Miehen ja naisen välinen vetovoima

Nopein ja suorin tie tasa-arvoiseen ja vastavuoroiseen vetovoiman ylläpitämiseen on se, että mies säilyttää miehisyytensä ja nainen naisellisuutensa koko parisuhteen ajan. Tällä en tarkoita ulkoista stereotyyppistä miehisyyttä tai naisellisuutta, kuten on varmasti tullut edellisistä kirjoituksista selväksi. Kyse on sisäisestä asenteesta ja psykologisesta olemuksesta.

Eroottisen kipinä syttyy vetovoimasta

Useimmat miehet tykkäävät, kun hänen naisensa pukeutuu kauniisti ja hoitaa itseään arkisten kiireidenkin keskellä. Mutta moni mies syttyy, vaikka naisen tukka on sekaisin ja jalassa ovat aamutossut. Mies aistii, yleensä tiedostamattaan, naisen sisäisen avautumisen asteen ja hänen feminiinisyytensä. Kun nainen sallii Naiseutensa tulla esiin, hän säteilee koko olemuksellaan. Kysymys ei todellakaan ole vain ulkoisista kehon muodoista tai mitoista. Itse asiassa miehet aistivat paljon herkemmin toisen ihmisen sisäisyyttä, ns. sielullisuutta, kuin mitä stereotyyppisesti ajatellaan!

Nainen arvostaa miehessä ulkoista miehekkyyttä, komeutta ja rohkeutta. Mutta miehellä saa olla myös päiviä tai elämänvaiheita, jolloin hän on masentunut ja poissa tolaltaan. Myös nainen aistii miehensä sisäistä maskuliinisuutta, eivätkä siihen vaikuta miehen hetkittäiset mielialan vaihdokset tai ulkonäölliset seikat.

Kriittiset kysymykset ja vetovoima

Nainen kysyy: Osaako mieheni löytää itsenäisyytensä ja suoraselkäisyytensä vaikeuksien jälkeenkin, vai antaako hän ongelmien vallata mielensä täysin? Menettääkö hän toistuvasti aloitekykynsä? Pysyykö mies pitkällä tähtäimellä miehenä, vai alkaako hänestä tulla vain ystävä tai liikekumppani Perhe Oy:n pyörittämisessä?

Naiset inhoavat sitä, että terveestä ja aikuisesta miehestä tulee ”hoidettava”. Silloin nainen kokee helposti olevansa enemmän äidin roolissa kuin Nainen Miehensä rinnalla. Vetovoima katoaa. Tahdottomasta ja veltosta miehestä tulee vielä yksi taakka modernin naisen kannettavaksi jo muutenkin stressaavassa elämässä.

Miehen ystävällisyys ja rakkaudellinen lähentely ei sytytä naista, jos nainen kokee, että mies lähestyy häntä ns. alhaalta päin. Nainen on vahvempi, mies jahtaa epätoivoisesti naista. Tämä ei ole modernin naisen mielestä yhtään seksikästä eikä synnytä kipeästi kaivattua vetovoimaa. Jos miehen maskuliininen olemus on naisen omaa maskuliinisuutta heikompi, nainen ei avaudu hänelle kokonaan seksuaalisesti. Näin on ikävä sanoa tasa-arvoisen ajattelun kannalta, mutta kuitenkin käytännön elämässä täysin totta.

Tasa-arvoisia, mutta erilaisia

Puhetta miehen ja naisen perustavanlaatuisista eroista vieroksutaan helposti. Ns. olemusajattelua on arvosteltu ankarasti tieteen ja feminismin piirissä. Ajatellaan, että se vie vanhoihin naista ja naiseutta lyttääviin käsityksiin. Vaikka olemusajattelu hylätään vanhanaikaisena ja vaarallisena, tulisi kuitenkin osata puhua ns. sukupuolieriytyneisyydestä. Sukupuolten erilaisuus voi muodostua kompastuskiveksi suhteelle, mutta siitä voi myös tulla kiehtova seikkailu ihmisille, jotka haluavat avautua kokemaan toisissaan Naisena ja Miehenä olemisen ainutlaatuisuutta.

