Kaynnistys

Ensimmäisen annettiin mennä peräti 3 viikkoa ja 5 päivää yli lasketunajan... Toisen kanssa odoteltiin rv:lle 42+2 minun tahdostani, jos vaikka olisi itsekseen lähtenyt. Eipä lähtenyt ja käynnistettiin. Synnytykset lähtivät ihan hyvin käyntiin, mutta ekalla kerralla kohdunsuu jämähti 4 cm:iin ja tokalla vauva oli virhetarjonnassa ja niin iso päinen ettei mahtunut laskeutumaan (lisäksi sydänäänissä oli laskuja jonka takia tippaa ei voinut pistää täysille) joten syntyivät sitten sektiolla.

Kaikkihan on yksilöllistä, mutta minulla nämä käynnistetyt ovat olleet huomattavasti kivuliaampia kuin itsekseen alkaneet, sen takia halusin tuota toista käynnistystä odotella mahdollisimman pitkään.

Halusin kertoa oman kokemukseni. Alunperin pelkäsin juuri tuota käynnistettyä synnytystä, mutta kokemus oli kuitenkin ihan ok. En nyt osaa verrata, kun takana on vain käynnistetty synnytys, mutta se oli nopea ja mielestäni helppo synnytys. Minua kehoitettiin pyytämään epiduraalia heti kun oksitosiini-tippa laitettiin ja epiduraali kestikin sitten loppuun asti. Ehkä vain puoli tuntia sain tuta oikeita supistuskipuja.

Joka tapauksessa pelkoni käynnistystä kohtaa katosi ja seuraavalla kerralla en olisi niin huolissani.



Tsemppiä sinulle!!



onnellinen äiti ja poika 3 kk

Meillä käynnistettiin heti kun rv38 oli täys, vauveli silloin jo 3720g, joten lääkäri sitä mieltä että ei anneta kasvaa enään isommaksi vaan käynnistetään (itsellä raskausajan diabetes).

Torstaina aloitettiin käynnistys ja lauantai aamulla tyttö syntyi! Itse pelkäsin käynnistystä, mutta se oli kyllä tosi positiivinen kokemus ja suostuisin käynnistykseen uudestaan ihan koska vaan.

To aamulla siis aloitettiin, koko päivän supisteli 5-10 minuutin välein, mutta supistukset ei ollu ollenkaan kipeitä. Käyristä vaan seurailin että supistelee. Miehen kanssa ravattiin sairaalan rappusia ylös-alas että synnytys vaihdittuisi=) pe aamulla jatkettiin käynnistystä (to-pe yön nukuin kuin tukki ilman kipulääkkeitä, ei siis yhtään sattunu nuo supistukset), pe:na supistuksia tuli 3-6min välein ja oli hieman voimakkaampia, mutta ei edelleenkään kipeitä. Pe-la yökin meni tosi kivasti, supisteli koko ajan, mutta ei siis kipeästi. LA aamulla klo 6.05 meni lapsivedet ihan itsekseen (ei ehditty aloittaa kännistystä la aamuna) ja sillä sekunnilla alkoi kipeät supistukset. Ennen veden menoa kohdun suu oli kahdelle sormelle auki. vajaat 30min kerkesin " kärsiä" kipestä supistuksista (ilokaasu auttoi) ja sitten sainkin epiduraalin=) n.3h vesien menosta kohdun suu olikin jo kokonaan auki ja sain alkaa ponnistaa ja klo 10.11 syntyi prinsessamme.

Siis kaiken kaikkiaan tosi nopea synnytys, eikä yhtään niin paha kun odotin! Olin tosi tyytyväinen käynnistykseen ja siihen kuinka " rauhallisesti" tilanne eteni!!

Ei kannata murehtia etukäteen, pyydä vaan että käynnistys aloitetaan rauhallisesti, niin kyllä se nyytti sieltä päättää pikkuhiljaa syntyä=)



meillä siis käynnistettiin niillä muruilla joita laitettiin kohdun suulle.

Kiva kuulla, etta kanssasisarilla on positiivisiakin kokemuksia. Itseani jannittaa ehka lahinna se, etta asun Englannissa ja taalla suhtaudutaan epiduraaliin aika kielteisesti. En tosin tieda miten kaynnistamisen yhteydessa on. Ensimmaisen synnytin altaassa ilokaasu tukena, mutta jos kaynnistaminen lisaa supistusten kivuliaisuutta, haluan kylla epiduraalin. Taalla uskovat kuitenkin luonnonmukaisempaan synnytykseen ja siihen, etta epiduraali saattaa pidentaa synnytysta ja aiheuttaa enemman interventioiden tarvetta esim. imukuppia. Taytyy viela haastatella katilo perinpohjin jos tassa nyt ei tapahdu mitaan. Uutta minulle oli myos, etta voidaan menna kolmekin viikkoa yli ajan.