Onko päivähoidon laatu heikentynyt 20 vuodessa?
Ihmettelen tätä kun täällä niin usein haukutaan päiväkoteja. Ovatko ne nykyään sitten kauheita paikkoja?
Omat päiväkotikokemukseni ovat siltä ajalta kun olin itse siellä hoidossa 90-luvun alussa. Vaikka kuinka muistelen, ovat muistot päiväkodista pelkästään myönteisiä. Oli mukavat hoitajat, hauskoja leikkejä ja paljon kavereita. Kotiin oli kuitenkin myös ihanaa mennä päivän päätteeksi (ja hoitajat eivät todellakaan korvanneet vanhempia!).
Jotenkin kuvittelisin että silloin myös resurssit olisivat olleet huonommat kuin tänä päivänä, sillä silloinhan oli lama...
Olin 3 v ja sisareni 1 v kun menimme hoitoon. Itse en ollut kovin "tarvitseva" lapsi joten hoitajan syli ei ollut minulle niin tärkeä. Sisareni kuitenkin oli ja hän saikin olla paljon suosikkihoitajansa sylissä. Omaa lastani minun ei ole pakko laittaa ikinä päiväkotiin, koska kotihoidon jälkeen hänen mummonsa hoitaa häntä. Olen kuitenkin miettinyt että pitäisikö lapsi laittaa kuitenkin jossain vaiheessa päiväkotiin, ettei hän jäisi paitsi niistä muistoista mitä itselläni on.
Kommentit (6)
Päiväkoteja on varmasti hyvin eri tasoisia. Oma lapseni oli perhepäivähoidossa vuoden ikäisestä kolme ja puoli vuotiaaksi ja kokemus oli pelkästään positiivinen. Ryhmässä toimiminen ja yhdessä muiden kanssa leikkiminen onnistuu paljon paremmin kuin kotona hoidetuilla tutuilla lapsilla. Lapsi itsekkin viihtyi hoidossa alusta asti. itse luulen että tähän kiinnitetään Suomessa liian vähän huomiota. Varsinkin jos lapsella ei ole sisaruksia, olisi mielestäni hyvä olla muuallakin kuin äidin kanssa niin että äidiltä saa jatkuvasti jakamattoman huomion. Silti, katsoisin tarkkaan mihin laittaisin lapsen hoitoon. hoitopaikkoja on varmasti huonojakin.
Tottakai on.
20v sitten MINÄ olin työllistettynä päiväkodissa hoitamassa silloisia pilttejä... en ole enää joten laatu on pakostakin huonompaa :D
Jaa enpä tiedä kun en muista omista lapsuusajoista mutta itselläni on lapsia suurella ikäjakaumalla ja voin sanoa että 90-luvun lopulla ja 2000 luvun alkupuolella oli päivähoito ihan hyvänlaatuista. En kyllä mistään ole nähnyt tutkimuksia että juuri päivähoidon alle 3-vuotiaana aloittavat lapset olisivat jotenkin myöhemmin ongelmallisia tai traumatisoituja. Lasten hyvinvointiin kun vaikuttaa ne vanhemmat ja koko perheen hyvinvointi eikä vain se onko lapsi ollut päivähoidossa ja minkäikäisenä. Itseasiassa kun jotkut päivähoidon vastustajat kirjoittelevat aina että nyt lapsilla menee entistä huonommin niin miksi sitten menee kun kuulemma lapset ovat kotihoidossa nyt enemmän kun ennen? Sepä hyvä kysymys.
En ole itse niin mustavalkoinen että luulisin että vastaus ongelmiin löytyy siitä onko lapsi ollut päivähoidossa vai kotihoidossa. Ihan hassua että jotkut pitävät sitä 3-vuoden rajaa jonain maagisena rajana jolloin yht'kkiä lapsi onkin täysin valmis päiväkotiin ja mitään haittaa siitä ei ole mutta auta armias jos alle 3-vuotiaana laitat niin se on kauhiaa se.
