Alle 60-v. naapurilla haimasyöpä

Naapurin alle 60-vuotias mies on sairastunut haimasyöpään, joka ei kuulemma enää sovellu leikkaushoitoon. Olen itsekin äimistynyt siitä, että tunnen tapahtuneesta VAHINGONILOA. En siis mitenkään nauti toisen fyysisistä tuskista, mutta jotenkin hykerryttää se psyykkinen puoli; mitä mahtaa mielessä pyöriä, kun lähtö lähenee ja millaisia pelkoja, millaista ahdistusta on. Sitäkin pohdin, johtaako tilanne jopa vihan- ja kaunantunteisiin.

En ole koskaan ennen havainnut itsessäni tällaista toisen onnettomuudesta nautiskelevaa puolta - en pienemmissä asioissa saati sitten tällaisessa vakavimmassa mahdollisessa asiassa. Mikä ihme minua mahtaa vaivata? Voinko olla jonkinlainen sadisti? En kai sentään psykopaatti, koska sen olisi täytynyt tulla esiin jo aiemmin.