Normaali 5-vuotias?
Olenko aivan hukassa, kun ajattelen että tyttösemme on tavallista haastavampi...
Tyttö on siis 5-vuotias, kiukkuaa jatkuvasti ja kaikesta, lautanen on väärän kokoinen, lasissa on väärä kuva, tyynyliina on väärän värinen.... Kaupassa ei useinkaan suostu kävelemään itse, vaan aloittaa itkupotkut ja odottaa että hänet kannetaan koko kauppareissun ajan. Syödä osaa, mutta ei viitsi, itkee ja huutaa jos joutuu itsenäisesti ottamaan haarukan/lusikan käteen. Usein myös lässyttää ja on täysin sitoutunut meihin, kyselee jatkuvasti missä äiti ja missä isi... Yöllä herätessä alkaa itkemään ja huutaa niin kauan että herätään ja silitellään tyttö uneen, heräilee usein 5-6kertaa yössä.
Leikit ovat hyvin yksinkertaisia, suosii yksittäisi isoja tavaroita joilla voi leikkiä, ei todellakaan pysty järjestämään itselleen leikkiä pienistä ukkeleista yms. Ei osaa pyöräillä kunnolla edes apupyörillä, ei luistele, ei hiihdä.. Suksillakin kävelee niinkuin 2-3v... jos kaatuu niin alkaa itku. :(
Onko tämä täysin normaalia vai onko minulla syytä huoleen?
Kommentit (27)
Kannattaa pohtia omaa toimintaa vaikeissa tilanteissa ja muutenkin. Sorrutteko kantamaan, koska on vaan helpompaa kantaa isoa tyttöä kaupoissa kuin kestää raivarit.. Annatteko periksi tai naureskelettoko hyväntahtoisesti, kun hän lässyttää vauvamaisesti.. Annatteko ylipäänsä eniten hänelle huomiota, kun hän kiukuttelee väärästä lautasesta tai paidan väristä..
Saatatte omalla käyttäytymisellänne ruokkia näitä "outouksia". Kyllähän lapsi palveluttaa itseään, jos palvelijat suostuvat palvelemaan. Meidän omatoimiset ja osaavat lapset taantuvat isovanhemmilla vauvoiksi, koska ukki syöttää ruoat lusikalla ekaluokkalaisellekin tarvittaessa!? Lyhyellä tähtäimellä voi tuntua helpommalta vain tehdä asiat lapsen puolesta, mutta pitkällä tähtäimellä ei, ja onhan lapsen ihan oikeasti opittava tietyt asiat ja toimintatavat.
Toisaalta lapsi tarvitsee huomiota ja ottaa sen (positiivisena tai negatiivisena) tavalla tai toisella. Kannattaa antaa lapselle huomiota enemmän silloin kun hän on kiltisti ja kunnolla, jotta lapsi oppii saavansa enemmän huomiota, läheisyyttä ja vanhemman kontaktia positiivisen käytöksen seurauksena.
Jos tästä ei teidän tilanteessanne voi olla kyse, pyytäisin kyllä apua neuvolasta ja tarvittaessa jatkotutkimuksia lapsen käytöksestä.
Aika kurja elämä lapsella jos kaikki on koko ajan väärin päin ja risoo :/ Voisiko olla ihan vain tyytymätön ja saamaton luonne?
Tulee mieleen voiko lapsella olla joku diagnosoimaton allergia tai sairaus? Korvatulehdus, keliakia, vilja/maito/jne.allergia, huono näkö -> päänsärky ja väsymys...
Tai saako lapsi riittävästi unta? Ruokaa? Onko päivät liian kuluttavia (iso päiväkotiryhmä, pitkät hoitopäivät)? Väsynyt ja/tai nälkäinen lapsi, isompikin, saattaa taantua uhmikseksi.
Syy lapsen käytökseen kannattaa kyllä selvittää ennen eskaria ja koulun alkua että saatte tarvittavan tuen.
