Naiseuteen liittyvä itsetunto romahti miehen pettämisen myötä

Mieleen tulee toistuvasti ajatuksia: "en riitä enkä kelpaa" , " en ole riittävän kaunis ja kiva" yms. yms. kun mies oli kykeneväinen kännipanonsa vuoksi riskeeraamaan perhe-elämänsä.

Ap

Sä o,et mielettömän hyvässä asemassa, kun olet ymmärtänyt kärsiväsi tästä ja tiedostat avuntarpeen.

En itse osaa ehkä neuvoja antaa, mutta suosittelisin keskusteluterapiaa sellaisen tahon kanssa, joka siihen kykenee. Ihan tällaisia perusjuttuja, joita on helppo itse toteuttaa, ovat ne hyvien asioiden kirjoittamiset paperille. Joka päivä, vaikka viisi asiaa, joista pidät itsessäsi ja jotka ovat sinun hyviä puoliasi tai hyviä töitäsi sen päivän aikana. Kokoajan kirjoitat, eikä haittaa vaikka tulee samoja useammille päiville. Muista katsoa itseäsi peilistä ja sano samalla, että olet kaunis ja hyvä. Toivon, että olisin näitä itse osannut aikoinaan ajatella.

Tiedän, että on vaikeaa sisäistää, että jonkun toisen tekemisillä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi, vain hänen kanssaan. Se kertoo hänestä, ei sinusta.

Toivon sulle kaikkea hyvää - sä olet hyvä just sellaisena, kuin nyt olet ja moni mies varmasti susta tappelisi.

Voi kiitos tuhannesti sinulle kommentistasi 💕. Melkein tuli itku kun niin kauniisti kirjoitit.

Ap

Niin siinä käy. Itsekin huomasin tämän, kun mies petti ja jätti.

Minusta siihen ei ole mitään poppaskonsteja. Pääasia on, että tiedostaa asian. Aina kun tulee mieleen joku "oi voi oon tämmönen kamala enkä kelpaa" niin perään sanoon itselle, että ei, en ole, minusta vaan tuntuu siltä, kun mies teki mulle niin paskan tempun. Ja jossain vaiheessa se itsetunto taas palaa ihan omia aikojaan. Prosessia ei voi oikein kiirehdyttää, se etenee omalla painollaan.

Ajattele että SINUSSA ei ole mikään muuttunut huonoksi, vaan mies se mokasi ja kunnolla. Ja vielä kännissä? Älä anna kännikalan tekemisien määritellä sitä mitä sinä olet. Älä anna sitä valtaa hänelle, hän on jo kaukana alhaalla sellaisen ulottumattomissa. Olet yhä oma upea, valovoimainen itsesi!

Pitääkö/ voiko kännipanot antaa anteeksi? Miten? Etenkin kun kyseessä myös lasten elämä?

Ap

Olen itse ajatellut niin, että anteeksiantaminen, suhteen jatkaminen ja muistaminen/unohtaminen ovat kaikki erillisiä asioita.

Ajattelen itse henkilökohtaisesti kristillisesti: "anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksiannamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet." Tämän vakaumuksen takia annan kaiken anteeksi, mutta haluan että toinen tietää mitä annan anteeksi; eli siitä anteeksiannosta puhuisin. Sen jälkeen mietin mitä teen jatkon suhteen. Jos yhteisiä pelisääntöjä voi rakentaa ja jaksaa uskoa suhteeseen ja toiseen ihmiseen voi vetää joitain rajoja joihinkin kohtiin. Tossa kohdassa itse kysyisin voiko olla menemättä paikkaan, missä joutuu alttiiksi kiusaukselle, jota ei ilmeisesti pysty vastustamaan.

Unohda en ikinä, enkä mitään.

Up