Mahdollinen ongelma ratkeaa, kun ymmärtää, että miehellä on feminiinisiä puolia ja naisella maskuliinisia puolia itsessään. Kyse ei ole missään nimessä joko-tai -asetelmasta, kilpailusta kumpi on parempi tai arvostetumpi. Tällainen näkemys vain lisäisi sukupuolten välistä ristiriitaa. Erilaisten tyylien analyysin tarkoitus on rakentaa hyvää yhteistyötä, eikä vaikeuttaa sitä entisestään. (Tästä enemmän kirjassani: “Vetovoima ja rakkaus”)

ILOISEKSI.FI:ssä puhumme miehen ja naisen välisestä yhteisestä dynaamisesta ja luovasta energiakentästä. Tässä vuorovaikutuskentässä on yleensä huomaamatta jääviä, mutta kiehtovia psykologisia ilmiöitä, joita kannattaa opiskella. Yhteisessä kentässä syntyy se miehen ja naisen välinen ”kemia” ja ”sähkö”, joka monille on niin tärkeä osa eroottista leikkiä ja intohimoista yhdessäoloa.

Joo, jokainen on oma yksilönsä, eikä sukupuoli määritä mitä on. Rooleja se lisää vaan.

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö näkemään, että miehessä ja naisessa on jotain erilaista, joka kipinöi ja vetää puoleensa? Tasa-arvoa painottavassa kulttuurissa on lähes tabu asia puhua sukupuolten välisestä erilaisuudesta. Kuitenkin on selvää, että kun rakastumme toiseen ihmiseen, rakastumme myös hänessä olevaan jännittävyyteen, tuntemattomuuteen ja haasteellisuuteen. Erilaisuus on parhaimmillaan jännittävää ja kivaa, ei toista poissulkevaa tai toisen erilaisuutta alistavaa. Kuin magneetin kaksi eri varauksilla toimivaa napaa, plus ja miinus, jotka vetävät toisiaan puoleensa. Ne kutsuvat kohtaamaan ja liittymään!

Ihanteellisesti sanotaan, että nykynainen voi olla minkälainen tahansa ja että miehen ei tarvitse seurata esi-isiensä malleja. Käytännössä näemme kuitenkin, miten vahvoja nämä perinteiset biologiset ohjelmoinnit ja yhteiskunnalliset mallit ovat. Näistä asioista on todella vaikeata puhua yleisellä tasolla, sillä nykyään (varsinkin länsimaissa) kaikki ihmiset pyrkivät toteuttamaan elämäänsä ja nimenomaan sukupuolisuuttaan omalla tavallaan. Seuraavat havainnot kumpuavat heteroseksuaalisen parisuhteen arjesta. Ne ovat vain havaintoja, eivätkä ole tarkoitettu yleisiksi säännöiksi tai moraaliohjeiksi. (Lue lisää: “Naisen ja miehen tasa-arvo”)

Miehenä ja naisena toimiminen

Hyvin harvoin naisen näkee kävelevän rakastuneena käsi kädessä itseään lyhyemmän miehen kanssa. Naista lyhyemmällä miehellä on usein korkea tulotaso ja hieno yhteiskunnallinen status. Vastaavasti mies etsiytyy hyvin harvoin naisen seuraan, jolla on merkittävästi parempi palkka kuin hänellä itsellään.

En ole kuullut yhdestäkään heteroseksuaalisesta naisesta, joka ei haluaisi, että mies viime kädessä on isäntä talossa. Myös moderni oman voimansa ja taitonsa tunteva nainen haluaa, että hänen miehensä ottaa “miehen paikan” suhteessa. Miehen on hoidettava tietyt raskaat työt, otettava vastuuta isoista päätöksistä ja suojeltava perhettään esimerkiksi murtovarkailta.

En kaipaa isäntää taloon, koska olen itse se isäntä. Emännän roolin mies voi ottaa jos tahtoo, ei pakko, mutta minä hoidan tekniset hommat yms. Niinkuin tähänkin asti. Kaipaan ystävää ja seksiä, en isäntää.

Höpönlöpöä ja turhaa ihmisten rajoittamista.

Naiset ja miehet kiihottuvat hieman erilaisista asioista. Miehelle on kiihottavaa riisua nainen vaatekappale kappaleelta (strip-tease). Naiselle kiihottavaa on ”riisua” miehen pintapersoonallisuus ja päästä syvemmälle ja syvemmälle siihen kuka ja mikä tämä mies oikeastaan on.

