Miten saatte erityislapset hiljaisiksi/lopettamaan hakkaamisen?

Lapsi on niin monta kertaa jäähyllä kun tilanne vaatii. Sit kun rauhoittuu ja osaa käyttäytyä, keskustellaan ja varmistetaan että keskittyy kuuntelemaan ja ymmärtää asian. Sitä jankataan niin pitkään kun tarvii. Ja häneltä otetaan AINA jokin tavara pois, yleensä viikoksi / harrastuksiin / ulos kavereiden kanssa ei pääse vähään aikaan, ainakin yhdet kerrat on pannassa.

Tsemppiä! Yksi tie on tietenkin lääkitys.

2, toimiiko tuo teillä? Meillä tehdään asiat ns. kirjaesimerkin/mallin mukaan, mutta mitään muutosta käytökseen ei tule. Äsken kävin juttelemassa lapsen kanssa ja tämä heitti koko keskustelun läskiksi niin, että joutui jäähylle. Sitten ei suostunut tulemaan sieltä pois joten kävin keskustelun loppuun siellä hänen kanssaan. Kysyin, miksei hän suostu kokeilemaan muita vihanhallintakeinoja kuin tavaroiden ym. paukuttamisen ja hakkaamisen, vastasi että "koska en tahdo totella sääntöjä". Hän onkin erittäin uhmakas ja soittaa suutaan aikuiselle päivittäin, samat tilanteet vaikeita jne. ja olenkin alkanut pohtimaan, olisiko lapsi vähän autistinen. Ei voi olla normaalia että aivan samoista asioista saa joka päivä vääntää, lapsi ei kertaakaan ole ymmärtänyt syy-seuraussuhdetta sille, miksi häntä rangaistaan/eristetään käytöksen vuoksi...

palkitsemalla, selittämällä. Ei onnistu juuri koskaan. Soti.

autismin kirjoon kyllä sopisi ettei ole tarvetta miellyttää muita. Toisaalta jos ei koskaa saa hyvää palautetta, se ei tee itsetunnolle hyvää.

Entä jos lopettaisitte rankaisemisen ja ja ohjaisitte heti kättelyssä eri hommiin jos toiminta lipsuu. Kolmen varoituksen hankkiminenkin voi autistilla olla eräänlainen peli, kun kokeilee, älähtääkö äiti aina kolme kertaan ennenkuin tulee lähtö jäähylle.

Mistä te väännätte, onko vääntäminen välttämätöntä?

olisko parempi että lapsi oppisi itse menemään esim omaan säkkituoliin lueskelemaan tms jos ei pysty käyttäytymään kunnolla. Tai voi antaa vaihtoehdot, haluaako jäähyn vai mennä rauhoittumaan.Siinä tavallaan saa päättää omasta toiminnasta ja kapinointi jää pois,

No mä oon selittänyt lapslle selkeästi, mistä ne säännöt johtuvat. Olen selvittänyt, mitä lapsi haluaa ja miksi, varmistanut, että hän tietää, että ähänen tarpeensa on kuultu ja että se toteutetaan jos voidaan, niiltä osin kuin voidaan ja silloinkin kun ei voida, se kuitenkin tunnustetaan. Ja jos änellä on jotain välttämättömiä esteitä, minkä takia hän ei voii tehdä niin kuin käsketään, yritetään löytää joku kiertotie samaan päämäärään kuin alkuperäiseni oli ( ross greenen tapaan), mutta niin että lapsi ei joudu tekemään mahdottomia.

Näin meidän autisminkirjolainen ei edes joudu tilanteeseen, jossa alkaisi hakkaamaan. Ja kyllä hänellä on vahva tarve miellyttää, vaikka kovin vähän pystyvyyttä siihen.

Kiitos teille muille myös.