Normaalille 5-vuotiaalle voi kyllä puhua kuin ihminen ihmiselle. Auttaisiko asiallinen keskustelu lapsen kanssa? Kerrot lapselle millä tavalla toivoisit hänen reagoivan harmituksiin ja käyttäytyvän tilanteissa. Kerrot, ettei muutkaan 5-vuotiaat enää toimi kuten hän. Voitte sopia jonkun palkitsemisjärjestelmän? Anna lapsen kertoa miksi hän mielestään käyttäytyy tuolla tavalla. Anna lapselle pohdittavaksi, onko hänen käytöksensä omasta mielestään fiksua. Kyllä tavallinen 5-vuotias ymmärtää jo järkipuhetta ja osaa analysoida omaa käytöstään suhteessa muihin. Kunhan asian esittää yksinkertaisesti ja syyttelemättä. Lapset helposti unohtavat sovitut asiat joten kertaus on opintojen äiti.
Jos lapsi onkin erityistarpeinen, niin silloin ei varmaan pelkkä keskustelu auta. Mutta kannattaa ainakin kokeilla.
Sinuna pyytäisin välittömästi neuvolasta aikaa psykologille.
Voi olla, että lapsella on neurologista häikkää, voi olla, että kyse on psykologisista ongelmista. Mutta näin netitse on aika vaikeaa sanoa, mistä on kyse.
Aspergerista sen verran, että siihen tosiaan liittyy motorisia ongelmia ja rutiineihin liittyviä jumituksia ja niistä johtuvia raivareita. Mutta jotenkin en saa silti ap:n lapsesta ihan asperger-vaikutelmaa...
-as-lapsen äiti-
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 20:14"]
Ap:
Lapsi osaa kyllä syödä, mutta ei viitsi. Osaa kävellä kaupassa, mutta ei viitsi. Usein, n. 10 kertaa päivässä itkee ja huutaa erinäisistä asioista. Millon ei "osaa" riisua kenkiä ja milloin ei osaa pukea vaatteita....
Hän siis huutaa, itkee ja kiukkuaa. Kiristetään ja lahjotaan, mutta mikään ei auta. Jos sen hetkinen "ongelma" ratkaistaan, keksii tyttö välittömästi uuden asian josta raivota..
[/quote]
No meidän 5v, melkein 6v on ainakin melko rasittava. Tuntuu että joka asiasta saa taistella ja poika oikein tahallaan uhmaa sääntöjä ja ärsyttää.
No eikös 4- ja 5-vuotisneuvolat ole aika laajoja, joten luulisin, että ihan taitoihin vaikuttavat kehityshäiriöt tulisivat siellä ilmi. Toisaalta minusta ei oikeasti ole kovin kummaa, jos 5-v. ei osaa luistella, ei osaa omanikaan. No, me emme ole aktiivisesti harjoitelleetkaan, koska kenttää ei ole lähimailla, ja esikoinenkin oppi ihan ok sitten vähän myöhemmin (eskarissa, koulussa ja sitten myös vapaa-ajalla lisää), joten olemme muuten ulkoilleet. Hiihtää kyllä jotenkin, mutta en näe noita minään kynnyskysymyksinä.
Oma veikkaukseni on, että lapsi on temperamentiltaan jollain tavalla haastava, hän on luonnostaan aika "uuvuttava" ja sitten lisätään siihen vielä vanhempien puutteet kasvattajina (vaikka kaipa te olette oikeitakin asioita tehneet!), niin soppa saadaan. Itse olen kyllä syöttänyt lapsiani vielä aivan pikkulapsivaiheen jälkeenkin satunnaisesti, jos on sellainen ruoka tai mielentila, että on tuntunut inhimilliseltä. Yleensä lapsilla on draivi olla isoja ja oppia uutta, joten siksi tuo syöminenkin on sujunut pääosin hyvin. Peräänkuulutan toisaalta johdonmukaisuutta ja toisaalta taas lempeyttä, sitä että lasta oikeasti kuunnellaan. Joku kehittyy jossain asiassa nopeasti ja toisessa hitaasti, on aika turha vertailla johonkin abstraktiin keskiarvoon. Esikoiseni on ollut vähän asperger-piirteinen (ei diagnoosia eikä tarvetta sille), ja hän on leikkinyt aika erikoisia leikkejä pienempänä, mutta mitä sitten?