Olen kehittänyt alustavan ja humoristiseksi tarkoitetun vertailun siitä miten mies ja nainen innostuvat seksuaalisesti hieman eri asioista:

MIESTÄ KIIHOTTAA:     NAISTA KIIHOTTAA:

Rinnat                                  Itsevarmuus

Silmät                                  Älykkyys

Takapuoli                            Huumorintaju

Iho                                        Kokonaisolemus

Vaatetus, Meikki                Status, Arvovalta

Säteilevyys                          Fyysinen voima

Tietysti nykynainen kiinnostuu miehestä, jolla on hyvä kroppa. Enemmän nainen kuitenkin innostuu ja tuntee vastustamatonta imua miestä kohtaan, joka on itsevarma, huumorintajuinen tai omaa korkean statuksen, eli arvovallan. Myös mies kiinnostuu itsevarmasta ja huumorintajuisesta naisesta. Varsinaisesti mies kuitenkin syttyy tuleen silloin, kun nainen on hänen oman arvionsa mukaan visuaalisesti kaunis, kurvikas, säteilevä ja viekoitteleva. Nämä asiat saatetaan häveliäisyyden nimissä kieltää. Elävässä elämässä ne ovat silti olemassa, vaikkakin eri ihmisillä hieman eri tavalla ja eri voimakkuudella.

Näissä keskusteluissa on usein se ongelma, että jos joku haluaa olla oman sukupuolensa mukainen, tämä on väärin ja valtava perversio.

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa on usein se ongelma, että jos joku haluaa olla oman sukupuolensa mukainen, tämä on väärin ja valtava perversio.

Valtaosiltaan näin on

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa on usein se ongelma, että jos joku haluaa olla oman sukupuolensa mukainen, tämä on väärin ja valtava perversio.

juurikin näin.

Nuo pitkät tekstit ovat mielestäni asiaa.

Ikävää, että sukupuoliroolit ovat sekoittuneet, todella ikävää.

Yhdestä asiasta olen eri mieltä: mies ei mielestäni aisti ollenkaan naisen sisäisyyttä, sielua. Mielestäni väite on suorastaan käsittämätön.

Tuo lause hetättää niin syvän ristiriidan, että olisi melkein pakko tarkistaa uudelleen väitteet joita kirjoituksessa on.

Vmp

Omasta näkökulmastani ja kokemuksestani kuulostaa höpöhöpöltä. 

"Kuitenkin on selvää, että kun rakastumme toiseen ihmiseen, rakastumme myös hänessä olevaan jännittävyyteen, tuntemattomuuteen ja haasteellisuuteen"

- Mitä ihmettä? Minä olen aina rakastunut siihen että toisen kanssa on helppo ja mukava olla, kuin oman veljen tai kaverin kanssa. 

"Hyvin harvoin naisen näkee kävelevän rakastuneena käsi kädessä itseään lyhyemmän miehen kanssa. Naista lyhyemmällä miehellä on usein korkea tulotaso ja hieno yhteiskunnallinen status. Vastaavasti mies etsiytyy hyvin harvoin naisen seuraan, jolla on merkittävästi parempi palkka kuin hänellä itsellään."

Mieheni on minua 3 cm lyhyempi. Palkka on minulla pari tonnia kuussa isompi kuin hänellä, molemmilla meillä on tosin yhtä korkea koulutus. Minä kuitenkin olen töissä yksityissektorilla ja mies yliopistolla, joten siksi hänellä pienempi palkka. Nämä asiat eivät ole meille mitenkään merkityksellisiä.

"En ole kuullut yhdestäkään heteroseksuaalisesta naisesta, joka ei haluaisi, että mies viime kädessä on isäntä talossa. Myös moderni oman voimansa ja taitonsa tunteva nainen haluaa, että hänen miehensä ottaa “miehen paikan” suhteessa. Miehen on hoidettava tietyt raskaat työt, otettava vastuuta isoista päätöksistä ja suojeltava perhettään esimerkiksi murtovarkailta."

 Mitä ihmettä? En hyväksyisi kumppanikseni ketään, joka yrittäisi ottaa jotain ylempää asema minuun nähden. Suostun vain tasa-arvoiseen suhteeseen jossa ei tarvita tuollaisia että jompikumpi on loppukädessä "isäntä talossa". Isot päätökset tehdään yhdessä. Samoin raskaita töitä tehdään ihan yhtä lailla molemmat, kun ollaan aika saman kokoisiakin. 

