Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epävarma, mutta niin ihana miesystävä. Miten osaisin tukea häntä itsevarmemmaksi?
19.02.2019 |
Olemme olleet suhteessa nyt pari vuotta. Mies on aivan unelmakumppani minulle: huomaavainen, empaattinen, luova, poikkeuksellisen älykäs, monilahjakas, huolehtiva, sosiaalinen, hauska, elämäniloinen, todella sivistynyt ja alallaan menestyvä... Voisin luetella hänen hyviä puoliaan koko päivän. Yksi ihanimmista asioista hänessä on se, kuinka taitava hän on sängyssä. Minusta tuntuu suorastaan siltä, että en ennen häntä edes tiennyt, mitä seksi on. Olen todella tyytyväinen seksielämäämme ja olen sen hänelle myös monta kertaa sanonut.
Mies on suhteen alusta asti ollut jostain syystä sitä mieltä, että hän on saanut itseensä nähden jotenkin liian "tasokkaan" kumppanin. Minusta tämä näkemys tuntuu aivan absurdilta, koska itse koen miehen olevan se tasokkaampi (jos nyt tasoista välttämättä halutaan edes puhua). Minulla on kuitenkin siinä määrin terve itsetunto, että minua tämä ajatus ei kummemmin häiritse. Ajattelen, että jos kerran noin ihana mies on halunnut juuri minut suhteeseen, niin varmaan hän on sitten tyytyväinen, eikä minun tarvitse pelätä että suhde päättyisi.
Mieheni on tässä asiassa epävarmempi. Hän puhuu säännöllisesti siitä pelostaan, että joku päivä joku parempi mies tulee ja vie minut. Jos vaikka olen ollut ulkona, hän kysyy tapasinko ketään kiinnostavaa miestä. Suoraan puhumisen lisäksi tämä teema tulee esille myös mutkan kautta aina välillä. Mies mm. joskus puhuu seksistä jotenkin niin, että hänellä ei ole ollut toistaiseksi rohkeutta tehdä joitain tiettyjä juttuja (joita hän olettaa minun toivovan), mutta tilanne kyllä vielä muuttuu. Hän ikään kuin yrittää pitää minua suhteessa lupailemalla olevansa tulevaisuudessa parempi. Minä vastaan näihin aina, että olen sataprosenttisen tyytyväinen seksielämäämme juuri nyt, ei ole mitään "juttuja", mitä ehdottomasti haluaisin lisää, ja että mies on kirkkaasti paras seksikumppani joka minulla on ikinä ollut. Tämä on kaikki täyttä totta. Ihan kuin mies ei sitä kuitenkaan uskoisi, koska nämä samat jutut tulevat esille aina uudestaan.
Ainoa asia, mikä minua miehessäni vähän häiritsee, on tämä katteeton epävarmuus. On raskasta nähdä, kuinka häntä kalvavat sellaiset asiat, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Miestä on aiemmassa suhteessa toistuvasti petetty oikein kierolla ja ikävällä tavalla. Se varmaan vaikuttaa.
Minä haluaisin vain nauttia ihanasta miehestäni, ja että hänkin osaisi nauttia siitä onnesta mikä meillä on. Miten oikein voisin saada hänet tajuamaan, että haluan olla hänen kumppaninsa eikä kukaan toinen mies tule hänen paikkaansa viemään?
Kommentit (4)
Menettämisen pelko on yksi tavallisimpia pelkoja parisuhteessa. Osa pystyy kohtamaan tunteen, osa tuntee musertuvansa sen alla, joten ehkä en lähtisi pelkoa lietsomaan menemällä siihen mukaan kiittelemällä tai kehumalla häntä. Mieluummin koettaisin avata kysymyksillä,mitä varten hän uskoo jonkun paremman tulevan elämääsi tai mistä milloinkin sen pelkonsa syyn kaivaakaan. Pelko kannattaa kohdata kuin pusutella sitä pois. Kehumiset ja pusuttelut auttavat oireisiin, mutta itse syy nousee aina esiin.
Rakkaus on aina riskin ottamista. Siihen ei auta kuin olla sydän avoinna rehellisesti ja suoraan puhuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitokset hyvistä vastauksista!
Vierailija kirjoitti:
Menettämisen pelko on yksi tavallisimpia pelkoja parisuhteessa. Osa pystyy kohtamaan tunteen, osa tuntee musertuvansa sen alla, joten ehkä en lähtisi pelkoa lietsomaan menemällä siihen mukaan kiittelemällä tai kehumalla häntä. Mieluummin koettaisin avata kysymyksillä,mitä varten hän uskoo jonkun paremman tulevan elämääsi tai mistä milloinkin sen pelkonsa syyn kaivaakaan. Pelko kannattaa kohdata kuin pusutella sitä pois. Kehumiset ja pusuttelut auttavat oireisiin, mutta itse syy nousee aina esiin.
Rakkaus on aina riskin ottamista. Siihen ei auta kuin olla sydän avoinna rehellisesti ja suoraan puhuen.
Mitä tarkoitat tuossa lihavoidussa kohdassa? Että miehen kehuminen merkitsee hänen menettämisen pelkoonsa mukaan lähtemistä? Meillä on molemmilla tapana kehua toisiamme avoimesti aina kun aihetta on (siis usein). Ei se ainakaan minun puoleltani liity mihinkään pelkoihin. Haluan vain kertoa miehelle kuinka ihana kumppani hän on.
