Kumpi on mielestäsi parempi hoitaja lapsellesi oma äiti vai

Oma isä on usein yhtä hyvä hoitaja kuin äiti. Tiedän myös useita tapauksia, joissa kuka tahansa täysipäinen nainen olisi parempi hoitaja kuin lapsen äiti. Moni äiti luulee olevansa normaali, koska ei oman henkilöhistoriansa takia tiedä, mitä on normaali vanhemmuus. Huono äitiys jatkuu helposti sukupolvesta toiseen.

Minä olen lapsilleni paras hoitaja. Siitä syystä että rakastan lapsiani. Mieheni on myös erittäin hyvä hoitaja, mutta ei hän jaksa/hoksaa tehdä lasten kanssa juttuja samalla lailla kuin minä. Nyt täydennetään hyvin toisiamme lasten hoitamisessa. Minä huolehdin päivän aikana, että lapsilla on kavereita, virikkeitä, tekemistä ja liikuntaa, ja kun mies tulee kotiin hän köllöttää näiden kanssa sohvalla. Hyvin menee. :)

Mä olen täysin normaali nainen ja mieheni on normaali mies. Ei psyykkisiä häiriöitä, ei päihdeongelmaa. Ja juu, me ollaan meidän lapselle parhaita hoitajia silloin kun ei olla töissä. Meidän työaikana lasta hoitaa meidän sijaisena päiväkodinhoitsut. Meillä on yhteinen näkemys lapsen parhaasta ja tiedän, että lapsi saa hyvää hoitoa.

 Lapsi saa leikkiä, askarrella, olla ulkona ja voi hyvin. Me saadaan käydä töissä, hankkia rahaa, saada onnistumisen elämyksiä ja saadaan nauttia perhe-elämästä vapailla yhdessä. Jos meistä jompikumpi olisi kotona hoitamassa lasta, ei sitä yhteistä perhe-elämää olisi, toinen joutuisi tekemään töitä enemmän, että elettäisiin. 

Tunnesiteen takia me omat vanhemmat, mies on mukava,leikkii paljon, minä rakastan eri tavalla. Kasvatamme lapset oman näkemyksemme mukaan pehmeästi ja ohjailemalla. Se on meille juuri oikea hoitamistapa. Jollekin muulle sopii jokin muu. En tahtoisi omilleni ainakaan autoritääristä, rankaisemiseen ja palkitsemiseen perustuvaa kasvatusta.

Asiantuntijuuden puolesta tarvitaan muitakin kasvattajia ainakin meillä. Erityisopettaja, terapeutti jne. He eivät ole hoivaajia.

Ehdottomasti minä ja lasten isä. Olemme molemmat saaneet elää onnellisen ja turvallisen lapsuuden ja sellaisen haluamme myös omille lapsillemme, ei kukaan pysty siihen paremmin. Ei pienintä epäilystä siitä että joku rakastaisi lapsiani niinkuin minä, sellaista päiväkotia on ihan turha etsiä, joten hoidan lapseni itse ja se on ihanaa! Lapsille vain parasta, he ovat tärkeintä mitä on, ainakin meille.

Mielenkiintoinen kysymys ja mielenkiintoiset vastaukset ja todella mielenkiintoista miten vähän kommentteja siitä että oma isä ja äiti olisivat parhaat ja rakastavat hoitajat pienille lapsille. Nähtävästi aika epävarmaa porukkaa tai asia ei vaan jaksa kiinnostaa.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 12:56"]

Mielenkiintoinen kysymys ja mielenkiintoiset vastaukset ja todella mielenkiintoista miten vähän kommentteja siitä että oma isä ja äiti olisivat parhaat ja rakastavat hoitajat pienille lapsille. Nähtävästi aika epävarmaa porukkaa tai asia ei vaan jaksa kiinnostaa.

[/quote]

Mikä sinun vastauksesi on? Mitä olisit edellyttänyt vastauksilta?

[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 10:56"]

Moni äiti luulee olevansa normaali, koska ei oman henkilöhistoriansa takia tiedä, mitä on normaali vanhemmuus. Huono äitiys jatkuu helposti sukupolvesta toiseen.

[/quote]

Asiaa.

Minusta alle kouluikäiset eivät ole yksi yhteinäinen ryhmä. Alle 1-vuotiaalle äiti on paras hoitaja, ihan jo imetykseen liittyvistä biologisista faktoista johtuen. 1-3 -vuotiaan olisi monien asiantuntijoiden käistyksen mukaan ihanteellisinta olla äidin, isän tai muun läheisen ihmisen hoidossa. 4 vuodesta eteenpäin näkisin, että arkipäivisin vanhempia/muita läheisiä parempi hoitaja voi jo aivan hyvin ollakin joku perheen ulkopuolinen. "Hoitaminen" tuossa iässä on kuitenkin jo muuta kuin hoivaamista, ja täysjärkinenkin vanhempi voi olla huono tarjoamaan virikkeitä, riittävää liikuntaa ja ulkoilua yms., vaikka kuinka lastaa rakastaisi,

Äiti tai isä on mielestäni aina paras hoitaja, lapsen emotionaalisen kasvun kannalta. Muita ihmisiä tarvitaan jo leikki-ikäisen sosiaalistamiseen yhteiskunnan valtakulttuuriin ja varsinkin lasten keskinäiseen kulttuuriin.

Kyllä kotonakin kasvava leikki-ikäinen lapsi saa ihan tarpeeksi virikkeitä vaikkapa muutamana kerhopäivänä, pihalla, puistossa, kyläillessä ja onhan heidän kanssaan aikaa käydä kaupoissa, teatterissa, matkoilla yms. Sujuu vaan ehkä hieman rauhallisemmissa merkeissä ja ilman turhaa päiväkodin melua päivät. Kyllä siihen maailman menoon ja meteliin ehtii hiukan vanhempanakin. Itsellä on ollut mahoton onni, äitini oli kotona ja oli ihana lapsuus, ei turhaa kiirettä..kaikki taidot tuli opittua, kavereita oli, koulu sujui hyvin ja minä se vasta sosiaalinen olenkin, tulen kaikkien kanssa toimeen. En voi kuin kiittää vanhempiani, olen ollut onnekas.