Leveää elämää. Miten elätte velaksi?

olet hieno ihminen

Kerroin jo olevani tunnollinen ihminen, joten voitaisiinko mennä aiheeseen? Haluaisin tietää, että miten teette tempun ja kaatuuko systeemi missä vaiheessa ja minkälaisena elämä jatkuu sen jälkeen, jos velat kasaantuvat?

ap

Niin mielelläni vastaisin, jos kuvailemasi ihmistyyppi löytyisi edes tuttavapiiristä, saatikka meiltä kotoa. Mutta kun en ole moista nähnyt, voin vain ihmetellä.

Mä en ole nyt ihan varma mitä ihmisryhmää tarkoitat. Ei kuulosta kovin leveältä elämältä, jos pitää kuitenki parin kk välein luopua kaikesta?

Vai siis tarkotatko nyt vaan sellasia, jotka ei oikeesti osaa säännöstellä rahan käyttöä yhtään?

Tässä on nyt hyvä tilaisuus päästä paheksumaan pätkätyöläisiä, freelancereita ja muita joilla on aina ollut epäsäännölliset tulot. Hävetkää luuserit. 

*kaivelee sädekehän kiilloitusliinaa*

Omaan tuttavapiiriini ei ihan ap:n kuvailemaa tyyppiä mahdu.

Mutta meillä ei ole säästöjä. Pennin jeniä. Siis jos säätöiksi ei lasketa sitä, että autojen normi huoltojen verran, vakuutusmaksujen yms. laitetaan syrjään. Mutta ei siellä mitään ylimääräistä ole. Jos auto tai pesukone hajoaa meillä on sitä varten palkat ja visat. Sitten maksetaan muutama kuukausi vähän enemmän laskuja ja sitten taas ei.

Olen ymmärtänyt, että jotkut kokevat ahdistavaksi "kuolleen lehmän maksamisen". Meillä varataan etelänmatka vaikkapa puoli vuotta etukäteen aikana, jolloin on varausmaksun verran rahaa tilillä. Loppuja laitetaan syrjään vähitellen eräpäivää varten, ja sitten annetaan visan laulaa. Eikä harmita yhtään. Nytkin tipahti 450e visalaskua hiihtoloman etelänmatkasta. Oli ihana loma! Pari palkkaa ja se on hoidettu.Ja kesän matkaa tässä jo varaillaan :)

Huomautuslaskua ei tässä taloudessa ole nähty 19 vuotisen yhteiselon aikana kertaakaan. Joka vuosi on kuukausia, että visa vingahtaa ruokakaupassa kun käyttötilit on nollilla ja palkka tulee vasta parin päivän päästä. Mutta aina on pystytty maksamaan. Meidän ainoa tapa säästää on maksaa asuntoa pois. Asunto muuten ostettiin ilman minkäänlaisia säästöjä; pankilta sai ostaa takauksen (nimiä ei haluttu).

Minua ahdistaa rahojen kyttääminen. Jos jotain tarvitaan se ostetaan. Ikinä en ole ylittänyt visan luottorajaa lähimaillekaan. Aina on tiedossa, että laskut kyllä saadaan maksettua. Jos pitäisi säästää joka lomaa, merkkivaatetta tai läppäriä varten meillä ei olisi koskaan mitään. Meille sopii tämä elämäntapa.

En siis  tiedä, että miten hän on kikkaillut pidemmällä aikavälillä. Annoin  esimerkkejä, jotka eivät mielestäni sovi siihen kuvaan köyhyydestä, jossa olen nähnyt hänen  elävän.

Lainaa saanee helposti, joten velkaantuuko hän huimaa vauhtia? Joutuuko veloistaan oikeasti vastuuseen? Myykö hän aina entisen? Hakeutuu melkein kuiville ennen uutta luksushankintaa? Vai miten?  

Haluaisin ennustaa tulevaa. Tämä on ikäänkuin peliä, jota hän pelaa, esitellessään uutuksiaan minulle. Peliä, jossa todellisuus ei ole oman havaintoni mukaan sitä miltä se näyttää. Arvoitus ratkaistavaksi siis. Enkä aio kysellä mitään häneltä.Tuntuu kuin hän valehtelisi ja haluaa olla jäämättä kiinni valheistaan. 