Olemme jutelleet asioista paljonkin analyyttisella tasolla. Molempien tiedossa on, mistä miehen pelot kumpuavat. Ne taitavat kuitenkin olla niin syvään juurtuneita, ettei analysointikaan niitä juurikaan pura. Joskus tunnen suunnatonta vihaa miehen entistä kumppania kohtaan ja mietin, että pettämisen pitäisi olla rangaistava teko. Niin pahaa jälkeä sillä voi saada aikaan toisen psyykeessä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Avainsana taitaa löytyä menneisyydestä.
Pettämiskokemukset voivat vaikuttaa jopa vuosikymmeniä uudessa suhteessakin, omalla kohdalla esim. puolison flirttailu toisen miehen kanssa läsnäollessani saattaa aiheuttaa jopa fyysistä pahoinvointia, tunne johtuu oletettavasti julkisesti nöyryytetyksi tulemisesta edellisessä suhteessa jossa silloinen kumppani varsinkin alkoholin vaikutuksen alaisena tarttui kiinni jokaiseen mahdolliseen mieheen ja haki läheistä kontaktia lähes kenen kanssa tahansa vaikka esim. hihasta tanssilattialle raahaten ja suhde päättyikin hänen myönnettyään pettämisen siinä tarkoituksessa että pääsee helpommin minusta eroon.Jos suhteessa toisella on vilkkaampi seuraelämä ja pettämiskokemusten takia toinen on pidättyvämpi ikäänkuin suhdetta suojellakseen tai hienotunteisuuttaan koska on kokenut mihin tietynlaiset tilanteet ovat johtaneet niin ne kokemukset vaikuttavat ehkä siellä takaraivossa vaikka ne muuten olisivat jo unohtuneetkin kauan sitten.
Puhuminen avoimesti kaikesta ja varsinkin juuri ko. hankaluuksiin liittyvistä tunteista ja tunnelmista on tärkeää, ei niistä välttämättä koskaan eroon pääse kokonaan mutta itsetunnon vahvistamiseen sillä on varmasti merkitystä.
Lääkkeeksi vielä ehdotan läheisyyttä, ystävällisiä sanoja, halauksia ja pusuja aamuin illoin, puhumista arkisista ja tärkeistä asioista, tulevaisuudesta ja menneisyydestä ja ennen kaikkea muistaa sanoa että rakastaa. Ja kaikki nämä vähintään kerran päivässä, mieluummin kaksi, aamuin ja illoin.
Meillä itse asiassa miehelläni on vilkas seuraelämä ja itse olen erakkoluonne. Mutta silloin harvoin kun joskus käyn jossain, se on selvästi hänelle vaikea paikka. Mies sattuu vielä olemaan sellainen, jota naiset tulevat todella usein iskemään hänen ollessaan jossain, joten hän luonnollisesti kuvittelee että minullakin olisi vähintään yhtä paljon vientiä (todellisuudessa ei ole, ja olen sen kyllä miehelle kertonut).
Saanko kysyä minkälaista tämä pahoinvointia aiheuttava flirttailu voi esimerkiksi olla? Mietin, en kai vain itse sorru sellaiseen tajuamattani, että se voi olla toiselle hyvin hankalaa.
Olet varmasti oikeassa että puhuminen ja yleinen myönteisyys ovat tärkeitä asioita. Ne meillä mielestäni onkin kunnossa. Muutokset ottavat varmasti aikaa. Toivottavasti sentään jossain tulevaisuudessa häämöttäisi aika, että voisimme olla ihan vain onnellisia yhdessä eikä tarvitsisi käyttää kovasti energiaa peloissaan olemiseen ja huolehtimiseen.
ap
Alue: Aihe vapaa
Avainsana taitaa löytyä menneisyydestä.
Pettämiskokemukset voivat vaikuttaa jopa vuosikymmeniä uudessa suhteessakin, omalla kohdalla esim. puolison flirttailu toisen miehen kanssa läsnäollessani saattaa aiheuttaa jopa fyysistä pahoinvointia, tunne johtuu oletettavasti julkisesti nöyryytetyksi tulemisesta edellisessä suhteessa jossa silloinen kumppani varsinkin alkoholin vaikutuksen alaisena tarttui kiinni jokaiseen mahdolliseen mieheen ja haki läheistä kontaktia lähes kenen kanssa tahansa vaikka esim. hihasta tanssilattialle raahaten ja suhde päättyikin hänen myönnettyään pettämisen siinä tarkoituksessa että pääsee helpommin minusta eroon.
Jos suhteessa toisella on vilkkaampi seuraelämä ja pettämiskokemusten takia toinen on pidättyvämpi ikäänkuin suhdetta suojellakseen tai hienotunteisuuttaan koska on kokenut mihin tietynlaiset tilanteet ovat johtaneet niin ne kokemukset vaikuttavat ehkä siellä takaraivossa vaikka ne muuten olisivat jo unohtuneetkin kauan sitten.
Puhuminen avoimesti kaikesta ja varsinkin juuri ko. hankaluuksiin liittyvistä tunteista ja tunnelmista on tärkeää, ei niistä välttämättä koskaan eroon pääse kokonaan mutta itsetunnon vahvistamiseen sillä on varmasti merkitystä.
Lääkkeeksi vielä ehdotan läheisyyttä, ystävällisiä sanoja, halauksia ja pusuja aamuin illoin, puhumista arkisista ja tärkeistä asioista, tulevaisuudesta ja menneisyydestä ja ennen kaikkea muistaa sanoa että rakastaa. Ja kaikki nämä vähintään kerran päivässä, mieluummin kaksi, aamuin ja illoin.