Tietenkin alle 2-vuotiaalle tai vasta 1-vuotiaalle päiväkoti voi olla aika meluinen ja levoton paikka ja syliä siellä ei välttämättä saa niin paljon kun kotona mutta en usko että siitä mitään pysyviä traumoja voi tulla. Kuitenkin tämän takia itse yritän olla kotona hieman pidempään kun vanhempainloma päättyy eli siihen asti kun lapsi on 1,5 vuotias ja yritän tehdä lyhennettyä päivää. Lapsellehan itselleen päiväkoti alkaa olla hyödyksi vasta silloin kun on reilusti yli 2 jos ajatellaan tarvetta samanikäisiin kavereihin ja kodin ulkopuoliseen toimintaan.
Pari vanhempaa lastani on mennyt päiväkotiin n. vuoden ikäisenä ja ihan hyvin on mennyt enkä osaa kuvitella että joku asia olisi toisin tai paremmin jos olisin pitänyt kotihoidossa pidempään. Ainoastaan yhden vuoden ikäisen kohdalla tulee alussa jotain käytännön ongelmia tai huolia kuten se että jos lapsi ei vielä kävele joutuu ulkoilemaan vaunuissa istuen (voi olla kylmä talvena) tai pelkää että jää isompien lasten jalkoihin tms. Lisäksi ainakin meidän ensimmäisen lapsen päiväkotiryhmä oli varustettu vain isompia lapsia varten ei. Vaikka oli alle 3-vuotiaiden ryhmä ei ollut edes syöttötuoleja tai pinnasänkyjä vaan siitä sitten istumaan pienelle jakkaralle niinkuin muutkin. Ryhmässä kaikki muut oli 2-vuotiaita tai vanhempia ja tuntui että hieman rivien välistä ihmeteltiin niin nuoren tuomista mitä ihmettelin koska tiesin että en suinkaan ollut ainoa pääkaupunkiseudulla joka menee töihin takaisin heti vanhempainloman jälkeen. Mutta siinä päiväkotiryhmässä se oli nähtävästi outoa. Vauvastani tuli kuitenkin nopeasti kaikkien lellikki, ainoa vauva kun oli ja sain myöhemmin tietää että parempi onkin jos ryhmässä on vain yksi vauva niin saa paljon huomiota vaikka aluksi voivottelin että miten se nyt pärjää siellä "isojen" joukossa.
Päiväkodin hoitajat ovat hyvin kirjavaa porukkaa kuten me muutkin ja se kyllä vaikuttaa aika paljon vanhempien kokemuksiin päivähoidon laadusta ja onhan se totta että hoitaja voi itse paljon vaikuttaa hoidon laatuun. Se vaikuttaa paljon tykkääkö aidosti lapsista vai onko töissä vain pakosta että jostain saa revittyä palkkaa vaikka ei kiinnostaisi yhtään mennä lapsilauman joukkoon joka aamu. Myös kaikkien hoitajien kanssa ei synkkaa vanhempien kesken tosin huomasin että ne hoitajat joista en tykännyt ei tykännyt myös mieskään eli jotain heissä sitten oli mutta kivoja, hyviäkin yksilöitä oli onneksi. Ja se tykkääminen ei tarkoita sitä että oltaisiin oltu hankalia vanhempia ja siitä olisi huomautettu vaan siitä että joku kemia vain häiritsi jonkun hoitajan koko käytöksessä, olemuksessa jne. Minä en itse haluaisi laittaa lasta kuitenkaan perhepäivähoitajalle koska he ovat yksin ja heitä ei kukaan valvo lasten kanssa mutta päiväkodissa on usein useampi hoitaja joten yksi ei voi alkaa ilkeilemään lapsille jos tällä päällä sattuu olemaan.
Olin itse juuri 90-luvun alkupuolella päivähoidossa ja muistoni ovat pääosin tosi mukavia. Ainoa miinus on n. puolen vuoden jakso, jonka vietin perhepäivähoidossa. Meillä kävi huono tuuri ja kohdalle osui tosi inhottava hoitaja. Olin enimmäkseen varapaikassani läheisessä päiväkodissa kuin tällä perhepäivähoitajalla. Mutta hyvällä muistelen päiväkotiaikojani. Hoitoon menin reilun vuoden iässä ja siellä myös pysyin aina eskariin ja kouluikään asti.
