Suomalaiset kotiäidit

Minulla ei ole mitään kotiäitejä vastaan, oma valinta, mutta olen ihmetellyt, miten onnettomia suomalaiset kotiäidit ovat juurikin niissä kotitöissä. Kaksi naissukulaistani ovat Suomen oloissa harvinaisia pitkän linjan kotiäitejä (kotona pitkälle lasten teini-ikään) ja kumpikin on esim aivan onneton ruoanlaittaja, eikä käsityöt tai puutarhanhoitokaan kummoisesti luista. Näitä kaikkia tehdään, mutta hitaasti ja rimaa hipovalla tuloksella, ilman merkittävää oppimista tai kunnianhimoa. Siinä missä vahvemmin kotiäitikulttuureissa olettamus on kyllä että se kotiäiti osaa valmistaa tuoreista aineksista gourmetaterioita, leipoa herkullisia kakkuja ja pikkuleipiä, pitää sekä keittiö- että koristepuutarhan mallillaan ja ommella melkein ammattiräätälin tasoisesti, noin hieman kärjistäen. Saksassa pahaa ruokaa tekeviä kotiäitejä pidetään hirviöinä. Eihän Suomessa ole myöskään mitään suurta hyväntekeväisyyssektoria, jossa voisi saada jotain yhteiskunnallista aikaan. Toisaalta tietysti täydellisyydentavoittelu kodinhoidossa varmasti myös toimii painostuskeinona saada äidit jäämään kotiin silloinkin kun eivät haluaisi.

Kotiäidit (poislukien lyhytaikaisesti sellaiset), jos työ ei ole kunnianhimonne kohde, niin mikä on?