Kuka sitä vauvaa hoitaa sektion jälkeen jos äiti ei kykene?

Isä hoisi siihen asti kun tulin heräämöstä ja minä siitä eteenpäin. Isä tietenkin auttoi minkä pystyi, mutta kyllä mä ihan toimintakykyinen olin jo seuraavana päivänä. Tosi hyvää hoitoa sain.

Mitkä katetrit?

Mulla ainakin oli jalat tunnottomat noin 10 h leikkauksen jälkeen ja pissapussi (katetri) käytössä. en tajua miten jotkut muka voineet nousta heti heräämön jälkeen. Silloinhan sen puudutuksen olis pitänyt lakata todella nopeasti. Mulla oli tosin kiiresektio ei suunniteltu eli ehkä se vaikuttaa tohon. Meillä hoitajat nosteli eka päivän ja mies opetteli kaikki ne vauvan kylvetykset ja vaipan vaihdot (esikoinen kyseessä). Isyyslomat paloi melkein kaikki heti synnytyksen jälkeen koska olin vielä viikko synnytyksen jälkeen sellaisessa kuosissa ettei musta olis ollut vauvaa hoitamaan.

Sektio oli ihan karmea juttu, alatiesynnytys II asteen repeämilläkin helpompi toipumisen kannalta (molemmat kokenuy)

Meillä oli perhehuone eli isä hoiti vauvaa. 

Onko joku muka päässyt jaloilleen suoraan heräämöstä? Itse sain jaloitella n. 12 tuntia vauvan syntymän jälkeen. Katetria ei ollut.

Mä näin sellaisen ihmeen viime kerralla, että eräs nainen oli ollut sektiossa aamupäivällä ja jo siinä kuuden maissa reippaana lähti mun kanssa hakemaan teetä. Kotio lähti seuraavana aamuna.

Sitä vartenhan sairaalassa on vauvala, että hoitajat hoitaa. Äiti on sentään vain potilas. Levätkää siellä enemmän.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:56"]

Sitä vartenhan sairaalassa on vauvala, että hoitajat hoitaa. Äiti on sentään vain potilas. Levätkää siellä enemmän.

[/quote]

Ei kaikissa sairaaloissa ole enää vauvalaa ollenkaan.

Hoitajat auttoivat. Ja lapsen isä aina kun oli paikalla. Mutta ei voinut koko aikaa olla.

Seuraavana päivänä sitten pääsin itse liikkeelle ja hoidin itse.

Itsehän mä en miettinyt pieleen menemistä sekuntiakaan. Missään synnytyksessä......

Ja Kiitos kuuluu miehen työnantajalle, joka ymmärsin tilanteen ja antoi miehen olla poikamme kanssa, sen nelisen viikkoa, kun mä sairaalassa synnytyksen jälkeen taistelin elämästäni ja pojat kotona... sai jäädä vielä kuukaudeksi sen jälkeen kotiin ja isyyslomat päälle. Tosin mies teki duuninsa kotona, vaikkei ollut odotuksia työnantajan puolelta. Vauvana heppu nukkui paljon ja mies teki sitten duunia, kun ei muutakaan keksinyt (elleivät olleet sairaalassa), sai kaikki palkat ja jopa bonarit päälle siltä ihanalta pomoltaan. Siitä on nyt se kymmenen vuotta ja asuttiin kaliforniassa silloin..

Vaikka Suomessa on hyvät systeemit lain puitteissa, niin ei se kyllä takaa työnantajan ymmärtämistä ollenkaan. Ollaan takaisin, koska tahdottiin lapsille suomalainen koulu.

Yrittäähän ne hoitajat lykätä sitä hoitovastuuta heti äidille jos niiden antaa. Minä kyllä pysyin lujana, totesin, ettei kaavinnan jälkeen jaloissa ole tuntoa ja kanyylitippakin vaikeuttaa käden toimintaa, siispä aion nukkua rauhassa yksin tämän loppuyön ja vauvani voi tuoda viereeni sitten heti aamusta. Jotain ne urputtivat, mutta pysyin lujana. Tehkööt hommansa. Niin olen minäkin tehnyt ja teen koko ajan.

Joo, tässä on varmaan joku ero suunnitellun ja kiireellisen sektion välillä. Itselläni oli kiireellinen sektio. Ei mitään puhettakaan, että olisin noussut sängystä heti heräämön jälkeen. katetri poistettiin vasta 12h sektion jälkeen ja jalat toimkntakykyiset silloin jotenkuten. Vauva oli kuitenkin vieressäni heti heräämöstä pääsyn jälkeen. Saatiin perhehuone ensimmäisen yön jälkeen joten mies oli auttamassa. Ensimmäisenä yönä pyysin hoitajilta apua tarvittaessa. Vuorakauden jälkeen sektiosta olin jo ihan toimintakykyinen mutta tosi kipeä pari viikkoa.

suunnitellusta sektiosta nousin sängystä muutama tunti synnytyksen jälkeen. Ei kipuja pahemmin ja lapsen hoito oli helppoa.

seuraava meni kiireelliseksi sektioksi ja mä olin kipeä, sekaisin kaikista lääkkeistä ja umpiväsynyt kun olin ensin sitä lasta yrittänyt 14 tuntia alateitse.. Silti hoidin lapseni itse. en saanut sängystä nousta vasta kun seuraavana päivänä mutta kun se vauvan sänky oli siinä mun vieressä niin yöllä kyllä ihan itse nostin se viereeni kun imettää tartti.. Kauheasti ei muistikuvia ole siitä yöstä kun lääkehöyryissäni olin mutta vissiin kaikki meni ihan hyvin.. apua olisin kyllä kaivannut siellä sairaalassa muutenkin mm. lakanoiden vaihtoon jotka olivat verssä mutta kilttinä tyttönä en sellaista vaatinut eikä kukaan tarjoutunut auttamaan.. Aika orpo olo oli siellä kipuneni ja imetysongelmineni..

