Voisko rumat ja sokeat alkaa deittailemaan

Minulla oli syntymästään saakka sokea soittokaveri, komea nuori mies. Liikuin hänen kanssaan toisinaan kaupungilla. Joitakin kertoja totesin, että tuossa tytöt katsovat sinua. Kaverini kysyi aina, että ovatko he kauniita. Emme keskustelleet hänen kauneusajatuksistaan ja -ihanteistaan, enkä minä käynyt arvostelemaan häntä katselleita tyttöjä. Sanoin aina vain, että kyllä, kauniita ovat.

Ulkonäkö on sosiaalinen asia, jolla on vaikutusta myös sokealle. Ei sokeakaan halua kärsiä siitä, että kumppani kerää huomiota hoitamattomuudellaan tms. Ja vaikka olisi umpisokea, niin kyllähän silti tuntee toisen hoikkuuden, pitkän tukan, kasvon muodot, pituuden, painon jne. Olisi ehkä pitänyt kysyä kaveriltani, että onko silmien tai tukan värillä hänelle väliä. Äkkiähän tuota ajattelisi, ettei ole, mutta ihmisellä on näkökyvystään tai sen puutteesta huolimatta oikeus mielikuviinsa - siinäkin tapauksessa, että on mielekästä kysyä, voiko niillä mielikuvilla olla mitään arkijärjellä tajuttavaa perustetta.