Naiset, miten käyttäydytte ihastuksenne lähellä?

Ynseästi ja jopa vihamielisesti. Älä kysy miksi.

Menen lukkoon.

Ihan muina naisina.

Juttelen paljon ja pyrin seuraan tekosyiden varjolla.

Vaikea sanoa, olen ollut vain yhteen mieheen ihastunut ja olen edelleenkin. Olen käyttäytynyt hänen seurassaan aina melko suorasukaisesti. Olemme olleet nyt yhdessä viisi vuotta.

Olin kaksi vuotta ihastunut työkaveriin. Hän ei huomannut mitenkään eikä muutkaan. Salaa vilkuilin. En uskaltanut mennä viereen kahvitauolla, enkä oikein osannut avata keskusteluakaan. Eräissä bileissä sitten lähennyttiin. Yhdessä nyt oltu kohta kaksi vuotta.

Vilkuilen salaa,mutta kerran hän huomasi ja hymyili mulle

Rlistiriitaisesti

Välttelen. Jos tulee juttelemaan niin juttelen neutraalisti takaisin. Syystä että hänellä on tyttöystävä, joten juttu ei voi edetä. Helpointa olisi kun ei näkisi lainkaan, valitettavasti törmäämme samoilla kursseilla yliopistolla...

Mä en flirttaillu ollenkaan - se ei mielestäni olisi ollut sopivaa, koska kyseessä oli pomoni.

S-posteja taisin kyllä aika paljon lähetellä... :D ("työasiaa").

Jos nainen rupeaa puhumaan törkeän paljon miehen seurassa, luulen että hän tahtoisi miestä, MUTTA hänellä on myös jokin merkittävä esto.

Jäädyn aivan täysin ja ihan mahdotonta on esim. silmiin katsominen. Yksi ihastuksen alku on loppunut siihen kun olen ollut niin hermostunut kohdatessa että ystävällisen tervehdyksen sijaan olen kääntänyt pääni pois.

Tiedän että todella noloa ja itseäni saan syyttää mutta omat tunteeni ovat olleet vahvuudessaan todella pelottavat.

Koitan käyttäytyä luonnollisesti, muttei se onnistu. Syön silmilläni, katson siis avoimesti silmiini ja uskon, että niistä näkyy kaikki. Eipä taida näkyä.

Käytökseen vaikuttaa se, että en usko hänen olevan kiinnostunut minusta. En ole edes varma, onko vapaa, on varmaankin. Mutta on minua nuorempi ja aika erilainen ihminen. En tahdo olla tyrkky, koska hän ei vaikuta kiinnostuneelta. Koitan vähän peitellä sitä, mitä ajattelen hänet nähdessäni. Muistan, että näen hänestä intohimoisia unia ja haaveilen päivisinkin.

Haluaisin hänet, mutta en siis todella usko, että häntä kiinnostaisi. Siksi en odota enkä tee mitään. Mutta olisin sanasta valmis mihin vaan. Eikö se sitten näy... Ei mutta olenhan mä vähäsen flirttaillut, se on varmaan aika kamalaa, jos toista ei kiinnosta?

Jos mies on normaalisti, niin olen minäkin. Saatan kuitenkin heittää vitsiä seurassa jossa mieskin on. Mutta jos mies osoittaa kiinnostusta tai flirttailee mulle niin jäädyn ja panikoin punastumista sen seurassa.

Yritän olla mahdollisimman normaali. Tällä viikolla oli pakko koskea häneen, kun tuli mahdollisuus. Kaduin kyllä, koska huomasin, että hän ei yhtään tykännyt. Jotenkin hiipien tuli tämä ihastus häneen ja ärsyttää niin olla ihastunut.

Varmaankin jäädyn, punastelen, nauran tyhmillekin jutuille. Varmaan tekisin tikustakin asiaa, mutta olen parisuhteessa ja nyt täytyy vaan hillitä tunteita ja käytöstä, tämä menee ohi kohta. Olen ollut siis aieminkin samassa tilanteessa ja se meni ohi noin kuukaudessa, olin tekemättä mitään.

Hymyilen kuin vähä-älyinen, koska miehen läsnäolo tekee minut onnelliseksi.

Otan kuvia jalkovälistäni ja lähettelen niitä hänelle ihan "vahingossa"

Kikattelen.. saatan koskea hiuksiani (tää on niin klisee, mutta totta) nykyään tiedostan sen ja jätän koskematta. Olen myös kiinnostunut sun jutuista ja murheista. Toisaalta saatan myös leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa jotta olisin kiinnostavampi.. :D

Muutun tylyksi, en tiedä miksi. Kuulemma tosi yleistä kyseinen käytös ihastuneella. Ja vilkuilen salaa.

Riippuu täysin tilanteesta. Usein hermostuneesti sähellän. Jos tilanne on sellainen, että tunteiden näyttäminen ei ole korrektia niin silloin olen viileä kuin viilipytty.