Lue keskustelun säännöt.
Olen tulossa hulluksi yksinäisyyteni takia
04.03.2019 |
Sanokaa mulle, että tämä vielä tästä paranee. Onko muita yksinäisiä? Antaisin rahaa, jos saisin edes yhden kaverin. Viikonloput ovat pahimpia varsinkin viime viikonloppu.😥
Kommentit (13)
Jos ihmisellä on lemmikki, ei tunne koskaan itseään yksinäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä on lemmikki, ei tunne koskaan itseään yksinäiseksi.
Sen takia hankin 20 vuotiaana koiria. Edelleen 32 vuotiaana samojen sessujen kanssa. Olen valmistautunut jo heidän poislähtöön, sillä ei ne tuosta nuorene. Haluan ajatella, että jossain joku rescue minua odottaa sitten kun heistä molemmista lopulta aika jättää.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä on lemmikki, ei tunne koskaan itseään yksinäiseksi.
Mutta kun haluan ihmisiä lähelleni.
Vierailija kirjoitti:
lemmikistä on rankkaa luopua
On toki, mutta ainakin itse olen ajatellut, että sellainen elämä on aika ankeaa, jossa ei uskalla rakastaa koska pelkää luopumista ja menetystä. Aina kun johonkin kiintyy, ottaa riskin että se tavalla tai toisella jättää, vaikka kuolemalla pois. Mutta elämä ilman kiintymyksiä mihinkään on kovin kylmää ja yksinäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä on lemmikki, ei tunne koskaan itseään yksinäiseksi.
Mutta kun haluan ihmisiä lähelleni.
Mitä olet tehnyt ja teet muuttaaksesi tilanteen jossa elämässäsi ei ole ihmisiä vaikka noin kovin kaipaat? Ei ne kotona odottamalla luokse tule.
Mikäs se teki viime viikonlopusta rankan?
Itse viihdyn yksin, olen valinnut elää näin. Ikävää kun kaikki eivät saa valita :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kissakodissa vapaaehtoisena,palkatta. Kissanhoitoa ja kahvittelua.Myös rescuet tarttee koiran ulkoiluttajia.Entä kirkko? Ystäväpalvelu? Punainenristi.
Voi ei, aina suru tulee tällaisista aloituksista. :(
Tsemppiä ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aikuisena ole kovin helppo kavereita saada. Aika monella ainoat ihmissuhteet on sukulaiset ja puoliso ja omat lapset. Näin itselläkin, enkä muuta kaipaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, aina suru tulee tällaisista aloituksista. :(
Tsemppiä ap:lle.
Voi kiitos sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo mainittu Punainen Risti on hyvä paika löytää uusia tuttavuuksia, samoin kuin kirkon vapaaehtoistyö. Lisäksi voi ajatella menevänsä kansalaisopiston kursseille tai liittyä johonkin Suomen Ladun jäsenseuraan.
Tosin näissä kaikissa monilla tuntuu varsinainen toiminta olevan tärkeämpi kuin yhdessä tekeminen ja viihtyminen. Eli omaa aktiivisuutta tarvitaan, jos sieltä aikoo saada ystävän.
Mulla oli usein nuorena tuollainen olo. Mutta ensin siihen ajan kanssa tottui ja sopeutui, ja lopulta aloin nauttia niin paljon yksinäisyydestä, että en edes huolisi mitään ihmisiä elämääni vaikka tunkemalla tunkisivat.