Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mun perhe on tosi pihi!!!
25.02.2013 |
Esimerkki: siskoni kysyy haluanko erään hänen lapseltaan jääneen lelun. Vastaan myöntävästi koska olen aikonut samaa lelua juuri ostaa kaupasta. Lapseni saa sen 1-vuotis syntymäpäivälahjaksi seuraavalla viikolla.
Toinen esimerkki: olemme lapsen kanssa molemmat kipeitä, en pääse kauppaan. Pyydän jos äitini toisi kaupassa käydessään muutaman tuotteen (kyse alle kahdenkympin ostoksista). Hän tuo pyytämäni tavarat ja muutaman ylimääräisen, koska ajatteli että on kiva yllättää. Saan kuitin käteeni ja maksan kaikista, myös niistä mitä en pyytänyt.
Eri asia jos vaivaisin jatkuvasti. Mut en juuri apua pyytele. Toisaalta olen kiitollinen että mut on kasvatettu itsenäiseksi, mut silti nää tilanteet huvittaa. Mä oon kotihoidontuella ja en silti osaa pyytää rahaa mistään. Annan tavaroita ilmaiseksi ja muistan syntymäpäivinä pienillä paketeilla. Muu perheeni on hyvin toimeentulevaa porukkaa, mut pihejä ku helvetit!!!
Onko muista outoa, että kaikesta pyydetään käypä raha perheen kesken? Bensarahojakin joudun maksamaan siskolleni jos heidän kyydissä menen pitemmän matkan, vaikka he olisivat menossa sinne anyways.
Kommentit (16)
Kuulostaa han mun miehen perheeltä... Tyttöni sai synttärilahjaksi puoliksi väritetyn ja sotketun värityskirjan, paketissa oli myös "hengettömiä" ruosteisia hiuspinnejä, oli jääny sukulaismummon laatikon pohjalle, kun mummo oli 70-luvulla pitänyt kauppaa, jossa oli myynyt mm. noita pinnejä... Heillä pidetään sisälämpötilana +16 astetta, kun säästetään sähköä. Vieraat istuu heillä kahvipöydässä toppatakit päällä. En pysty ymmärtämään näitä pihejä ihmisiä, pihiys on sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No musta toi, että antaa vanhan lelun synttärilahjaksi on ihan ok. Varsinkin jos lapsi on niin pieni ettei ymmärrä. Itsekin hyvintoimeen tulevana voisin sen tehdä ihan vaan siksi, että inhoan turhaa ostelua. Minä myös olen yleensä aina aikalailla häveli, samoin äitini. Siskoni taas on todella pihi, vaikka ei rahasta olekkaan puutetta. Itse tosin unohtaa omat velkansa maksaa, enkä minä viitsi niistä huomautella.
Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin.
"Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo.
Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa.
Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen.
Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.
Otan osaa. Isäni tuo minulle sairaana ollessani kassitolkulla ruokaa, eikä pyydä mitään.
Niin on. Mäkin suosin kierrättämistä ja yritänkin hankkia paljon käytettynä. Mutta jotenkin 1-vuotislahjaksi kolhunen lelu oli vähän ankeaa.
Tein myös hauskan huomion, kun pelasin siskoni kanssa Afrikan Tähteä: hän ei raaski käyttää ees niitä rahoja. Siis kun kiekon saa kääntää, jos antaa satasen pankille, niin sen sijaan odotetaan että saa sen auki heittämällä noppaa. En uskalla ees ajatella monopoly-peliä perheeni kanssa :D
AP
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 12:34"]
Niin on. Mäkin suosin kierrättämistä ja yritänkin hankkia paljon käytettynä. Mutta jotenkin 1-vuotislahjaksi kolhunen lelu oli vähän ankeaa.
Tein myös hauskan huomion, kun pelasin siskoni kanssa Afrikan Tähteä: hän ei raaski käyttää ees niitä rahoja. Siis kun kiekon saa kääntää, jos antaa satasen pankille, niin sen sijaan odotetaan että saa sen auki heittämällä noppaa. En uskalla ees ajatella monopoly-peliä perheeni kanssa :D
AP
[/quote]
tää oli siis tohon ekaan vastaus, en huomannu muita kommentteja vielä :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heheh, alkoi naurattaa tuo Afrikan tähti...
Joo, minulla on tuollaista vikaa suvussa. Ja miehen lanko on ihan pahimmasta päästä. Kuvaanhan kuuluu se, että omista saatavista pidetään sentilleen huolta, mutta jos heille antaa jotain apua, siitä ei tietenkään koskaan tarjota korvausta. Eli vedetään ns. kotiinpäin niin maan hemmetisti.
Minua sellainen huijaaminen ja ahneus ärsyttää. En jaksa olla suuripiirteinen, jos toinen on saita. Alan itsekin siinä nipottaa ja vaatia korvausta.
Muiden kanssa taas olen suurpiirteinen ja autan ilmaiseksi ja annan lahjoja sen mukaan, minkä ajattelen ilahduttavan eniten enkä sen mukaan, millä halvimmin saisin kuitattua lahjanannon.
Piheistä sen verran...itse en kehtaisi koskaan ottaa kavereilta tai sukulaisilta rahaa mistään vanhoista tavaroista tai autokyydeistä mutta oletan, että hekin sitten antavat minulle jotain vastineeksi. Esim. kerran voitin jostain elokuvalippuja mutta minulla ei ollut aikaa käyttää niitä joten tarjosin niitä sukulaiselleni ja odotin, että hän olisi sanonut jotain sellaista, että tarjoan sulle sitten kahvit joskus mutta ei. Hän odotti saavansa ne täysin ilmaiseksi. Käyttämättä jäivät. Sukulaiseni oli muutoinkin älyttömän itsekeskeinen ja vetää joka asiassa kotiinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksessa kirjoittamasi esimerkit ovat mielestäni ihan normaaleja asioita.
