Bulimia

Minua auttoi se kun muutin miehen kanssa yhteen ja aloin syödä kunnon ruokaa. Heti jos yritän olla syömättä tai jos rajoitan syömisiäni epäterveellisen paljon, sorrun ahmimaan ja oksentamaan.

Moni muu ei varmaan pääse näin helpolla, mutta sairastin noin kymmenen vuotta ja sitten se loppui siihen, kun en yksinkertaisesti kehdannut kertoa miehelleni sairaudestani. Alkuaikoina oksentelin vielä silloin kun hän ei ollut kotona, mutta sitten sekin jäi vähitellen.

Tsemppiä!

Mullakin eniten on auttanut rakastava parisuhde. Toisen edessä on vaikea oireilla ja valehtelusta tulee pettäjä-fiilis.

Jossain vaiheessa aloin myös miettimään haluanko oikeasti tuhlata lopun elämää tähän. Aloin liikkumaan kohtuudella enkä ostanut kotiin mitään herkkuja ja ruokia joita ei voisi syödä hyvällä omallatunnolla niin paljon kun sielu sietää. Opettelin rakastamaan itseäni ja kunnioittamaan kehoani niin että halusin ruokkia sitä hyvin. Enkä halunnut olla niin julma itselleni että ansaitsisin sen kamalan olon mikä oksentamisesta tulee.

Täytyy rakastaa itseään ja olla armollinen, kuten muillekin.

Voimia sulle ylöspääsyyn :)