Lue keskustelun säännöt.
Pelkääkö kukaan muu, että lapsensa ei menesty?
13.03.2013 |
Pelkään, että lapsistani tulee samanlaisia kuin minä olen: huono koulumenestys, ei lukupäätä... töissä missä milloinkin...
Lapset on vasta 2- ja 4-vuotiaat, ja pelkään jo että he ovat niitä jotka on tukiopetuksessa ja polttavat tupakkaa nuokun kulmalla ja että heistä ei tule mitään kummempaa. Olen kamala, tiedän!
Niinpä yritän lukea heille paljon, kannustaa ja kehua, yritän muistaa sanoa että rakastan heitä ja että olen heistä ylpeä. Pelkään jo valmiiksi miten osaan auttaa koulujutuissa kun itse olen tumpelo. Pyrin kuitenkin olemaan täysin vanhempieni vastakohta eli sellainen, kenen mielestä koulu on hyvä juttu ja että lapseni voivat opiskella yliopistossa jos haluavat. Minun haaveilleni aikanaan vain naurettiin.
Kommentit (2)
Ainakin lapsellasi on parhaat mahdolliset edellytykset, jos kannustat, kehut yms. Valitettavasti kaikilla vain ei ole sitä ns. "lukupäätä" vaikka kuin kannustetaan. Mutta varmaan ainakin itsetunto yms. kohoaa kun saa kotoa kannustusta ja hyväksyntää. Muistan myös, etten saanut kovinkaan paljon kannustusta kotona, silti olen luonteeltani "oman tieni kulkija" ja aikuisiällä opiskelin yliopistotutkinnon. Olen monesti harmitellut sitä, että jos olisin saanut vähänkin enemmän kannustusta nuorena kotona niin varmaan olisin valmistunut yliopistosta 15 v aikaisemmin, minulla oli yläasteella tosi hyvä keskiarvo (n. 9). Nyt sitten yritän myös toimia eri tavalla oman lapseni kanssa, joka on nyt ekalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään kyllä, esikoisen kohdalla vähemmän, mutta nuoremmasta tuskin tuleekaan mitään pärjääjää, on siis jo koulussa, joten tiedostan hyvin. Ja kyse ei ole siitä, ettei olisi luettu, kehuttu, arvostettu koulua yms yms mutta ei vaan pärjää, ei. Eikä kyllä enää kiinnostakaan koulu, yhtään, pakollinen paha.