Luulen siis, että toisaalta tyttö vedättää teitä, siksi tarvisi monissa asioissa selvät rajat, mutta toisaalta hänellä on paha olla jollain tavalla, ja siksi sitä oikeanlaista rakkautta ja inhimillistä lämpöä tarvisi rutkasti.
Yksi toimiva konsti voisi olla vähän joka käänteessä kehua lasta hänen uusista pienistäkin onnistumisistaan (toisiin lapsiin vertailematta) ja täten luoda hänelle mielikuvaa, että on kivaa oppia uutta. Voitte korostaa sitä, miten kiva jo 5-vuotiaan kanssa on tehdä sitä tai tätä kiinnostavaa (joku lautapeli, luonnon tarkkailu...), kun hän ei ole enää mikään pieni. Kun 5-vuotias on jo niin taitava, hän voi kaupassa auttaa hakemalla hyllystä kolme maitoa tai etsimällä viisi hyvännäköistä omenaa jne. jne. Väsyminen voi unohtua siihen.
Millaisia kokemuksia muilla, helpottaako uhmailu 6v -> ?
Kuulostaa hyvin paljon mun 5 v. pojalta, paitsi että hän leikkii kyllä mielikuvitusleikkejä. Juuri mitään urheilua ei halua edes kokeilla, koska ajattelee, ettei osaa kuitenkaan. Pitää siis itselleen rimaa tosi korkealla. On myös hyvin herkkä ja kovasti kiinni meissä vanhemmissa.
Häneltä myös tulee joskus jotain ihan absurdeja pyyntöjä (käskyjä), kuten että häntä pitää kantaa kaupassa. Eikä anna tuumaakaan periksi ja yleensä kauppareissu päättyy sitten lyhyeen, Pienempänä hänellä oli tapana alkaa esim. pissaamaan ravintolan lattialle, jos halusi lähteä pois ja me ei suostuttu. Luojan kiitos tuo tapa on loppunut jo...
Hänet on diagnosoitu ihan vaan "haastavaksi", eli ei aspergeriä vaikka minäkin sitä epäilin. Tai eihän sellaista nyt toki lopullisesti voi tämän ikäseltä sanoa. Mutta tällainen on siis ihan normaalia.
Kyseessä voi olla Aspergerin syndrooma, ainakin tuo käytös viittaa siihen. käypä katsomassa sivut http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtym%C3%A4
No tuosta tunnepuolesta en osaa sanoa, koska vanhempi voi kyllä jonkin verran siihen. Sen sijaan nuo motoriset taidot vaikuttavat kyllä aika kömpelöiltä. Miten leikkii kavereiden Kanssa?
Mitä neuvola ja päiväkoti sanovat?
Ei ole täysin normaalia. Asteta lapselle ajat äläkä hyväksy tuollaista käytöstä. Laita myös lapsi harjoittelemaan noita taitoja. Ei se niitä ilman harjoittelua opi!
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 18:47"]
Olenko aivan hukassa, kun ajattelen että tyttösemme on tavallista haastavampi...
Tyttö on siis 5-vuotias, kiukkuaa jatkuvasti ja kaikesta, lautanen on väärän kokoinen, lasissa on väärä kuva, tyynyliina on väärän värinen.... Kaupassa ei useinkaan suostu kävelemään itse, vaan aloittaa itkupotkut ja odottaa että hänet kannetaan koko kauppareissun ajan. Syödä osaa, mutta ei viitsi, itkee ja huutaa jos joutuu itsenäisesti ottamaan haarukan/lusikan käteen. Usein myös lässyttää ja on täysin sitoutunut meihin, kyselee jatkuvasti missä äiti ja missä isi... Yöllä herätessä alkaa itkemään ja huutaa niin kauan että herätään ja silitellään tyttö uneen, heräilee usein 5-6kertaa yössä.
