Sukulaisperheen lapsi kummastuttaa minua samoin kuin hänen vanhempiensa asenne häneen.

Poika on sentään jo 1v8kk eikä vieläkään kävele, ei edes tukea vasten, ei osaa nousemaan tukea vasten eikä osaa istuakaan kunnolla. Kontata hän sentään osaa, mutta ihmisiin hän ei juurikaan kiinnitä huomiota, ei edes muihin lapsiin, vaan konttailee aina melkein jossain ihan muualla kuin missä muut ihmiset ovat. Tänään kun kävimme heillä, niin olimme kaikki muut olohuoneessa, mutta poika konttasi eteiseen, oli siellä sitten konttausasennossa naama kohti seinää nurkassa, piti kummallista ölinää (ei siis normaalia jokellusta tai puheen harjoittelua) ja välillä hän toisteli sanoja häh ja ittu, jotka ovat ainoat sanat hänellä. Kun meidän 4v poika meni tämän toisen pojan luokse ja yritti leikkiä hänen kanssaan, niin poika katsoi meidän poikaamme kauhuissaan, alkoi itkemään ja konttasi pakoon, jolloin hänen äitinsä huusi meidän pojalle, että "Ei saa kiusata Nakkea". Minua ihmetyttää, että mikä tuota poikaa vaivaa ja ennen kaikkea se, että miksi hänen vanhempiensa mielestä heidän poikansa on ihan normaalisti kehittynyt. Sillä pojalla on kaiken lisäksi aivan liian iso pää ja lyhyet kädet ja jalat, minkä lisäksi se on harvinaisen pieni ikäisekseen, meidän 1v3kk tyttö on jo sitä isompi vaikka onkin normaalikokoinen.