Miksi ihastus ei hälvene ja mene ohi

Jep tiedän. Olen ihastunut yhteen ja samaan henkilöön yli puolet elämästäni. Luulen, että aivoihini on tallautunut joku polku hänelle. Ja ylläpidän sitä aina ajattelemalla häntä. Emme oikeastaan tunne. 

no mene ja puserra vai tuleeko meetoo

naisilla ja naismaisilla miehillä tuollainen läpi elämän kestävä haikailu ilman mitään konkreettista lähestymistä ihastustaan kohtaan on valitettavan yleistä.

No jos ei tunne niin se kohde on mukava haavekuva ja idealisoitu mielikuva.

Kyllähän siihen ihastuksen ohi menemiseen tarvitaan jokin syy. Ei se mene ohi vain sillä, että aikaa kuluu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siihen ihastuksen ohi menemiseen tarvitaan jokin syy. Ei se mene ohi vain sillä, että aikaa kuluu.

Tämä "ihastus" eli siis suomeksi sanottuna panetus lähtee vain pääsemällä sen halutun pillun päälle ja sitten voi siirtyä seuraavaan.

Naisena tietenkin vaihdat pillun kyrväksi.

Koska ruokit ja lietsot ihastuksen tunnetta, et edes halua siitä eroon, vaikka itsellesi niin uskottelet. Siksi.

Se on addiktio, jossa vellot. Yksi luonnon vahvimpia huumekoktaileja, kovempaa tavaraa jopa kuin opioidit, voin kertoa kokemuksesta. Se pitää vaan hiffata mistä on kyse ja joko lopettaa haaveilu tai sitten jatkaa sitä kunnes se jonain päivänä aikanaan haalenee.... jos elämä on muuten kovin tyhjää niin vaara addiktoitua on aina olemassa. Mutta siinä tapauksessa voihan sitä pahempiinkin juttuihin olla addiktoitunut kuin haaveilemiseen...

Se on kuin vuosia jatkunut pakkomielle. Vaikka olin naimisissa niin aina ajattelin. Nyt kun olen sinkku, niin ihastuksen kohde seurustelee... Näin se elämä on jännää. Vaikka olisi vapailla markkinoilla tuskin uskaltaisin tehdä aloitetta. Ehkä joskus vielä oikeaan aikaan kohdataan ja katsotaan oliko kaikki vain mielikuvitusta.