Naiset, miten käyttäydytte ihastuksenne lähellä?

Käyttäydyn aika normaalisti, eli olen ystävällinen, hymyilevä ja katson silmiin jutellessa.

Olen nyt muutaman päivän miettinyt niitä juttuja joita ihastukseni juttelimme ja mielestäni juttuni olivat aika järkeviä. Kyselin häneltä muutamista asioista joista tiesin hänen olevan kiinnostunut ja jotka ovat hänelle tärkeitä, juttelin joistakin omista asioistani ottaen hänet mukaan niihin ja saimmekin hyvät vuolaat keskustelut. Juttelimme myös tulevista asioista ja niihin voimme palata seuraavalla kerralla.

Keskustelu soljui todella mukavasti, nauroimme, olimme vakavia, mietimme erästä asiaa yhdessä ja ainakaan minä en huomannut muita ihmisiä ympärilläni.

Kun hänet näin kauempaa, jyskytti sydän kuin viimeistä päivää ja jännitti niin että pelkäsin tapaamisen menevän ihan puihin, mutta hyvin se meni. Viimeksi kirosin kotona moneen kertaan typeriä juttujani.

Katselen ja koitan olla sanomatta mitään kovin typerää. Tavallisesti tämä onnistuu, mutta ihastuneena on usein aivan tuhoontuomittua avata suunsa. Joten ensin möläytän jotain typerää, nolostun ja sitten olenkin pitkään hiljaa. Helpointa olisi, jos kohde puhuisi enemmän, niin vain voisi myötäillä. 

Yksinkertaisesti en vain osaa. Mun ei ole koskaan tarvinnut ketään varsinaisesti iskeä, joten yleensä strategia on ollut se, että toivon että kohde sattuu minut "poimimaan". Voisin sanoa, että toimii melko huonosti :D

En yleensä tykkää avautua henkilökohtaisista asioistani kenellekään, mutta ihastukselleni tulee avauduttua enemmän. Kuitenkin niin että jutellaan muutenkin kuulumisia ja pystyn kuitenkin olemaan asiallisena ja kaverillisena hänen seurassaan. Ollaan molemmat varattuja, joten en halua näyttää noita tunteitani.

Esitän kaveria. Ja aika paljon sama kuin mitä edellinen kuvaili. En voi menettää kasvojani, koska niin kävisi jos tunnustaisin tunteeni. En myöskään halua menettää hyvin alkanutta ystävyyttä.

up

Vierailija kirjoitti:

Ynseästi ja jopa vihamielisesti. Älä kysy miksi.

Miksi?

Kaverillisena ja ystävällisesti. Odotan että mies täyttää miehen tehtävän ja tulee iskemään. Jos ei tule kyllästyn jossakin vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Kaverillisena ja ystävällisesti. Odotan että mies täyttää miehen tehtävän ja tulee iskemään. Jos ei tule kyllästyn jossakin vaiheessa.

En iske, ennenkuin nainen menee takaisin keittiöön ja kyllästyn myös odottelemaan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Jäädyn aivan täysin ja ihan mahdotonta on esim. silmiin katsominen. Yksi ihastuksen alku on loppunut siihen kun olen ollut niin hermostunut kohdatessa että ystävällisen tervehdyksen sijaan olen kääntänyt pääni pois.

Tiedän että todella noloa ja itseäni saan syyttää mutta omat tunteeni ovat olleet vahvuudessaan todella pelottavat.

Teen tätä, jos ihastus osoittaa vastakiinnostusta.

Muulloin tuijottelen vähä-älyisen näköisenä.

Välillä jos puhun, sanon jotain typerää ja jälkikäteen mietin tuskaisebäna, että toivottavasti en vain lpukannut häntä, seuraavalla kerralla pyydän anteeksi sanomisiani varmuuden vuoksi.

Aivan sekopäistä touhua, ihme että olen koskaan onnistunut pariutumaan. Se tapahtui, kun mies oli hyvin määrätietoinen.

En pysty käyttäytymään normaalisti vaikka yritän. Jännittää, kädet tärisee ja tuntuu, etten oikein tiedä, mihin katse tulisi suunnata. Näemme työasioiden merkeissä usein.

Vierailija kirjoitti:

Hymyilen kuin vähä-älyinen, koska miehen läsnäolo tekee minut onnelliseksi.

Tämä! Kaikki muut huomaavat myös, kun ihastuksen lähettyvillä, saadessa viestin häneltä tai edes häntä ajatellessa hymyilee kuin aurinko.

Yritin hakeutua juttusille aina kun mahdollista, samoin tuijottelin häntä. Yleensä päinvastoin välttelen ihmisiä. Ihastus oli valitettavasti yksipuolista, vaikka hetken kuvittelin muuta. Kun mies lähti viimeistä kertaa, ei käynyt edes moikkaamassa lähtiessään (oltiin siis joitakin kuukausia samassa työpaikassa). Eikä myöhemmin vastannut viestiini, jossa pyysin yhteystietoja. Aika selvää minusta.