Ärsyttävä kaveri

Mun on pakko purkaa tuntojani tänne tai räjähdän. Kaverini, joka on ollut yksi parhaimmista, on alkanut totaalisesti nakertamaan hermojani. En enää jaksa kuunnella, miten hän koko ajan kehuu itseään. Hän on aina omasta mielestään kaunein ja upein, vaikka on ihan perus suomalainen pottunokka. Oikeasti ystäväpiirissäni hän ei todellakaan ole kaunein. Ei siis millään tavalla rumakaan, mutta hänen luonteensa alkaa etoa mua niin paljon, etten enää näe hänessä mitään kaunista. Hän on aina se hauskin ja kaikessa niin paras ja lahjakas. Lyttää koko ajan muita ja naureskelee toisille ihmisille.

Hänen lapsensa on ilmiselvä koulukiusaaja, mutta sekin on hänen päässään kääntynyt siihen, että hänen lapsensa on se uhri, jota vainoaa toisten lasten vanhemmat, opettaja ja rehtorikin.

Mä alan olemaan tähän todella väsynyt. Nuorempana mun paras ystävä oli hyvin samanlainen, ja lopulta oli pakko laittaa välit poikki, kun en jaksa sitä itsensä kehumista koko ajan.

Mikä tuollaisella ihmisellä on vikana? Vai onko mussa jotain vikaa? Onko normaalia pitää itseään ja lapsiaan muita parempana ja kertoa se kaikille? Ja siis jatkuvasti.