Vierailija kirjoitti:

Nopein ja suorin tie tasa-arvoiseen ja vastavuoroiseen vetovoiman ylläpitämiseen on se, että mies säilyttää miehisyytensä ja nainen naisellisuutensa koko parisuhteen ajan. Tällä en tarkoita ulkoista stereotyyppistä miehisyyttä tai naisellisuutta, kuten on varmasti tullut edellisistä kirjoituksista selväksi. Kyse on sisäisestä asenteesta ja psykologisesta olemuksesta.

Eroottisen kipinä syttyy vetovoimasta

Useimmat miehet tykkäävät, kun hänen naisensa pukeutuu kauniisti ja hoitaa itseään arkisten kiireidenkin keskellä. Mutta moni mies syttyy, vaikka naisen tukka on sekaisin ja jalassa ovat aamutossut. Mies aistii, yleensä tiedostamattaan, naisen sisäisen avautumisen asteen ja hänen feminiinisyytensä. Kun nainen sallii Naiseutensa tulla esiin, hän säteilee koko olemuksellaan. Kysymys ei todellakaan ole vain ulkoisista kehon muodoista tai mitoista. Itse asiassa miehet aistivat paljon herkemmin toisen ihmisen sisäisyyttä, ns. sielullisuutta, kuin mitä stereotyyppisesti ajatellaan!

Nainen arvostaa miehessä ulkoista miehekkyyttä, komeutta ja rohkeutta. Mutta miehellä saa olla myös päiviä tai elämänvaiheita, jolloin hän on masentunut ja poissa tolaltaan. Myös nainen aistii miehensä sisäistä maskuliinisuutta, eivätkä siihen vaikuta miehen hetkittäiset mielialan vaihdokset tai ulkonäölliset seikat.

Kriittiset kysymykset ja vetovoima

Nainen kysyy: Osaako mieheni löytää itsenäisyytensä ja suoraselkäisyytensä vaikeuksien jälkeenkin, vai antaako hän ongelmien vallata mielensä täysin? Menettääkö hän toistuvasti aloitekykynsä? Pysyykö mies pitkällä tähtäimellä miehenä, vai alkaako hänestä tulla vain ystävä tai liikekumppani Perhe Oy:n pyörittämisessä?

Naiset inhoavat sitä, että terveestä ja aikuisesta miehestä tulee ”hoidettava”. Silloin nainen kokee helposti olevansa enemmän äidin roolissa kuin Nainen Miehensä rinnalla. Vetovoima katoaa. Tahdottomasta ja veltosta miehestä tulee vielä yksi taakka modernin naisen kannettavaksi jo muutenkin stressaavassa elämässä.

Miehen ystävällisyys ja rakkaudellinen lähentely ei sytytä naista, jos nainen kokee, että mies lähestyy häntä ns. alhaalta päin. Nainen on vahvempi, mies jahtaa epätoivoisesti naista. Tämä ei ole modernin naisen mielestä yhtään seksikästä eikä synnytä kipeästi kaivattua vetovoimaa. Jos miehen maskuliininen olemus on naisen omaa maskuliinisuutta heikompi, nainen ei avaudu hänelle kokonaan seksuaalisesti. Näin on ikävä sanoa tasa-arvoisen ajattelun kannalta, mutta kuitenkin käytännön elämässä täysin totta.

Tasa-arvoisia, mutta erilaisia

Tämäkin kuulostaa epämääräiseltä höpöltä. Toisaalta sanotaan ettei kyse ole ulkoisesta eikä kehon mitoista, mutta sitten kuitenkin puhutana miten esim. nainen arvostaa miehen komeutta jne.

Meillä ei ole tällaisia maskuliinisuus- ja feminiinisyys-hömppiä kaivattu. Ollaan oikeastaan molemmat varmaan aika androgyynejä sekä ulkoisesti että luonteeltamme. Ensisijaisesti ollaan parhaat ystävät, mutta seksikin on aina ollut hyvää ja sitä on paljon. Ei siihen tunnu mitään mystisiä vetovoimia erilaisten energioiden välillä tarvitsevan.