Velkapeliä? Vai lainaako hän joltakin tavaraa, jota esittelee hetken? Oikeastiko kyllästyy omistamaan jotain  ja siksi myy? Hän haluaa  puhua uusista asioista ja unohtaa vanhat.

Olen huomannut hänessä valtavan näyttämisen halun. Hänellä ei ole varaa, mutta hän haluaisi olla varakas.

Ei tarvitse olla kyse samantyyppisestä henkilöstä, mutta yleisesti kiinnostaa. että miten eletään leveää elämää ja miksi? Kääntöpuolena tässä näkyy olevan akuutti ruokapula sekä lastenvaatepula, aina kun vuodenaika vaihtuu. Simsalabim ja lapsilla on taas uudet vaatteet, mutta miten kävi lemmikkikoiralle, siis sille tulevaisuudessa lupaavalle siitosnartulle?

Mä oon kanssa sellainen onnenkantamoinen noiden rahojen kanssa. Aina on sen verran sijoituksia tai jotain jemmassa (ainakin luottokortilla maksuvaraa), että saan sen pesukoneen tai auton korjattua hätätilanteessa, mutta muuten menee ihan kädestä suuhun. Nälkää ei olla kuitenkaan nähty ja asuntolainanlyhennykset hoidetaan aina ajallaan.

Lasten harrastuksetkin on niin hemmetin kalliita, mutta kun niiden avulla noista on kasvanut ihan loistotyyppejä, joilla menee koulukin tosi hyvin, niin eipä oo ollut hukkaan heitettyä rahaa. Rotukoirankin ostin, koska vaan halusin juuri tietyntyyppisen koiran. Niin ja kävin jopa Nykissä syksyllä ja toin sieltä lapsille merkkivaatteet, jolloin oikeastaan säästin oman reissuni hinnan, jos ajatellaan, että oisin ostanut samanmerkkiset vermeet Suomesta. Mutta eihän mulla oikeasti olis ollu varaa.

Nyt oon melko p.a. mutta silti ostin lennot syksyksi Keski-Eurooppaan, koska aion juosta siellä maratoonin. Mä elän tässä ja nyt, ja kuten tiedetään, käärinliinassa ei ole taskuja :-)

Kasi oli ap.

Meidänkin perheessä on kuin nr. 7.  sillä erotuksella että on 6kk palkka säästössä pahan päivän varalle. Mutta kyllä mekin "huolettomasti" käytämme visaa jos auto hajoaa tai tulee isompi hetkellinen rahan tarve. Lasku kuitataan sitten säästöistä/palkoista mutta ei tulisi mieleenkään juosta pankkiin siirtämään/nostamaan rahaa kun pesukone hajoaa vaan haen sen kyllä heti. Meillä nimittäin niin että säästöt toisessa pankissa kuin käyttövarat ilman netti tunnuksia tai käyttökorttia.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 11:45"]

Mä oon kanssa sellainen onnenkantamoinen noiden rahojen kanssa. Aina on sen verran sijoituksia tai jotain jemmassa (ainakin luottokortilla maksuvaraa), että saan sen pesukoneen tai auton korjattua hätätilanteessa, mutta muuten menee ihan kädestä suuhun. Nälkää ei olla kuitenkaan nähty ja asuntolainanlyhennykset hoidetaan aina ajallaan.

Lasten harrastuksetkin on niin hemmetin kalliita, mutta kun niiden avulla noista on kasvanut ihan loistotyyppejä, joilla menee koulukin tosi hyvin, niin eipä oo ollut hukkaan heitettyä rahaa. Rotukoirankin ostin, koska vaan halusin juuri tietyntyyppisen koiran. Niin ja kävin jopa Nykissä syksyllä ja toin sieltä lapsille merkkivaatteet, jolloin oikeastaan säästin oman reissuni hinnan, jos ajatellaan, että oisin ostanut samanmerkkiset vermeet Suomesta. Mutta eihän mulla oikeasti olis ollu varaa.

Nyt oon melko p.a. mutta silti ostin lennot syksyksi Keski-Eurooppaan, koska aion juosta siellä maratoonin. Mä elän tässä ja nyt, ja kuten tiedetään, käärinliinassa ei ole taskuja :-)

[/quote]

Kuulostat ihan samanlaiselta kuin minä :)

Olen huomannut, että toisilla on pappa betalar mahiksia enemmän kuin toisilla. Ei ole tavatonta, että mummo kurvaa pihaan ja sanoo, että mennäänpäs Ticket-to-Heaven-kaupoille; otat nyt sellaiset kaikille lapsille että on varmasti hyvät.

