Oliko mulla lapsena epävakaapersoonallisuushäiriö?
Trauman takia mulla oli suurta ahdistusta, syömishäiriö, viiltelin paljon, olin todella masentunut, mutta en näyttänyt kellekkään tätä puolta itsestäni vaan esitin, että kaikki on hyvin.
En hakenut apua, se vain katosi. Nykyään olen hyvinvoiva.
Voiko sen näin omin kokemuksiin viitaten ja monen kymmenen vuoden jälkeen diagnosoida?
Kommentit (9)
No sitähän minäkin. Mun psykologi mietiskeli olikohan mulla se lapsena ja sanoin että eikö se ole loppuelämän sairaus.
Sanoi että kyllä se voi hävitä ja tulla stressi/traumatilanteessa takaisin.
Mun mielestä se oli ihan teinihormonien, trauman ja masennuksen sekoitus.
Eikä mikään häiriö.
Lapsen persoonan kehitys on kesken ja siksi lapsilla ei juuri diagnosoida persoonallisuushäiriöitä. Eikä tuo nyt muutenkaan siltä kuulosta.
On totta, että persoonallisuushäiriöt eivät parane iän myötä MUTTA epävakaapersoonallisuushäiriössä on sellainen "hyvä" juttu, että sen oireet voivat helpottua iän myötä. Jossain oli tutkimus, että noin puolilla potilaista oli varsinkin hoidon myötä sen oireet lievittyneet ja kykenivät elämään suht normaalia elämää. Tuo taitaa olla ainoa persoonallisuushäiriö, josta voi osittain "parantua".
Ei tuota diagnosoida käsittääkseni lapsilla tai nuorilla, koska persoonan kehitys on vielä kesken.
Ei sitä diagnosoida kaikilla aikuisillakaan, koska persoonan kehitys voi olla kesken. Osa meistä kehittyy läpi elämänsä.
t.kristallikissa
Aika persoonallisuushäiriöistä pitää omaa persoonaansa loppuun saakka kehittyneenä. Tai sitten on todella jäykkä maailmankatsomus itsen suhteen.
t.kristallikissa
Ei ollut, koska persoonallisuushäiriö ei häviä iän myötä.
Todennäköisemmin syömishäiriö ja masennus/ahdistus.