Pieni talo madeiralla. pirkko saisio tullut järkiinsä

Seurakunta alkaa olla koossa. Kylän rosvokin on paikalla.

Kellot ovat lakanneet kilkattamasta, ja kutsu on kuultu. Melkein koko Lammasylängön väki on saapunut messuun.

Tänä sunnuntaina seremonia on arkisempi kuin tavallisesti, sillä sitä ei remontin takia toimiteta kirkossa vaan ahtaassa seurakuntasalissa. Lähimainkaan kaikki halukkaat eivät mahdu istumaan sisälle.

Mutta myös ulkona, Madeiran taivaan alla, on mukava tunnelma. Aurinko paistaa ja lämmittää. Taustalla vilkuttelee Atlantin valtameri.

Kylän rosvo nojaa rennosti kaiteeseen. Hän on laiha mutta jäntevä mies, jolla ei ole ylähampaita, mutta maine hänellä on. Nuorempana hän ei kuulemma kaihtanut tappeluita. Häneltä eivät olleet turvassa edes pihamaata kuopsuttelevat kanat.

Rosvon jaloissa haukottelee pieni koira. Se ei kuulu rosvolle vaan pitkälle komealle miehelle, jonka oikeaa nimeä kukaan ei muista. Miestä kutsutaan Mykäksi. Syy on selvä: miehen puhekyvyn vei lapsena sairastettu aivokalvontulehdus.

Salissa kirkkokuoro virittää ensimmäistä numeroaan. Moniäänisessä laulussa stemmat osuvat vaappumatta kohdilleen, eikä ihme, sillä kuoroa johtaa kylän matriarkka, 84-vuotias leskirouva Maria Fernandes, joka viettää päivät omassa kodissaan mutta yöpyy tyttärensä talossa, koska pelkää aaveita.
https://dynamic.hs.fi/2019/saisio/?_ga=2.40360290.1397358677.1551234225…