- 12

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö näkemään, että miehessä ja naisessa on jotain erilaista, joka kipinöi ja vetää puoleensa? Tasa-arvoa painottavassa kulttuurissa on lähes tabu asia puhua sukupuolten välisestä erilaisuudesta. Kuitenkin on selvää, että kun rakastumme toiseen ihmiseen, rakastumme myös hänessä olevaan jännittävyyteen, tuntemattomuuteen ja haasteellisuuteen. Erilaisuus on parhaimmillaan jännittävää ja kivaa, ei toista poissulkevaa tai toisen erilaisuutta alistavaa. Kuin magneetin kaksi eri varauksilla toimivaa napaa, plus ja miinus, jotka vetävät toisiaan puoleensa. Ne kutsuvat kohtaamaan ja liittymään!

Ihanteellisesti sanotaan, että nykynainen voi olla minkälainen tahansa ja että miehen ei tarvitse seurata esi-isiensä malleja. Käytännössä näemme kuitenkin, miten vahvoja nämä perinteiset biologiset ohjelmoinnit ja yhteiskunnalliset mallit ovat. Näistä asioista on todella vaikeata puhua yleisellä tasolla, sillä nykyään (varsinkin länsimaissa) kaikki ihmiset pyrkivät toteuttamaan elämäänsä ja nimenomaan sukupuolisuuttaan omalla tavallaan. Seuraavat havainnot kumpuavat heteroseksuaalisen parisuhteen arjesta. Ne ovat vain havaintoja, eivätkä ole tarkoitettu yleisiksi säännöiksi tai moraaliohjeiksi. (Lue lisää: “Naisen ja miehen tasa-arvo”)

Miehenä ja naisena toimiminen

Hyvin harvoin naisen näkee kävelevän rakastuneena käsi kädessä itseään lyhyemmän miehen kanssa. Naista lyhyemmällä miehellä on usein korkea tulotaso ja hieno yhteiskunnallinen status. Vastaavasti mies etsiytyy hyvin harvoin naisen seuraan, jolla on merkittävästi parempi palkka kuin hänellä itsellään.

En ole kuullut yhdestäkään heteroseksuaalisesta naisesta, joka ei haluaisi, että mies viime kädessä on isäntä talossa. Myös moderni oman voimansa ja taitonsa tunteva nainen haluaa, että hänen miehensä ottaa “miehen paikan” suhteessa. Miehen on hoidettava tietyt raskaat työt, otettava vastuuta isoista päätöksistä ja suojeltava perhettään esimerkiksi murtovarkailta.

En kaipaa isäntää taloon, koska olen itse se isäntä. Emännän roolin mies voi ottaa jos tahtoo, ei pakko, mutta minä hoidan tekniset hommat yms. Niinkuin tähänkin asti. Kaipaan ystävää ja seksiä, en isäntää.

kannattaisiko yrittää toista naista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nopein ja suorin tie tasa-arvoiseen ja vastavuoroiseen vetovoiman ylläpitämiseen on se, että mies säilyttää miehisyytensä ja nainen naisellisuutensa koko parisuhteen ajan. Tällä en tarkoita ulkoista stereotyyppistä miehisyyttä tai naisellisuutta, kuten on varmasti tullut edellisistä kirjoituksista selväksi. Kyse on sisäisestä asenteesta ja psykologisesta olemuksesta.

Eroottisen kipinä syttyy vetovoimasta

Useimmat miehet tykkäävät, kun hänen naisensa pukeutuu kauniisti ja hoitaa itseään arkisten kiireidenkin keskellä. Mutta moni mies syttyy, vaikka naisen tukka on sekaisin ja jalassa ovat aamutossut. Mies aistii, yleensä tiedostamattaan, naisen sisäisen avautumisen asteen ja hänen feminiinisyytensä. Kun nainen sallii Naiseutensa tulla esiin, hän säteilee koko olemuksellaan. Kysymys ei todellakaan ole vain ulkoisista kehon muodoista tai mitoista. Itse asiassa miehet aistivat paljon herkemmin toisen ihmisen sisäisyyttä, ns. sielullisuutta, kuin mitä stereotyyppisesti ajatellaan!

Nainen arvostaa miehessä ulkoista miehekkyyttä, komeutta ja rohkeutta. Mutta miehellä saa olla myös päiviä tai elämänvaiheita, jolloin hän on masentunut ja poissa tolaltaan. Myös nainen aistii miehensä sisäistä maskuliinisuutta, eivätkä siihen vaikuta miehen hetkittäiset mielialan vaihdokset tai ulkonäölliset seikat.