"Vaikka Suomessa on hyvät systeemit lain puitteissa, niin ei se kyllä takaa työnantajan ymmärtämistä ollenkaan. Ollaan takaisin, koska tahdottiin lapsille suomalainen koulu."

Miksi työnantajan pitäisi maksaa työntekijälle siitä, että tämä ei terveenä tee töitä? Laki sallii palkattoman kotiinjäämisen akuutissa perhetilanteessa, mutta kun suomalainen haluaa täyden palkan joutenolosta.

Sektiovauva syntyi klo 8.40. Saliin mentiin 08.00.

Heräämössä olin 9.40. Osastolla noin 11.30 (heräämöstä pääsi kun jalat liikkuivat).

Isä hoiti vauvaa siihen asti.

Olin ensimmäisen päivän katetrin kanssa sängyssä ja hoitajat nostivat vauvaa syliini, mutta muuten hoitivat vauvan.

Seuraavana päivänä pääsin suihkuun ja katetri poistettiin. Siitä lähtien hoidin vauvan itse. En ollut erityisen kipeä.

Tosin hoitajat sanoivat, että sairaalassa voi olla niin kauan kuin haluaa, koska siellä hoitajat auttavat vauvan kanssa, jos toipuminen kestää. Taisin olla siellä 5 pv.

Katetri otetaan pois heti kun vain mahdollista eli kun pääset osastolle heräämöstä, noin pari tuntia leikkauksen jälkeen ja kun jalat alkavat taas toimia. Samoin kaikki muutkin piuhat mitään pois voidaan ottaa, itse pyysin ottamaan kanyylinkin heti pois, sattuu niin pirusti ja mitään lisänestettä ei ole tarvittu koskaan.

Sinä sen vauvan hoidat heti kun pystyyn pääset, ja jos kunto on hyvä, ylösnousu on n. 6-7 tuntia leikkauksen jälkeen viimeistään.

Mulla takana kiireellinen ja kaksi suunniteltua, ja kyllä kaikissa oon ylös noussut n. 7h leikkauksesta viimeistään. Ja tuolloin on otettu kaikki piuhat pois mitä vaan on voinut. Isä hoiti lasta siihen saakka kunnes pääsin ylös sängystä.

Hoitajat on katsonut vauvaa mun suihkussa käynnit. Yhden ruuan olen saanut sängyn viereen jokaisen kohdalla, siitä eteenpäin hain ruuat itse. Viimeisen sektion kohdalla meinasin saada sydärin, kun seuraavana aamuna (poika syntyi ma aamuna klo 10, niin siis ti aamuna ysin maissa), viuhdoin käytävällä aamiaistarjottimeni kanssa, niin takaa kuuluu karjaisu että "mitäs helevettiä sä täällä juokset!" Mut leikannu kirurgi olisi sitä mieltä että hitaamminkin olisi saanut kulkea:) Mutta siis kunto oli hyvä niin mikäs siinä.

Vauva syntyi klo17 ja nousin ylös sängystä vasta seuraavana iltapäivänä. Miten täällä mammat on pystynyt nousemaan jo samana päivänä sängystä? Itse en edes tuntenut jalkojani kun vasta seuraavana aamuna. Kivut olivat kauheat, ja kun nousin ylös pyörryinkin samantien. Joten en todellakaan olisi selvinnyt ilman apuja. Kelloa soittelin kun piti vauvan vaippa vaihtaa, tai tarvin muuta apua. Vauva nukkui vieressä ja imetin häntä parhaani mukaan. Ei se mitään herkkua kyllä ollut.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 01:31"]

Yrittäähän ne hoitajat lykätä sitä hoitovastuuta heti äidille jos niiden antaa. Minä kyllä pysyin lujana, totesin, ettei kaavinnan jälkeen jaloissa ole tuntoa ja kanyylitippakin vaikeuttaa käden toimintaa, siispä aion nukkua rauhassa yksin tämän loppuyön ja vauvani voi tuoda viereeni sitten heti aamusta. Jotain ne urputtivat, mutta pysyin lujana. Tehkööt hommansa. Niin olen minäkin tehnyt ja teen koko ajan.

 Mitä ihmettä? Kysymyshän on sinun lapsestasi! Ei pidä lasta hankkia, jos aikoo lähivuosina "nukkua rauhassa loppuyön".

[/quote]

Kyllä siitä sängystä on tarkoitus nousta ihan samana päivänä. Mitä nopeammin, sen parempi. Jos ei kertakaikkiaan pysty niin tietenkin hoitajat tulevat nostamaan vauvan viereesi kun soitat kelloa.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 20:56"]

Siinähän on ne katetrit ja kaikki sen ekanpäivän eikä sängystäkään kai pahemmin nousta? Miten sen vauvan saa hoidettua vai olettaako ne että isä on paikalla 24/7? 

[/quote]

Kyllä henkilökunta hoitaa sektion jälkeen enemmän kuin normisynnytyksen jälkeen. Molemmat kokeneena, sektiosta jäikin tämän takia paljon parempi muisto. Olin alatiesynnytyksen jälkeen niin kipeä, että en päässyt oikein mihinkään liikkumaan, mutta henkilökunta ei tätä ymmärtänyt. Se on jännä kun sanotaan että jokainen on yksilö kivun suhteen ja jokainen synnytys on omanlaisensa yms. sitten kuitenkin oletetaan että normisynnytyksen jälkeen olo on kaikilla jotenkin samanlainen.