Törmäsin sitten exään...

Mulla oli joskus vaihe, jossa tein kaikkeni pakoillakseni törmäämästä eksääni. Siinä vaiheessa kun melkein löin maihin ruokakaupan hyllyn taa, havahduin miettimään sitä miten hölmön tein itsestäni. Ei se auta kuin käsitellä tunteensa ja koettaa suhtautua neutraalisti satunnaisiin törmäämisiin.

Ei sitten minkäänlaisia. Erostamme on jo aikaa, enkä rasita itseäni koskaan sillä asialla miten ex.llä menee. Viimeksi nähty häissä, mutta sanaakaan emme vaihtaneet. Tosin ex (siis nainen tämä ex) soittaa mulle vieläkin kännissä. Joskus alkuun vastailin. Nykyään en. 

Mun ex yritti törmätä muhun muutaman kerran eron jälkeen. Autolla. Ei onneksi osunut (paitsi mun auton perään kerran).

Välttelen kaikin keinoin. Ei nouse ikävä pintaan. Tuo jaksaa vieläkin koettaa rimputtaa milloin omasta, milloin jonkun toisen puhelimesta, joten en vastaa tuntemattomiin numeroihin. Aikaa on kuintekin kulunut sen verran reilusti, että ihmettelen miten monta vuotta se vielä jaksaa.

Törmätessä olisi ehkä pakko soittaa taas poliisille, että toivottavasti ei törmätä.

Kannattaa tavata uudestaan rohkeasti ja PANNA KUNNOLLA VIELÄ KERRAN. Sitten se unohtuu jos on unohtuakseen. Voihan sitä rakastaa yhtäaikaa useampaakin ihmistä elämänsä loppuun asti. Pariutuminen ainoastaan yhden ihmisen kanssa loppuelämäksi on oikeastaan aika luonnonvastaista ja sairasta.