Lopettaako suhde vai ei?
Olen joskus aiemminkin kirjoittanut aiheesta tänne, mutta en saanut montakaan vastausta. Kokeilen nyt uudelleen koska ongelma ei ole kadonnut mihinkään, vaan vain pahentunut.
Minä olen se, joka joskus kirjoitti tänne sivistymättömästä miehestään, jolla ei ole korkeaa koulutustakaan. Olemme molemmat vielä nuoria, alle 30-vuotiaita, ja tähän suhteeseen lähdettiin hyvin vakavin aikein, enkä aluksi huomannutkaan miehessäni mitään outoa.
Mieheni on todella hyvä omalla alallaan ja tietää siitä paljon. Hän on matemaattisesti lahjakas, ja teknisistä asioista hän tietää melkein mitä vaan. Osaa myös soveltaa taitojaan käytännössä, jopa muutamat tuttavani, jotka ovat saman alan ihmisiä, ovat pyytäneet mieheltäni joskus apua.
Mutta. Mistään muusta mieheni ei juuri tiedäkään. Hän ei suhteemme alussa (22-vuotiaana) osannut nimetä edes kaikkia maanosia kartalta. Hän ei lue mitään muuta kuin oman alansa julkaisuja ja kirjoja, eikä juuri seuraa uutisia. Häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta kovin monet asiat. Kykyjä hänellä olisi vaikka mihin, mutta eihän ihminen mitään opi jos ei ole kiinnostusta. Minä olen tosin saanut aikaan edistystä, ja miehen silmät ovat alkaneet pikkuhiljaa aueta. Nykyään hän osaa nimetä ne maanosat, ja tietää jo että esim. Meksikossa ei puhuta meksikoa vaan espanjaa. Silti hän osaa edelleen yllättää negatiivisestikin, esimerkiksi kysymällä jotain aivan älytöntä, mihin ala-astelainenkin osaisi vastata. Hän ei esimerkiksi tiennyt, että juutalaisuus on uskonto. Myöskään historiasta hänellä ei ole alkeellisintakaan käsitystä. Ja kuitenkin hän osaa selittää minulle mistä säieteoriassa on kysymys! Ei mene minun jakeluun miten tällainen ihminen voi olla olemassa.
Rakastan mieheni ihanaa luonnetta ja huumorintajua, ja arvostan hänen kykyjään ja tietojaan omalla alallaan. Koen silti välillä äärimmäistä tuskastumista, niin pahaa että vatsan pohjassa saakka tuntuu. Olemme olleet jo vuosia yhdessä ja miehen toivomus on, että seuraavana vuorossa olisi häät. Minä sen sijaan mietin, joudunko uhraamaan liikaa tämän suhteen eteen. En halua ikuisesti olla opettaja, ja joutua varomaan etten käytä liian hienoja sanoja tai puhu liian vaativista aiheista (jotka siis ovat sellaisia, joista kenen tahansa pitäisi pystyä jutustelemaan).
Vaadinko liikaa? Aina sanotaan, ettei kaikkea voi saada. Minulla on omalla tavallaan lahjakas ja urallaan menestyvä kiltti ja rakastava mies, jonka puutteet ovat kuitenkin todella erikoisia ja rasittavia. Voin käyttää tuntikausia kerralla pohtien vain tätä asiaa. Voiko mies muuttua parempaan ja oppia, vai meneekö tilanne vain huonommaksi. Tähän mennessä hän on kyllä edistynyt ja alkanut vähän kiinnostua uusistakin asioista.
Minä en ole täydellinen enkä nero, vaan ihan tavallinen ihminen. En kaipaa rinnalleni filosofian tohtoria tai mitään muuta vastaavaa, vaan ihan normaalin ihmisen. Mieheni ei tätä vaatimusta kaikin tavoin täytä ainakaan tällä hetkellä. Mitä neuvoisitte minun tekevän?
Kommentit (7)
Kipsjoitat: Voin käyttää tuntikausia kerralla pohtien vain tätä asiaa. Eli eroa nyt jo hyvä ihminen ja annan jonkun toisen naisen löytyy helmi mieheksi! Olet kirjoittanut tästä asiasta monenmonta kertaa tällä palstalla, joten et todennäköisesti ole provo, miksi ensin luulin. Ensinnäkin miehelle ei aseteta jotain vaatimuksia, jonka hänen pitää täyttää vaan idea on se että kummallakin teillä on elämänkumppani, jota raskastaa ja ja jonka kanssa haluaa perheen.
