Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Antakaapas tukullinen hyviä ja toimivia vinkkejä sujuvan arjen
13.03.2013 |
pyörittämiseksi ensi syksyksi? Vaikka aikaa tässä on vielä reilusti, niin silti jännitän tulevaa syksyä, kun mies joutuu olemaan noin 1-2 kk reissuhommissa. Toki hän tietysti kotiin viikonlopuiksi tulee, mutta arjet olen täällä pienen koululaisen ja vauvan kanssa. Mietin vain, että jos vauva tuossa vaiheessa vielä syö yöllä sen 3-4 kertaa, niin miten jaksan itseni aamulla kiskoa sängystä ylös ja katsomaan miten koululaisen aamutoimet edistyvät? Yksin hän ei aamuhommista selviä, hän on ns. erityislapsi ja tarvitsee ohjausta, että hommat sujuvat eteenpäin. Myös ilta-aika mietityttää, että miten jakaa aikansa vauvalle ja koululaiselle? Ettei isompi huomion puutteessa ala tekemään jotain omia kepposiaan. Sitäkin mietin, että miten vauva mahtaa saada myöhemmin illalla unen päästä kiinni, jos tuo isompi tenava täällä olkkarissa vielä pitää kovaäänistä puhettaan yllä. Ei hän jotenkin vain osaa puhua hiljaisella äänellä, vaan suurimman osan ajasta hänellä on ns.volyymit kaakossa.
Kommentit (7)
Kyllä sä jaksat nousta, ja selviät hyvin muutenkin, kunhan et vain jo nyt lietso itseäsi enempää paniikkiin tuon takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no jos vauva menee myöhemmin nukkumaan, voit varmaan aamulla tehdä niin että huolehdit koululaisen matkaan ja menet takaisin köllimään vauvan kanssa
Päivä kerrallaan. Voisin kuvitella että taapero+vauva tai just taapero+taapero yhdistelmät voisivat olla jopa haastavampia. Pyydä apua jos uuvuttaa, ja lepää kun pystyt.
Mulla ainakin auttaa jaksamaan se, että esim. aamutoimet menevät aina just saman kaavan mukaan. Tyylin 1. hammaspesu 2. yökkäri pois + päivävaatteet niskaan 3. aamupala jne. Kun on tietty rutiini niin sitä vaan toimii sen enemmän ajattelematta. Jos kaikki aamut sen sijaan menisi vähän eri kaavan mukaan, niin joutuu ehkä enempi ponnistelemaan että asiat tulee hoidetuksi. Ja lapsethan tietysti rakastavat rutiineja, joten tuon erityislapsen kohdalla varmasti hyvä idea.
Tsemppiä, kyllä sinä tulet pärjäämään!
Siis ihan normiarkea tulossa? Ei siitä kannata enempiä stressata, tilanteen mukaan ja päivä kerrallaan. Kuten joku sanoikin niin helppoa tuo on kun on noin iso ikäero lapsilla. Jos siis vanhempi käy kuitenkin normaalia koulua eikä tarvitse pyörätuolia tmv.
Koulu alkaa 8 ja 10 välillä, joten herätys on aikaisintaan klo 7. Meillä kuopus nousi ensimmäiset vuodet aina ennen kuutta, joten ei siinä tarvinnut ihmetellä miten jaksaa nousta, noustava oli. Vanhempi lapsi sitten (tuettuna) kouluun ja viet jos ei itse pysty menemään.
Sitten sulla on koko päivä aikaa mennä vauvantahtiin. Iltapäivällä esikoinen kotiin (haet jos ei pysty itse kävelemään), välipala ja yhdessä touhuilua. Läksyt ja ehkä joku kaveri. Ja illalla käsket sen isomman olla hiljempaa, kyllä se osaa olla hiljaa koulussakin.
Ainiin, ja illalla kun lapset jo nukkuvat, laitat isomman (ja vaikka vauvankin) seuraavan päivän vaatteet valmiiksi, ja valmiiksi kaikki muukin mitä vaan pystyy. Jos meinaat pestä pyykkiä seuraavana aamuna, pistät pyykit jo valmiiksi koneeseen odottamaan niin että aamulla vaan painat nappia. Mulla ainakin stressitaso nousee jos aamulla esim. on edellisen päivän tiskit vielä altaassa, leluja lattialla tms. On kivempi aloittaa jokainen päivä "puhtaalta pöydältä".
T.5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä murehdi vielä liikaa.
Isommalle voisit koettaa opetta jo etukäteen muutamia juttuja. Esim. "nukutusrauha". Meillä on käytössä ruokarauha silloin siis ei häiritä toisilla ja jos lähtee pöydästä ennen muita ei huudella pöydässä vielä oleville vaan annetaan heille ruokarauha. Samoin on olemassa läksyrauha eli silloin ei toista häiritä.
Voisitko kehittää isommalle jonkin kivan tekemisen mitä saisi touhuta ainakin toisinaan kun nukutat vauvaa esim. piirtäminen, tehtäväkirjat, muovailuvaha, rikkinäisten pikkuautojen korjaamo/purkaamo leikki (risoja pikkuautoja, meisseli, maalarinteippiä ja ei kun hommiin) jne. Malttaako lapsi tehdä jotain yksin esim. puolisen tuntia.
Toisekseen jos mahdollista niin älä opeta vauvaa "hiljaisuuteen". Meidän kolmas nukkui pienenä päikkärit olkkarissa häiriintymättä lainkaan vieressä huutavista isommista lapsista. Myöhemminkin oli hyvä nukahtamaan kun kuuli turvallsita taustahälyä isommilta. Ei toimi enää isolle vauvalle joka haluaa touhuihin mukaan.
Tärkein neuvoni on että kannattaa huomioida isoa ja ottaa mukaan heti vauvan kanssa alusta asti ettei tule turhaa ulkopuolisuuden tunnetta tai mustasukkaisuutta. Itse olen antanut vauvan itkeä jos siis vauvalla ei mitään isompaa hätää jos isommat lapset tarvivat hetken huomiotani. En siis laittanut vauvaa aina "ykköseksi" vaan huolehdin että isommat tajusivat että vauvakin joutuu välillä odottamaan vuoroaan eikä ole aina ekana äidin huomiossa. Lisäksi meillä isommat olivat aina onnessaan kun vauva toi isommille synnäriltä jonkin heidän kauan toivomansa jutun tullesaan. Meillä ei kyllä olekkaan ollut juurikaan mustasukkaisuutta lapsilla pienenä (toki nyt isompana vertaillaan mitä kukin saa jne mutta ihan kohtuullisuuden rajoissa).
Tsemppiä
Alue: Aihe vapaa
Sängystä pääsee ylös kun on pakko. Kaikesta selviää. Tulee menemään sujuvammin kuin nyt uskotkaan. Vauva ja koululainen ei ole yhtään niin paha yhdistelmä kuin kaksi taaperoa pienellä ikäerolla. ;)
Kannattaa levätä aina kun mahdollista, jos univelkaa kertyy, ja asettaa tavoitteet sopivalle tasolle.