Minusta perheesi olisi pihi, jos ensimmäisessä lelu-tapauksessa siskosi olisi pyytänyt sinulta käytetystä lelusta maksuksi uuden samanlaisen hinnan.
Toisessa kauppa-tapauksessa jos äitisi olisi pihi, hän olisi pyytänyt sinulta bensarahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytetyn lelun antaminen lahjaksi on mielestäni enemmän kun ok, varsinkin jos kyseessä on joku laadukas lelu. Ja itse olisin ainakin tarjonnut rahaa äidilleni kaupassa käymisestä, en osaa sanoa olisiko ottanut rahat vastaan, ehkä ei jos pienestä summasta kyse. Mutta ei sillä olisi ollut merkitystä, aika luksusta että ylipäänsä tuo sinulle tavaraa kaupasta kun olet kipeänä! Jos olet sen tyyppinen että pyydät helposti palveluksia ja odotat että toiset maksaa puolestasi, niin ihan ymmärrettävää.
Yksi juttu on tämä autottomien kavereiden kuskaaminen joka välillä ottaa päähän. Pyydetään että tehdään "pikku" lenkkejä ja sitten ei aikomustakaan edes tarjota mitään korvausta. Ihan kun autolla ajamisesta ei olisi mitään vaivaa! Ilman muuta edes tarjotaan bensarahaa jos on pidempi matka kyseessä, sillä ei ole mitään merkitystä tehtäiskö matka jokatapauksessa vai ei. Ap:han siinä pihinä itse säästelee pitkän pennin kun ei ole autoa eikä tarvi maksaa juna- tai bussilippua, ja haluaisi pitää kaiken itsellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 15:28"]
Yksi juttu on tämä autottomien kavereiden kuskaaminen joka välillä ottaa päähän. Pyydetään että tehdään "pikku" lenkkejä ja sitten ei aikomustakaan edes tarjota mitään korvausta. Ihan kun autolla ajamisesta ei olisi mitään vaivaa! Ilman muuta edes tarjotaan bensarahaa jos on pidempi matka kyseessä, sillä ei ole mitään merkitystä tehtäiskö matka jokatapauksessa vai ei. Ap:han siinä pihinä itse säästelee pitkän pennin kun ei ole autoa eikä tarvi maksaa juna- tai bussilippua, ja haluaisi pitää kaiken itsellään.
[/quote] Mitenköhän minä olen edelleen elossa ja hyvinvoiva kun en ole koskaan ottanut bensarahaa, toki sitä on joskus tarjottu. Otan myös netistä kimppakyytiläisiä, ihan vaan sen takia että on ihan turha ajaa yksin joku pitempi matka. Jos menen tyttärelle käymään, ostan aina ruokaa ja jotain extraa sinne, annan auton lainaksi heille eikä sitä tarvitse tankata. Maksan myös kaikkien opiskelijoideni puhelinlaskut, annan rahaa ja ruokaa myös. Saan aina vastineeksi hyvää seuraa, keskusteluja, mahtavia itsetehtyjä lahjoja jouluna ja synttärinä myös. Meilläkin käytetään kierrätyslahjoja välillä mutta vain silloin kun uutta vastaavaa ei ole olemassakaan. Ja en ole pihi, en juurikaan edes ajattele rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi juttu on tämä autottomien kavereiden kuskaaminen joka välillä ottaa päähän. Pyydetään että tehdään "pikku" lenkkejä ja sitten ei aikomustakaan edes tarjota mitään korvausta. Ihan kun autolla ajamisesta ei olisi mitään vaivaa! Ilman muuta edes tarjotaan bensarahaa jos on pidempi matka kyseessä, sillä ei ole mitään merkitystä tehtäiskö matka jokatapauksessa vai ei. Ap:han siinä pihinä itse säästelee pitkän pennin kun ei ole autoa eikä tarvi maksaa juna- tai bussilippua, ja haluaisi pitää kaiken itsellään.
Mä en viitsi kuskailla kuin sukulaisia, joita on kiva nähdä. Yksi lokkeilija omistaa kyllä auton, mutta kulkee lomareissunsa busseilla/junalla jolloin tarvitsisi autokyytejä määränpäässä. Laskee reissun tulevan halvemmaksi...
Vierailija kirjoitti:
Piheistä sen verran...itse en kehtaisi koskaan ottaa kavereilta tai sukulaisilta rahaa mistään vanhoista tavaroista tai autokyydeistä mutta oletan, että hekin sitten antavat minulle jotain vastineeksi. Esim. kerran voitin jostain elokuvalippuja mutta minulla ei ollut aikaa käyttää niitä joten tarjosin niitä sukulaiselleni ja odotin, että hän olisi sanonut jotain sellaista, että tarjoan sulle sitten kahvit joskus mutta ei. Hän odotti saavansa ne täysin ilmaiseksi. Käyttämättä jäivät. Sukulaiseni oli muutoinkin älyttömän itsekeskeinen ja vetää joka asiassa kotiinpäin.
Tuota olet pihi.
Alue: Aihe vapaa
Pennissä on miljoonan alku ja luonnon kannalta on hyvä kierrättää leluja eikä aina ostaa uutta. Meidän perheen/suvun kesken kyllä autetaan ja kuskataan ja kierrätetään tavaroita ilman että raha vaihtaa omistajaa. Pitkällä aikavälillä puntit menee tasan. Vähän kolkkoo on rahastaa omaa perhettään.