Kriittiset kysymykset ja vetovoima

Nainen kysyy: Osaako mieheni löytää itsenäisyytensä ja suoraselkäisyytensä vaikeuksien jälkeenkin, vai antaako hän ongelmien vallata mielensä täysin? Menettääkö hän toistuvasti aloitekykynsä? Pysyykö mies pitkällä tähtäimellä miehenä, vai alkaako hänestä tulla vain ystävä tai liikekumppani Perhe Oy:n pyörittämisessä?

Naiset inhoavat sitä, että terveestä ja aikuisesta miehestä tulee ”hoidettava”. Silloin nainen kokee helposti olevansa enemmän äidin roolissa kuin Nainen Miehensä rinnalla. Vetovoima katoaa. Tahdottomasta ja veltosta miehestä tulee vielä yksi taakka modernin naisen kannettavaksi jo muutenkin stressaavassa elämässä.

Miehen ystävällisyys ja rakkaudellinen lähentely ei sytytä naista, jos nainen kokee, että mies lähestyy häntä ns. alhaalta päin. Nainen on vahvempi, mies jahtaa epätoivoisesti naista. Tämä ei ole modernin naisen mielestä yhtään seksikästä eikä synnytä kipeästi kaivattua vetovoimaa. Jos miehen maskuliininen olemus on naisen omaa maskuliinisuutta heikompi, nainen ei avaudu hänelle kokonaan seksuaalisesti. Näin on ikävä sanoa tasa-arvoisen ajattelun kannalta, mutta kuitenkin käytännön elämässä täysin totta.

Tasa-arvoisia, mutta erilaisia

Tämäkin kuulostaa epämääräiseltä höpöltä. Toisaalta sanotaan ettei kyse ole ulkoisesta eikä kehon mitoista, mutta sitten kuitenkin puhutana miten esim. nainen arvostaa miehen komeutta jne.

Meillä ei ole tällaisia maskuliinisuus- ja feminiinisyys-hömppiä kaivattu. Ollaan oikeastaan molemmat varmaan aika androgyynejä sekä ulkoisesti että luonteeltamme. Ensisijaisesti ollaan parhaat ystävät, mutta seksikin on aina ollut hyvää ja sitä on paljon. Ei siihen tunnu mitään mystisiä vetovoimia erilaisten energioiden välillä tarvitsevan.

- 12

Voisiko olla, että olette poikkeus? Ei mistään voi antaa kaikkia koskevia sääntöjä.

Vetovoiman johonkin mieheen huomaan jo ensi metreillä. Jos sitä on tai ei ole.

Naiseen en ole tuntenut vetovoimaa ja tuskin alan tuntea. Ei ole mun juttu. Olen siis itse nainen.

Ystävyys ja kaveruus on eri kuin vetovoimaan perustuva suhde.

En lainkaan ajattele, että jos tunnustan jollekin miehelle, että tunnen häneen vetoa, että se minua jotenkin alistaisi tai olisä senvuoksi alempi kuin mies. Tasa-arvo on jotain ihan muuta.

Ei rakkaus/vetovoima ja tasa-arvo ole keskenään kilpailevia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nopein ja suorin tie tasa-arvoiseen ja vastavuoroiseen vetovoiman ylläpitämiseen on se, että mies säilyttää miehisyytensä ja nainen naisellisuutensa koko parisuhteen ajan. Tällä en tarkoita ulkoista stereotyyppistä miehisyyttä tai naisellisuutta, kuten on varmasti tullut edellisistä kirjoituksista selväksi. Kyse on sisäisestä asenteesta ja psykologisesta olemuksesta.

Eroottisen kipinä syttyy vetovoimasta

Useimmat miehet tykkäävät, kun hänen naisensa pukeutuu kauniisti ja hoitaa itseään arkisten kiireidenkin keskellä. Mutta moni mies syttyy, vaikka naisen tukka on sekaisin ja jalassa ovat aamutossut. Mies aistii, yleensä tiedostamattaan, naisen sisäisen avautumisen asteen ja hänen feminiinisyytensä. Kun nainen sallii Naiseutensa tulla esiin, hän säteilee koko olemuksellaan. Kysymys ei todellakaan ole vain ulkoisista kehon muodoista tai mitoista. Itse asiassa miehet aistivat paljon herkemmin toisen ihmisen sisäisyyttä, ns. sielullisuutta, kuin mitä stereotyyppisesti ajatellaan!

