sillä se todella paransi mieltäni ja lämmitti sydäntäni! Aivan ihmettelin että mikä ihme kun sinäkin et haukkunut pystyyn, että sain vain mitä ansaitsin. Ehkä yritän itsekin pystyä ajattelemaan noin. Kunpa vain mieheni ymmärtäisi edes hiukan.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 17:08"]
Sinä joka kirjoitit tämän viimeisimmän viestin, kiitos sinulle! Ehkä jotenkin avasit hiukan silmiäni, sillä on totta että olemme kumpikin mt kuntoutujia, miehelläni enää nämä rauhoittavat alas ajettavana, muutoin olemme olleet vuosikaudet puhtaat. Ja on totta että olen nyt hyvin peloissani, sillä koska asumme pienellä paikkakunnalla, ja teostani tietää varmaankin jo puoli kylää, niin minua tullaan todennäköisesti katsomaan pahasti joka paikassa. Ja voi luoja, töihin menoa juuri pelkäänkin, sillä mieheni isä tulistuu varmasti jos jäämme kahden.. :(
Mutta kiitos sinulle tuosta viestistäsi, sillä se todella paransi mieltäni ja lämmitti sydäntäni! Aivan ihmettelin että mikä ihme kun sinäkin et haukkunut pystyyn, että sain vain mitä ansaitsin. Ehkä yritän itsekin pystyä ajattelemaan noin. Kunpa vain mieheni ymmärtäisi edes hiukan.
[/quote]
Onko sua nyt kaikki täällä muka haukkuneet? Miten sinä ap. oikein luet näitä viestejä? Mielestäni olet saanut paljonkin tukea.
Kyllä, olen saanut ihmeen paljon tukea. Kuvittelin että kaikki olisivat päivänselvästi vain olleet samaa mieltä mieheni kanssa, että on oikeutettua ja ansaittua, että anteeksianto on kortilla. Ja etten sitä välttämättä tule ikinä saamaan. Halusin vain ilmaista kiitokseni tuon viestin kirjoittajalle, koska jokin hänen viestissään lämmitti sydäntäni erityisesti, mutta ilman muuta myös muutkin viestit.
Tuntuu paljonkin paremmalta viestienne vuoksi, sillä eräskin kirjoitti, että jos lähtisin asiaa puhumalla selvittämään, niin hän olisi hyvinkin armollinen. Ja teinkin työtä käskettyä. Kävin päivällä mieheni luona juttelemassa, kun tiesin että hänen perheensä on töissä. Hän vain on edelleen sitä mieltä, että luottamus on mennyt, ja hänkin on edelleen järkyttynyt, miten pystyin toimimaan juuri päinvastoin, kuin mitä toisillemme lupasimme.
Taidan olla aika kylmäverinen, vaikkakin täällä mainittiin että ymmäretään toisaalta että retkahdin, ja että kyseessä on nyt kaksi mt kuntoutujaa. En vain olisi ikinä halunnut pystyä tekemään tuota miehelleni. Mutta olen oikeasti kiitollinen viesteistänne, vaikkakin ihmeissään. Että on niin paljon ymmärrystä väärin tehneitä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy olla joku sisäänpäinlämmennyt uskovaisten kylä, mutta miten voineet avoparina elää?
Nyt täytyy kysyä, mitä uskonasiat tähän liittyvät, mutta vastaus on, että emme ole mieheni kanssa koskaan olleet mitenkään uskonnollisia. En omasta mielestäni kuulu mihinkään uskonlahkoon, ja mieheni ei myöskään kai usko mihinkään sen suurempaan. Rukoilisin kyllä anteeksiantoa hyvin nöyrästi vaikka mistä, mutta ennen kaikkea haluaisin vain selvittää mieheni kanssa tämän asian mitä aiheutin.
Tulin nyt siihenkin tulokseen, kun mietin asioita, että vaikka mieheni antaisikin minulle ajan kanssa anteeksi, ja jos hän haluaisikin jatkaa elämää kanssani, niin hänen ystävänsä ja perheensä ovat niin järkyttyneitä, että he pahimmassa tapauksessa katkaisevat välit mieheenikin, ja silloin hän joutuisi kärsimään samaa yksinäisyyttä kuin minä, ja sellaista en kyllä toivo kenellekään. Ja emme voisi enää käydä yhdessä missään, sillä minä en ole niihin minnekään enää tervetullut. En osannut kuvittellakaan millaisen sopan tulin keittääneksi kaikille läheisillemme ja itsellemme. :(
Alue: Aihe vapaa
Niin siis tarkoitin että vihainen ja suuttunut on, jonka ystävät sitten olivat huomanneet. Kyllä mieheni varmasti ymmärtää että kiusaus oli minulle suuri, mutta kun olin niin pyhästi vannonut että en koskaan aiheuta hänelle pahaa, ongelmia tai mitään, ja sitten ihan tieten tahtoen varastin häneltä. Mieheni piti kyllä lupauksensa minua kohtaan. On aina vain ollut minulle hyvä.
Se kai tässä eniten harmittaa meitä kumpaakin, että lupasimme niin toisillemme ettei lääkkeistä, päihteistä eikä mistään sellaisesta tulisi harmia suhteellemme, mutta vain mieheni on pysynyt lupauksessaan. Tunnen vain itseni ja tekoni niin alhaiseksi.