Millainen ihminen on hyvä psykologi?

Tulin vastaamaan, että pitää olla näkemystä, joka perustuu kokemukseen.

Vastaus menee vähän ohi...

Ja minusta tärkeintä on osata kysyä oivaltavia kysymyksiä. Sellaisia, joilla saa sen maailmankuvan nytkähtämään.

Jordan Peterson on luultavasti maailman paras psykologi.

Minusta hyvä psykologi on sellainen, joka on aidosti kiinnostunut erilaisista ihmisistä ja siitä, miten heitä voi auttaa kohentamaan elämänlaatuaan. Jälkimmäisellä en tarkoita sitä, että psykologi sanelee, miten asiakkaan tulee toimia ja elää vaan että tukee ja rohkaisee häntä hyödyntämään vahvuuksiaan ja löytämään tarkoituksen omalle elämälleen. Hyvä psykologi osaa kuunnella asiakasta - ei siis ainoastaan kuulla, vaan nimenomaan KUUNNELLA - mutta toisaalta osaa myös kysyä asiakkaalta ne oikeat kysymykset silloin, kun tarve niin vaatii.

Hyvä psykologi on myös tietoinen omasta inhimillisyydestään ja rajallisuudestaan, eikä ala leikkiä pelastavaa enkeliä. Tarvittaessa hän pystyy ohjaamaan asiakkaan eteenpäin jollekin toiselle ammattilaiselle. Hän päivittää säännöllisesti ammattitaitoaan ja pyrkii haastamaan omia ihmiskäsityksiään. Hän ymmärtää rajan muiden ja itsensä välillä sekä sen, että ihmiset eivät koe asioita samoilla lailla. Mielestäni psykologien pahimpia helmasyntejä ovat asioiden olettaminen sekä omien asenteiden, käsitysten ja tunteiden heijastaminen asiakkaisiin. Lievimmillään tämä on asiakkaan näkökulmasta turhauttavaa, pahimmillaan invalidisoivaa.

t. itse useamman psykologin asiakkaana ollut

Hyvä psykologi on neutraali. Avartaa asiakkaan maailmankatsomusta mutta ei määräile tai tuo liikaa omia mielipiteitä esiin.

Aluksikin psykologiaa opiskelemaan yliopistoon on erittäin vaikea päästä. Hyvällä psykologilla on elämänkokemusta itsellään, ehkä rankkojakin kokemuksia, jolloin osaa ammatillisesti!! asettua toisen asemaan eikä vaan kirjaviisaana jaa neuvoja, jotka eivät kuitenkaan arjessa toimi. Lastenpsykologilla itsellään lapsia, koska perhe-elämää ei voi kirjoista teoriaa lukemalla täysin ymmärtää.

Minulla on psykologiystävä. Hän on ihan "tavallinen" ihminen, sosiaalinen, avulias ja mukava. Ei kuitenkaan puhu työasioista meille ystäville, ja on kertonut, että auttaa mielellään meitä ja kuuntelee, mutta ei ryhdy meidän psykologiksemme. Aluksi musta tuntui, että hän analysoi kaikkea, mitä puhun, mutta ei ainakaan myönnä sitä. :D

On vaikea siis sanoa, millainen on hyvä psykologi ystävän kokemuksella, koska hän ei sitä "työminäänsä" meille ystäville näytä.

Mielenkiintoinen aihe. Jään seuraamaan vastauksia. Sen verran kommentoin, että psykologit ei kaikki ole psykoterapeutteja (joihin mielestäni ekat vastaukset liittyy) vaan on myös koulupsykologeja, neuropsykologeja, rekrypsykologeja ja vaikka jotain oikeuspsykologeja poliisilaitoksessa.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen aihe. Jään seuraamaan vastauksia. Sen verran kommentoin, että psykologit ei kaikki ole psykoterapeutteja (joihin mielestäni ekat vastaukset liittyy) vaan on myös koulupsykologeja, neuropsykologeja, rekrypsykologeja ja vaikka jotain oikeuspsykologeja poliisilaitoksessa.

Ei tietenkään ole, mutta siitä huolimatta on hyvä omata monenlaista elämänkokemusta itsekin eikä vaan paasata kirjaviisautta ja teoriaa.

Älykäs, alan tutkimusta seuraava, sosiaalisesti taitava ja hyvän tilannetajun omaava. Huonoimmat psykologit ovat pelkkiä rupattelijoita, joiden työskentelyssä ei ole suuntaa ja fokusta.

Hyvä psykologi on minusta vähäeleisellä tavalla empaattinen, ehdottomasti asiallinen enemmän kuin tuttavallinen, huumorintajuinen. Minusta hyvä psykologi on hienoisessa auktoriteettiasemassa asiakkaaseen nähden eli terapia / neuvontakäyntien sisältö ei ole mitä sattuu, vaan psykologi pitää ohjat käsissään.

Minulla on/on ollut useita psykologeja työkavereina ja olen tehnyt yhteistyötä heidän kanssaan. Osa on ihan loistavia ja osa aivan käsittämättömän huonoja ja taitamattomia. Tästä vastauksesta ei ole apua ap lle, kunhan kerroin vaan oman havaintoni.