Nyt 20 vuotta myöhemmin opiskelen itse lastentarhanopettajaksi huomattuani päiväkotielämän "omaksi jutukseni" työharjoittelujen ja avustushommien kautta. Omat kokemukseni nykyisistä päiväkodeista ovat myös hyvin myönteisiä. Alalla on paljon ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita varhaiskasvatuksesta ja lasten kehityksen ja kasvun tukemisesta. Totta kai on myös niitä, jotka eivät ehkä juuri omalla alallaan ole, mutta enpä ole oikeasti törmännyt kehenkään järkyttävän huonoon hoitajaan, joka millään tavalla sortaisi lapsia, suhtautuisi heihin inhottavasti tms. Olen kyllä kahvihuoneissa kuullut juttuja muista päiväkodeista, jotka eivät itselleni ole tuttuja, ja joissa asiat eivät kuulemma ole niin hyvin.
Pääosin olen sitä mieltä, että päiväkotien mahdolliset ongelmat johtuvat ennen kaikkea säästöistä ja henkilökuntapulasta. Lapsiryhmät kasvavat, mutta henkilökuntaa vaan vähennetään/pistetään kiertoon. Erityislasten ryhmiä lakkautetaan, kun lapsia "ei saa eriarvoistaa" ja lapset halutaan sijoittaa tavallisiin ryhmiin. Kenenhän etua tässä ajatellaan? Voi hyvä luoja.-.- Haluaisinpa nähdä jonkun korkeamman päättäjän viettävän pari päivää erityisryhmässä...
Nyt lähti sivuraiteille. Mutta pähkinänkuoressa: Minusta päivähoidon laatu ei ole heikentynyt, ei ainakaan henkilökuntalähtöisesti. Päiväkotien henkilökunta on pääosin pätevää ja osaavaa porukkaa. Ongelmat piilevät rahoitusten leikkauksista.
Kyllä päiväkotien laatu ja osaaminen on tasaisesti parantunut
Valitettavasti lasten vanhempien laatu on taas heikentynyt ja tämä aiheuttaa yhteentörmäyksiä. Yhteydet sukupolvien välillä ovat katkenneet ja hiljainen tieto lasten kasvatuksesta häipynyt tuhka tuleen
Somesukupolvella on odotusarvo elämästä vinoutunut. Nyt kouluissa ja päiväkodeissa törmätään entistä enemmän kädettömiin vanhempiin, joilla arvomaailma, tiedot ja taidot ovat vinksallaan.
Sorry lapset koettakaa kestää
[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 10:21"]
Ihmettelen tätä kun täällä niin usein haukutaan päiväkoteja. Ovatko ne nykyään sitten kauheita paikkoja?
[/quote]
Itse kun vein esikoisen hoitoon 1v3kk, minulla oli tunne että ihan kuin 'saastuneelle alueelle' olisin viemässä. Niin paljon olivat kaikki Keltikangas-Järviset ja muut tekojeesukset saaneet ääntään kuuluville. Valloillaan olevan keskustelun perusteella vaikutti siltä, että lapsi ei koskaan palaisi ennalleen jos häntä ei hoidettaisi vain ja ainoastaan kotona.
No, päiväkotihan ei ollut saastunut alue ollenkaan. Kuopus meni hoitoon jo 11 kk ikäisenä ja jos mahdollista, aloitus meni vielä paremmin kuin esikoisen kanssa.
Minulla ei ole kokemusta 90-luvun päivähoidosta.
Toivoisin, että nämä tällaiset 'äiti ja ei kukaan muu kuin äiti'-lässyttäjälehmät saisivat vähemmän palstatilaa ja että huomioitaisiin että isätkin ovat olemassa. Tutkimusten mukaan parhaiten menee perheissä, joissa vanhemmuus on mahdollisimman hyvin jaettu eikä niissä, joissa äiti viettää vuosikausia kotikantturana. Eli olisi lastenkin etu.