Kaverini, joka on todella korkeastikulutettu on naimisissa (jo nyt 20 vuotta) ihan tavallisen duunarin kanssa. Kun alkoivat seukkaamaan niin jotkut kaveresita kysyivät suoraan, että miten voit olla "kouluttamattoman" tyypin kanssa ja kaveri sanoi, että hän rakastui ihmiseen, jolla on sydämen sivistystä. Ja aivan hienon tyypin löysikin, voi olla että mies ei opettanut lapsille, että Meksikossa puhutaan espanjaa tai missä se on, mutta sama mies jäi auliisti hoitovapaalle, tai kuskaamaan keskellä yötä teini-ikäisen poikansa kavereita koteihin, ettei tarvinnut pimeässä kulkea pyörällä, jne.
Sulla on ihana mies, joka ei kuitenkaan kelpaa sinulle, ja se on todella sääli. Vaadit liikoja, jos hänen tarvitsee alkaa opiskelemaan sun mieliksi tms, ihan sairas ajatus.
Jos vain oppisit nauttimaan miehestäsi, mutta ehket siihen pysty, siinä sun puutteesi isoimmillaan. Mutta valitettavasti sinua ei voi neuvoa suuntaan tai toiseen.
Et selvästikään rakasta miestäsi, kun tuollaisia mietit. Parempi siis erota
Miksi sun pitäisi varoa puheenaiheitasi? Kuulostaa, että koet sen uhrautumisena. Mitä sitten, jos mies ei pysy kärryillä?
Mun mies ei ole mikään nokkela älykkö, toisin kuin perhe ja moni ystäväni, mutta rakastan hänessä isosti kaikenlaisia muita piirteitä. Välillä nolottaa kovastikin, kun hän kommentoi keskusteluissa kömpelöllä tavallaan ja puutteellisilla tiedoilla, mutta hän on reilu ja lämmin ihminen, josta kaikki pitävät kovasti.
Kirjoitat muuten lämpimästi miehestäsi, ikään kuin hänen rajattu osaaminen erikoisalalla olisi ainut mieltäsi hiertävä seikka. Minusta on hienoa, jos ei puolisossa ole kuin yksi huono piirre :)
Suora vastaus. Mun oma henkilökohtainen mielipide.
Sun mies ansaitsisi paremman puolison kuin mitä sä olet. Lue viestisi miehesi silmin. Miltä sinusta tuntuisi se, että hän haukkuisi sinut täällä pystyyn siksi, ettet ymmärrä yksinkertaisintakaan säieteoriaa?
Mutta jos tilanne todella on se, että sä koet olevasi jumissa aivottoman imbesillin kanssa, tee hänelle palvelus ja vapauta hänet etsimään sellainen kumppani, joka arvostaa häntä sellaisena kuin hän on. Omana itsenään, ainutlaatuisena.
Sinä se tässä et ole normaali ja todellakin vaadit liikoja. Olet kohtuuton.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 20:38"]
Miksi sun pitäisi varoa puheenaiheitasi? Kuulostaa, että koet sen uhrautumisena. Mitä sitten, jos mies ei pysy kärryillä?
Mun mies ei ole mikään nokkela älykkö, toisin kuin perhe ja moni ystäväni, mutta rakastan hänessä isosti kaikenlaisia muita piirteitä. Välillä nolottaa kovastikin, kun hän kommentoi keskusteluissa kömpelöllä tavallaan ja puutteellisilla tiedoilla, mutta hän on reilu ja lämmin ihminen, josta kaikki pitävät kovasti.
Kirjoitat muuten lämpimästi miehestäsi, ikään kuin hänen rajattu osaaminen erikoisalalla olisi ainut mieltäsi hiertävä seikka. Minusta on hienoa, jos ei puolisossa ole kuin yksi huono piirre :)
[/quote]
Tämä on asia minkä monet nykyään unohtavat. Nähdään vain ne huonot puolet, vaikka hyviä olisi paljon enemmän.