Psykologityössä tarvittavia taitoja voi opetella koulutuksessa ja työssä, mutta joitakin perusominaisuuksia olisi hyvä olla. Näistä ainakin uteliaisuus, empaattisuus, tietty herkkyys ja oman mielen tasapainoisuus ovat mielestäni hyvin tärkeitä. Uteliaisuus, jotta ihmisten asiat ja uuden oppiminen kiinnostavat eivätkä ala tylsistyttää. Empaattisuus, jotta asiakas saa kokemuksen myötäelämisestä. Herkkyys, jotta pystyy huomaamaan pienivivahteisetkin tunnetilat ja samastumaan niihin. Mielen tasapainoisuus, jotta pystyy pitämään oman mielen erillään asiakkaan mielestä, eikä anna omien mörköjen häiritä toisen ihmisen auttamista.

T. Kohta valmistuva kliinisesti suuntautuva psykologi

Puhutte varnaan nyt psykoterapeuteista

Hyvän psykologin pitäisi ennen kaikkea olla älykäs. Tämä tarkoittaa loogiseen ajatteluun kykenevää. Pääsykokeissa pitäisi painottaa tätä lahjakkuutta. Tämmöinen henkilö ehkä ei omissa ammattipiireissään saa kovin suurta arvostusta, koska psykologin ammattitaito periaatteessa nähdään stereotypioden toistona, jopa niin että psykologi saattaa perustella omia päätelmiään sanalla  "yleensä", yleensä ihminen tekee niin, ja yleensä ihminen tekee näin. Eihän psykologi näin pitäisi voida sanoa, koska edessä on yksilö ja häntä pitäisi arvoida.

Asiakkaat arvostaisi enemmän psykologin älykkyyttä.

Lisään vielä, että psykologin työtä kannattaa ja pitää tehdä aidosti omalla persoonalla! Jonkin "psykologin roolin" esittäminen ei toimi, vaan pitää uskaltaa olla oma itsensä. Meitä on hyvin erilaisia persoonia, osa ehkä lähempänä sitä stereotyyppistä kuvaa, osa taas räiskyvämpiä tai analyyttisempiä. Kaikenlaisille persoonille löytyy paikkansa, on se sitten nuorisopsykiatrialla tai tutkijana :)

T. Kohta valmistuva psykologi

Vierailija kirjoitti:

Puhutte varnaan nyt psykoterapeuteista

Joo, psykologi on vain ammattinimike, eikä kaikki psykologit terapoi asiakkaita. Joten jos psykologi tekee vaikka tutkimusta eläinten, markkinoinnin tai ohjelmoinnin parissa, on se vähän eri juttu kuin kliininen psykologi (se joka terapoi ihmisiä).

Luotettava, laaja-alainen tietopankki, osaa mukautua asiakkaan tarpeeseen eikä yritä muokata asiakasta johonkin teoriaan sopivaksi, avomielinen, ymmärtäväinen, osaa sanoa/ohjata oikealla tavalla, aidosti kiinnostunut, ajan tasalla...

Tässä muutama. Olen alalla.

Vierailija kirjoitti:

Aluksikin psykologiaa opiskelemaan yliopistoon on erittäin vaikea päästä. Hyvällä psykologilla on elämänkokemusta itsellään, ehkä rankkojakin kokemuksia, jolloin osaa ammatillisesti!! asettua toisen asemaan eikä vaan kirjaviisaana jaa neuvoja, jotka eivät kuitenkaan arjessa toimi. Lastenpsykologilla itsellään lapsia, koska perhe-elämää ei voi kirjoista teoriaa lukemalla täysin ymmärtää.

Psykan opiskelijan kommentti: Hyvää psykologia ei tee elämänkokemukset. Tätä työtä tehdään teorioiden, tieteellisesti todistettujen faktojen pohjalta, eikä omien kokemusten kautta asiakasta ymmärtämällä. Psykologi ei ole vertaishenkilö, vaan ihmismielen laajasti tunteva laillistettu ammattilainen.

Psykologin ja poliisin ero on siinä että jos poliisi tapaa henkilön pikkutunneilla kaupan pihasta olutpussukan kanssa ja taustalla kaupan ovi apposen auki revittynä, niin poliisi kirjaa ylös että henkilö tavattu kaupan edestä muovipussin kanssa. Takana olevan kaupan ovi murrrettu auki. Psykologi esittää että: Kaupan edestä tavatulle henkilölle oli tullut jano, ja oli murtanut kaupan oven ja hakenut olutta ja tavattiin kaupan pihalta.

Psykologi voi esittää ja väittää mitä tahansa, ilman että on mitään todisteita hänen päätelmälleen. Eikä näitä todisteita edes vaadita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhutte varnaan nyt psykoterapeuteista

Joo, psykologi on vain ammattinimike, eikä kaikki psykologit terapoi asiakkaita. Joten jos psykologi tekee vaikka tutkimusta eläinten, markkinoinnin tai ohjelmoinnin parissa, on se vähän eri juttu kuin kliininen psykologi (se joka terapoi ihmisiä).

Psykoterapeutin ei tarvitse olla psykologi. Esim. sairaanhoitajan, terveydenhoitajan, lääkärin, sosiaalityöntekijän koulutuksella lisäkouluttautumalla psykoterapeutiksi saa psykoterapeutin pätevyyden.