Vanhaa myymällä ei saa yhtä paljon rahaa kuin mitä uuden ostamiseen tarvii, mutta itse miettii kyllä, että jos olisi pyytänyt rahaa ReimaTeceistä ja Me&I:sta, sittereistä, vaunuista, kantorepuista jne jne jotka on annettu kavereille niin ehkä sitä olisi enemmän millä mällätä. Toisaalta mekin saatiin todella paljon kavereilta; turvakaukalo, matkarattaat jne., joten ollaan ajateltu, että pannaan hyvä kiertämään.

Kukaan teistä ei myisi lemmikkikoiraansa velkojensa vuoksi? Ettekä varmaankaan valitsisi autoa, jonka hankintahinta olisi sopiva noin kolminkertaisille kuukausituloille, kuin mitä hänellä on? Tai joillekin se auto on tosi tärkeä kulkuväline, mutta noin yleisesti ottaen, hyvin toimivan ja vain muutaman vuoden vanhan auton saisi paljon edullisemminkin.

Tarkoitus onkin esitellä autoa. Koiraakin pääsee esittelemään. Lisäksi tarvitaan laadukkaita vaatteita, jotta kodin ulkopuolella menisi varakkaasta ihmisestä. Elitistiset harrastukset maksavat myös. Mitään ei kyllä jää säästöön.

Minä en ajattele rahan kulutusta sen kummemmin. Ostan kun on tarvetta. Tiedän, että rahaa tilillä on riittävästi.  Suuremmat hankinnat viivästyvät ei rahan puuteen vuoksi, vaan koska haluan valita rauhassa mitä oikeasti haluan ja miten saan rahalleni parasta vastinetta. Eikä ole näyttämisen haluakaan.

Jotenkin kiehtoo toisen näyttämisen halu! Suhtaudun häneen hyväntuulisen huvittuneesti ja epäuskoisena, mutta samalla varautuneesti, koska en luota häneen. Todellakin hän on tuntemistani ihmisistä ainut laatuaan. Yksi toinen osasi kuluttaa aika hyvin, mutta häneltä meni jo aikaa sitten luottotiedot ja halu näyttää kenellekään yhtään mitään...

ap

Tunnen ihmistyypin. Valitettavasti.

He kuvittelevat elämän (ja muiden ihmisten) olevan velkaa heille.

Elävät omassa utopiassaan niin kauan kuin se onnistuu.

Jättävät velkansa takaajilen maksettaviksi mikäli ovat henkilötakaajia onnistuneet löytämään ja jatkavat omaa elämäänsä eteenpäin.

Ex-puolison äiti oli tämmöinen. Jätti hirveitä velkoja sukulaisilleen maksettavaksi ja jatkoi vaan samaa menoa kuin ennenkin. Hyvänä puhujana ja karismaattisena henkilönä löysi aina vaan uusia ihmisiä joilta sai huijattua rahat omiin huveihinsa.

Puolisosta tuli ex siinä vaiheessa kun huomasin hänen ihannoivan äitinsä elämäntapaa. Hän piti äitinsä tapaa toimia aivan oikeana, ja syytti vastuuntunnottomiksi ihmisiä jotka eivät hänelle suostuneet lainaamaan (=antamaan) rahojaan.

Kuulemma sama meiniki jatkuu edelleen ja exä harjoittelee äitinsä elämäntapaa vaihtelevalla menestyksellä.

Meillä ei ole koskaan noin tiukkaa mutta ei myöskään säästöjä. Velkaa on vain talosta pankille. Tavallaan on myös korttivelkaa sillä teemme kaikki ostokset (ruoka, vaatteet yms) luottokortilla jolloin pystyn seuraamaan. Mutta tuo siis maksetaan joka kuukausi pois kokonaan, eli velka ei kerry.

