Miten olette ratkaisseet sen, kun suhteessa toinen tarvitsee paljon läheisyyttä ja hellittelyä ja toinen ei pidä koskettelusta ollenkaan?

Tuollahan se hoituu, ellei halua rakastajaa pitää:

https://oikeus.fi/material/attachments/oikeus/lomakkeet/qrsiZqQ9P/avioe…

En tiedä. Olen aina hakeutunut parisuhteisiin ihmisten kanssa, joilla on samat tarpeet kuin minulla. En koe että homma toimisi tuollaisessa tilanteessa.

Eroamalla ratkaisimme ongelman. Kumpikin on nyt paljon tyytyväisempi itselleen paremmin sopivan kumppanin kanssa.

Ei näin perustavanlaatuisessa asiassa kannat tehdä kompromissia. Jos olette monogaamisia, kotoa saatava seksi ja hellyys on kaikki, mitä tulette saamaan, joten sen täytyy riittää.

Minä saan hellyyttä mm lapsilta ja lemmikeiltä.

Ei sitä oikein voi ratkaista molempia tyydyttävästi jos toinen ei anna koskea itseään lainkaan.

Mikään parisuhde ei toimi hyvin, jos jompikumpi kokonaan kieltäytyy läheisyydestä. Ja t8inen sitä haluaisi.

Pelkkä konemainen seksi ilman muutakosketusta pitemmän päälle alkaa heijastumaan parisuhteeseen.

Jos läheisyyskammoon pystyy saamaan terapiaa, niin silloin ehkä.

Ainoastaan kaksi samantasoista läheisyyskammoista voi elää keskenään niin, ettei se haittaa parisuhdetta.

Onko kammo tullut myöhemmin vai miksi ja miten päädyitte yhteen?

Ettei sitä asiaa (puutetta) huomannut jo aiemmin.

Vaihtamalla kumppania. Itse olen erakkoluonne joka en pidä liiasta läheisyydestä, ja koskettelua siedän vain jos se tapahtuu seksin aikana tai suoraan johtaa seksiin. Ei ole kummallekaan mukavaa jos tällaisessa asiassa joutuu tekemään kauheasti kompromisseja, joko toinen sietämään epämiellyttävältä tuntuvaa "lääppimistä" tai toinen kokemaan elävänsä kylmässä suhteessa kun ei saa tarvitsemaansa kosketusta ja läheisyyttä.

Olen todella läheisyydenkipeä ja oi että kun olen onnellinen löydettyäni tyttöystävän, joka nauttii seksistä, pussailusta ja koskettelusta yhtä paljon kuin minäkin. En olisi uskonut, kuinka paljon parisuhteesta voi nauttia.

Vaihtamalla kumppania. En todellakaan halua elää selibaatissa loppuelämääni. 

Vaihtamalla kumppanin uuteen jolla on samat tarpeet. Nyt menee yksiin, ah onnea.

Ei tätä voi mitenkään ratkaista. Jotkut kokevat olevansa pakosta tällaisessa suhteessa lasten ja velkavankeuden takia mutta muiden kannattaa lähteä.

Minä olen sellainen että tykkään koskettaa toista arjen keskellä ja muutenkin mulle tärkeää että suhteessa on paljon läheisyyttä. Halailu saa paremmalle tuulelle. Mies sanoi että ennen minua vihasi kaikkea läheisytttä mutta nykyään tulee useinkin omatoimisesti nappaamaan halaukseen tai ottaa sohvalla kainaloon.

Jätin sen, kun ärsytti. Nyt olenkin ollut paljon tyytyväisempi kumppanin kanssa joka pitää hellyydestä, kuten minäkin.

Ihminen, joka ei pidä läheisyydestä, ei välttämättä tajua miten tärkeää se voi olla toiselle. Yritin kyllä moneen kertaan selittää.

Vierailija kirjoitti:

Minä saan hellyyttä mm lapsilta ja lemmikeiltä.

Saatko myös seksiä samalta taholta?

Seksiä kyllä on muttei läheisyyttä. Mulla on rakas ystävö jolla on vastaava tilanne kotona (tietääkseni ei seksiäkään). Käymme kahvilla, kävelemme käsikkäin ja halaamme. Sitten jaksaa taas kotona missä muuten on kaikki ok

Olemme kumpikin tehneet kaiken mahdollisen selvittääksemme asiat kotona mutta eioä toista voi pakottaa