Musta on tullut tosi lapsellinen.

Lapset kun sairastivat pienenä, niin mä pyöritin huushollia ihan normaalisti yksin ja mies kävi töissä. Välillä me kaikki (paitsi mies) oltiin oksennustaudissa ja vaikka mä olin jo yökaudet vaihtanut oksennuslakanoita ja itsekin oksentelin, niin hoidin hommani ja lapset.

Eilen mulla on järisyttävä oksennustauti ja mä loukkaannuin verisesti kun mies ei huomioinut mua yhtään. Mä pyysin hakemaan soijajugurttia kaupasta, ei hakenut. Mä yrjöön vessassa, mies saunoo ihan rauhassa. Mä menen makkariin ja juoksen sieltä yrjöömään ja osan ajasta vietän vessan lattialla maaten. Mies tekee omia hommiaan eikä edes tule katsomaan mua, saati sitten kysymään, että tarviinko mä jotain. Mä loukkaannuin tuosta tosi paljon. Minkälainen ihminen ei tule kysymään edes toisen vointia, kun kuulee, että nyt ovat asiat tosi huonosti? Miestä ei kuitenkaan tee pahaa toisten oksentelut ja joskus kauan sitten on hoivannutkin mua vatsataudissa. Tuntuu ettei toista rakastava voi olla noin tunteeton. Vai ylireagoinko mä heikkouksissani koko juttua?