Leikit ovat hyvin yksinkertaisia, suosii yksittäisi isoja tavaroita joilla voi leikkiä, ei todellakaan pysty järjestämään itselleen leikkiä pienistä ukkeleista yms. Ei osaa pyöräillä kunnolla edes apupyörillä, ei luistele, ei hiihdä.. Suksillakin kävelee niinkuin 2-3v... jos kaatuu niin alkaa itku. :(
Onko tämä täysin normaalia vai onko minulla syytä huoleen?
[/quote] mun mielestäni ei kuulosta ihan normaalilta. Tai sitten kasvatustaitonne ovat todella onnettomat,ei millään pahalla. Siis joko lapsi on oikeasti poikkeava, tai sitten olette opettaneet hänet siihen, että mitä avuttomammaksi heittäytyy ja enemmän kiukuttelee, sen varmemmin teiltä saa huomiota ja palveluksia.
se, että 5v ei kävele itse kaupassa tai syö itse eli olenormaalia.
Pelkkiä lapsen käytösoireita luettelemalla ei tietenkään voi saada kokonaiskuvaa. Minulle tulee tunne, että kyse on myös teidän vanhempien keinoista hoitaa ne tilanteet. Miten tuohon on ylipäänsä voitu joutua että kannatte kaupassa 5-vuotiasta? Onko hän liian väsynyt esim tarhapäivän jälkeen vai onko kyse vain valtapelistä.
Ennen kuin lähdetään lapselle miettimään diagnooseja kannattaa perheen aikusiten miettiä omaa käytöstään, nimenomaan aikuisen kykyä pitää rajoja ja ottaa tilanteet haltuun. Suosittelen esim. neuvolassa puhumaan asiasta. Varmaan lapsi käy neuvolassa normaalit tarkastukset, mutta ihan siis tästä että miten haastavissa tilanteissa tulisi toimia.
Kirjoita oireita ylös ja pidä jonkinlaista päiväkirjaa, ja vie lapsi neuvolalääkärille. Mulla on 5-vuotias ja kyllä hän on osaavampi ja helpompi. Osaako lapsi puhua kuitenkin hyvin? Osaako leikkiä muiden kanssa?
Joo, aina aletaan miettiä että mikä lapsessa on vikana: onko asperger vai mikäköhän sillä on. Mä en usko että lapsessanne on mitään vikaa! Ongelma on siinä, että te vanhemmat ette ole johdonmukasia ettekä osaa asettaa rajoja tarpeeksi hyvin. Meidän kuopus on tyttö, ja välillä havahdun siihen, että olen helkkari soikoon kasvattamassa hänestä prinsessaa! Eli lakaisen tietä hänen edeltään, ettei vaan tule itku. Pojan sentään osasin kasvattaa paremmin, mutta tytön kanssa en ole tarpeeksi johdonmukainen. Joten teidänkin tapauksessa miettisin vähän uudestaan, että mitä te vanhemmat voisitte tehdä toisin... ja missä aikoinaan meni metsään?
Ap:
Lapsi osaa kyllä puhua erittäin hyvin. Toisinaan vain aloittaa mahdottoman lässytyksen. Leikkii muiden lasten kanssa kyllä, rinnakkain tai seuraamalla mm väritystehtäviä tai ulkoleikkejä, mutta ei kyllä koskaan ole leikkinyt leluilla muiden lasten kanssa..
Olisi helpompaa muodostaa kuva lapsen normaaliudesta jos vähän avaisit sitä, miten hoidatte noita tilanteita. Miten esimerkiksi toimitte kun lapsi ei suostu itse syömään? Tai entä kaupassa kun ei halua kävellä itse?
Se miten kuvailit leikkiä, ei mielestäni ole myöskään normaalia 5-vuotiaan leikkiä.
suosittelisin teille perhekoulua