Tiedän tasan tarkkaan miten paljon rahaa tulee ja mitä jää kuukaudessa yli (pakolliset menot on budjetoitu vuosi eteenpäin). Ja sen "ylimääräisen" sijoitamme heti:D Matkoihin. Nyt on jo maksettu kesän 3,5vkoa euroopassa ja talven 2 vkoa lämpimässä:D Mikäs sen parempi sijoituskohde kuin oma terveys ja perheen hyvinvointi!!

Meillä on aina tuo talo minkä voi myydä jos rahaa tarvitsee, se on meidän säästöpossumme pahan päivän varalle. Muut rahat on elämistä ja elämästä nauttimista varten!!

Mahtaa olla erityisen mielenkiintoinen, mystinen "hän". Mieti kuinka paljon hän on sulostuttanut elämääsi, tuonut siihen jännityksen tuntua, raottanut vähän salaisuuden verhoa, vilauttanut kulissien taa. Kohta on loppunäytöksen aika, sitä ennen väliajalla luksusvirvokkeita teatterin kanttiinista, säntillisemmille katsojille erikoistarjous suodatinkahvi&kotipulla, 2€. Väliajalla myynnissä myös edullisesti oheistuotteita, kuten rotukoiria, vähän käytettyjä TtoH-lastenvaatteita ym ym. Pihalla koeajossa näytelmässä käytetty auto ja lapsille ratsastusta uljaalla suomenhevosella.

hän, sai mut miettimään, hän, sai mut sekaisin, hän...

Ap kuulostat ihan hullulta stalkkarilta. Oikeasti. En ole ikinä ymmärtänyt, miten jotkut saa niin paljon kicksejä toisten elämän valintojen arvostelusta? Ihan sairasta.

Jotkut ovat vain tosi lyhytjännitteisiä. Meitä on niin eriluontoisia, toisilla on itsekuria, toisilla ei, toiset on älykkäämpiä toiset vähän tyhmempiä, toiset empaattisia, toiset tunnekylmiä, toiset elää omaa elämäänsä (ja niiden valintojena kanssa) ja toiset elävät toistenkin elämää.

Usein nuorilla ja kokemattomilla ei ole talousasiat hanskassa täysin. Ei osata tai malteta tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia, ja kun on rahaa tilillä, se tuhlataan. Moni kylläkin tulee järkiinsä viimeistään keski-iässä. Aikuistuu kaikin tavoin.

Sitten on niitä, jotka vaan ei osaa tai kykene. Meitä on niin moneen junaan. Jos tuttavallasi on vaikka huono itsetunto, ja omanarvon tunto, ja on tullut mainosmiesten aivopesemäksi. Arvottaa omaa elämäänsä ulkoisten asioiden kanssa, vaikka ei olisi varaa siihen. Hän on ikäänkuin mielikuviensa ja toiveidensa "uhri". Luulee saavansa lisäarvoa elämäänsä kalliiden merkkien tai autojen kautta.

Helpottiko tämä ahdistustasi? Kuulostit jotenkin kyllä ylimieliseltä arvostellessasi "häntä".

Ehkä sinulla olisi aika keskittyä vain omaan elämääsi, ja lakata arvostelemasta toisten elämänvalintoja yms. Voisit jopa tulla onnelliseksi.

No meidän perhe vois vaikka sopiakin sinun kuvaukseesi. Itse en itseäni tuosta tunnista, mutta tuo ap:n kuvaus voisi olla jonkun, joka katsoo meidän rahankulutusta sivusta.

Näyttämisen halusta meillä ei ole, eikä me todellakaan edes missään hienoissa vaatteissa tai hienolla autolla ajellakaan. Ollaan vain sellaisia, että jos halutaan jotain (esim.asuntovaunu), niin jos sen saa kohtuullisella rahoituksella, jonka kuukausierä ei meidän taloutta kaada, ostetaan se.

Hyvähän tästä tietenkään ei ole seurannut. Meillä onkin velkaa sinne sun tänne jo kohtuullisen paljon. Niin paljon, että nyt on pakko pitää muutama vuosi hiljaiseloa ja minulla palata töihin lastenteon jälkeen. Mitään maksuhäiriöitä meillä ei kuitenkaan onneksi ole ja aina on laskut ajallaan maksettu. Luottokortit on kuitenkin aina tapissaan ja silti joka kuukausi rahat meinaa loppua kesken. Ja joskus loppuukin, jolloin saatetaan joutua kysymään lainaa vanhemmiltakin.

En suosittele.