mikä vituttaa tässä elämävaiheessaa eniten?

kaikki vituttaa mutta on mentävä eteenpäin

Se, että tämä vaihe on ikuinen.

Olen jo eläkkeellä, ikää 36v. En tiedä mistä saisin apua, mihinkään en tunnu sopivan niin että saisin jotain apua. En saa edes terapiaa, koska Kela ei maksa ja itsellä ei ole varaa.

Olen nelikymppinen. Haluaisin elää seesteistä elämää jossa on mukava työ ja sopivasti rahaa, ja pysyvä parisuhde. Sen sijaan kaikki on kesken, uusia asioita pitäs alottaa, pitäs jaksaa kuten nuori...

Vierailija kirjoitti:

Se, että tämä vaihe on ikuinen.

Olen jo eläkkeellä, ikää 36v. En tiedä mistä saisin apua, mihinkään en tunnu sopivan niin että saisin jotain apua. En saa edes terapiaa, koska Kela ei maksa ja itsellä ei ole varaa.

pahinta on joutua mieleltään järkytetyksi se tuntuu  ettei vaihe lopu koskaan ja ei ole parantumista, se on  helvetti. onneksi sellaista ei ole enää mutta kun on kerran kokenut 15 vuotta sitten ja unohtanutkin asian niin silti tietää ettei pahempaa ole maan päällä, mieluummin sitä olisi kidutuskammiossa järjissään kuin järkensä menettäneenä psykoosissa, jossa ei tunne enää edes itseään eikä pääse itsensä sisälle takaisin

terapiat ei auta ketään, Jumala auttaa nöyriä,

Itse asiassa minkään ei pitäisi tällä hetkellä vituttaa vaan olla kiitollinen, että kaikki on hyvin. Mutta koska ihminen on tyytymätön eläin, vituttaa polven kolotus ja se, että kesään ja kesälomaan on vieä useampi kuukausi.

Se, että perälauta näkyy jo. On pieniä lapsenlapsia, joiden kasvamista aikuisuuteen ei todennäköisesti ehdi nähdä. Terve ja liikkuvainen olen kyllä vielä nyt. Ei tällaisia pitäisi ajatella, mutta minkäs mielellesi teet. Terv. 73 v.

Mulla on v tutukset vähentyneet ja lyhentyneet vanhenemisen myötä, nyt 54v. Olen pienituloinen mutta se v tuttaa vain silloin tällöin koska sen vastapainona on enemmän vapaata. Mutta joskus saattaa v tutus iskeä esimerkiksi jonkun ihmisen sanomisista tai tekemisistä. Se voi olla voimakas tunne mutta lyhytkestoinen, onneksi.