Muutun vuosi vuodelta hullun isäni kaltaiseksi :/
Eikä ole mikään positiivinen asia se. Hän on erittäin katkera ja pahantuulinen ja -tahtoinen ihminen.Negatiivisin ihminen, joka olla voi. Huusi ja kiroil päivät pitkät, nipotti asiasta kuin asiasta. Huomaan itsessäni noita piirteitä, etenkin kun suutun, käytän jopa sanoja lauseita/repliikkejä kuin hän, jotka tulee tuolta jostain selkärangasta kun 18 vuotta niitä sai kuunnella. Mikä tähän auttaa? Pilaan kaikki ihmissuhteeni ja itseänikin hirvittää ja hävettää jos joskus olen vielä hänen kaltaisensa hirviö. Suht nuorikin vielä olen, joten ei kääkkäyskään vielä pitäisi vaivata. :) Haluaisin olla sellainen iholla Johannan kaltainen iloinen ja aurinkoinen ihminen, joka nauttii pienistäkin asioista.
Kommentit (3)
Täällä kohtalotoveri :( Enkä tiedä, mikä tähän auttaa, psykologillakin aikoinaan kävin.. ulkoisesti voin pitää käytökseni kurissa ja sisäisestikin teen valintoja oman ajatteluni mukaan, mutta kyllä se vaikutus on suuri. Ja sanonnat ovat kai se sisäistetty ääni sieltä kotoa.. Vanha, katkera kääkkä nuoren naisen ruumiissa :(
Niin ne vaikuttaa geenit, tempramentti, kasvuympäristö :(
Mutta tärkeintä on, että sen negatiivisuuden ja kaiken paskan tunnistaa itsessään ja ei halua olla sellainen.
Itsekin yritän olla "parempi ihminen" mutta ei se aina helppoa ole.
up