Meillä väännetään mm. siitä, mikä on sopivaa käytöstä. Alle kouluikäinen kun uhittelee päin naamaa ja puhuu rumasti, yksikään muu lapsi perheessämme ei sitä tee. Säännöt on selvät, koskevat kaikkia ja johdonmukaisia ollaan perheneuvolankin mukaan. Äsken sain kuunnella uhittelua kun tuli aika siivota lelut + tulla iltapalalle, käskin siivoamaan myös suunsa ja lopettamaan riidanhaastamisen. Lopetti hetkeksi. Kun kysyin iltapalalla, miksi lapsi käyttäytyy niin inhottavasti, hän sanoi että "minulla on tänään tämmöinen kiusaamispäivä", ilmekään värähtämättä ja jatkoi syömistä. Minulla tuli mitta täyteen, poistuin paikalta ja jätin tämän yhden yksin pöytään. Nyt tekee mieli vaan itkeä; miksi yksi lapsista on käyttäytyy noin?

Mies ärähti äsken lapselle, että voi unohtaa osallistumisen odotettuun lomareissuun jossei ala käytös paranemaan. Siihenkin sanoi vastaan, täytyy vissiin alkaa etsimään hoitajaa tälle yhdelle loman ajaksi.

Positiivista palautetta annetaan kyllä, aina kun on aihetta. Olen kiitellyt mm. lapsen osallistumista kotitöihin, silloin kun leikkii nätisti muiden kanssa, siitä että tulee  halaamaan ja suukottelemaan minua...paljon olen hänen kanssaan viettänyt yhdessä aikaa, yrittänyt selvittää hänen sielunmaisemaansa. En voi sanoa tulleeni viisaammaksi, en ymmärrä hänen outoa logiikkaansa ollenkaan.

huomaa, että osa neuvojen antajista ei ole ole erityislasta nähnytkään :) Minä ymmärrän sinua ap, meillä samanlainen poika kotona. Meillä vääntäminen ei ole viikottaista vaan päivittäistä. Ollaan tosi poikki. Parhaiten ehkä ovien potkiminen ja seinien potkiminen on saatu loppumaan uhkailulla. joku tärkeä/uusi lelu lähtee pois jos vielä yksin potku tulee. Tämä usein toimii. Ja jos ei toimi, niin lelu todella lähtee pois. 

Meillä tuollainen käytös oli oire vakavasta masennuksesta, joka ilmeni muuton jälkeen. Muutimme keskisuuresta kaupungista pieneen kuntaan. Sen jälkeen elämä oli jatkuvaa haistattelua, hakkaamista ja tavaroiden heittelyä. Mikään ei ollut pojan mielestä enää kivaa ja kaikki kohtelivat häntä väärin. Pojalla oli silloin ikää 7 vuotta. Pääsimme koulun kautta psykologille, koska poika käyttäytyi noin koulussakin. Kävi ilmi, että koulussa poikaa kiusattiin ja vaikka olin siihen koko syksyn yrittänyt puuttua, se jatkui keväälläkin. Psykologin diagnoosina oli vakava masennus ja ylivilkkaus. Poika pääsi koulussa pienryhmään ja käytös parani. Kaksi kuukautta sitten, puolentoista vuoden asumisen jälkeen, muutimme kokonaan toiselle paikkakunnalle, vaikka se ei meidän muiden kannalta ollut lainkaan järkevää. Jätin opiskelupaikkani ja pojan sisaruksilta jäivät juuri hankitut kaverit tuolle paikkakunnalle. Se kannatti. Uudessa koulussa kiusaamista ei ole ollut ja pikkuhiljaa näkyviin on tullut taas se minun iloinen ja nauravainen pieni poika. Pelottaa mitä murrosikä tuo tullessaan, jos tuo lapsi osasi 7-vuotiaanakin olla noin hankala.

terapialla

kuntoutuksella

lääkityksellä

paljon aikuisen valvomaa ulkoilua

säännöllinen päivärytmi

lapselle onnistumisen kokemuksia- esim. harrastuksilla

t. ap:n kohtalotoveri