Nainen arvostaa miehessä ulkoista miehekkyyttä, komeutta ja rohkeutta. Mutta miehellä saa olla myös päiviä tai elämänvaiheita, jolloin hän on masentunut ja poissa tolaltaan. Myös nainen aistii miehensä sisäistä maskuliinisuutta, eivätkä siihen vaikuta miehen hetkittäiset mielialan vaihdokset tai ulkonäölliset seikat.

Kriittiset kysymykset ja vetovoima

Nainen kysyy: Osaako mieheni löytää itsenäisyytensä ja suoraselkäisyytensä vaikeuksien jälkeenkin, vai antaako hän ongelmien vallata mielensä täysin? Menettääkö hän toistuvasti aloitekykynsä? Pysyykö mies pitkällä tähtäimellä miehenä, vai alkaako hänestä tulla vain ystävä tai liikekumppani Perhe Oy:n pyörittämisessä?

Naiset inhoavat sitä, että terveestä ja aikuisesta miehestä tulee ”hoidettava”. Silloin nainen kokee helposti olevansa enemmän äidin roolissa kuin Nainen Miehensä rinnalla. Vetovoima katoaa. Tahdottomasta ja veltosta miehestä tulee vielä yksi taakka modernin naisen kannettavaksi jo muutenkin stressaavassa elämässä.

Miehen ystävällisyys ja rakkaudellinen lähentely ei sytytä naista, jos nainen kokee, että mies lähestyy häntä ns. alhaalta päin. Nainen on vahvempi, mies jahtaa epätoivoisesti naista. Tämä ei ole modernin naisen mielestä yhtään seksikästä eikä synnytä kipeästi kaivattua vetovoimaa. Jos miehen maskuliininen olemus on naisen omaa maskuliinisuutta heikompi, nainen ei avaudu hänelle kokonaan seksuaalisesti. Näin on ikävä sanoa tasa-arvoisen ajattelun kannalta, mutta kuitenkin käytännön elämässä täysin totta.

Tasa-arvoisia, mutta erilaisia

Tämäkin kuulostaa epämääräiseltä höpöltä. Toisaalta sanotaan ettei kyse ole ulkoisesta eikä kehon mitoista, mutta sitten kuitenkin puhutana miten esim. nainen arvostaa miehen komeutta jne.

Meillä ei ole tällaisia maskuliinisuus- ja feminiinisyys-hömppiä kaivattu. Ollaan oikeastaan molemmat varmaan aika androgyynejä sekä ulkoisesti että luonteeltamme. Ensisijaisesti ollaan parhaat ystävät, mutta seksikin on aina ollut hyvää ja sitä on paljon. Ei siihen tunnu mitään mystisiä vetovoimia erilaisten energioiden välillä tarvitsevan.

- 12

Voisiko olla, että olette poikkeus? Ei mistään voi antaa kaikkia koskevia sääntöjä.

Ei voi antaa, mutta aloituksen lainauksen kaltaiset kirjoitukset kuitenkin pyrkivät juuri siihen, sanomaan että miehet on tällaisia ja naiset tällaisia, ja miehet haluaa tätä ja naiset tätä. Kuitenkin on vaikka kuinka paljon miehiä ja naisia, jotka eivät sovi noihin stereotyyppeihin. 

Toki niitäkin on paljon jotka sopii perinteisiin malleihin, eikä siinä ole mitään pahaa todellakaan siinäkään. Mutta minusta ainakin kaikki muotteihin laittaminen on jokseenkin ahdistavaa, koska se johtaa epäaitouteen jossa ihminen ei saa rennosti olla mitä on. Minun puolestani jokainen saisi olla sellainen kuin on ilman että jonkun täytyy määritellä millaisia "miehet" on ja millaisia "naiset", ja ihmiset myös löytävät ihan yksilöllisinä persoonina puolisoita jotka heille itselleen sopivat, ilman lainatun kirjoituksen kaltaisia malleja. 

Vierailija kirjoitti:

Vetovoiman johonkin mieheen huomaan jo ensi metreillä. Jos sitä on tai ei ole.

Naiseen en ole tuntenut vetovoimaa ja tuskin alan tuntea. Ei ole mun juttu. Olen siis itse nainen.

Ystävyys ja kaveruus on eri kuin vetovoimaan perustuva suhde.

En lainkaan ajattele, että jos tunnustan jollekin miehelle, että tunnen häneen vetoa, että se minua jotenkin alistaisi tai olisä senvuoksi alempi kuin mies. Tasa-arvo on jotain ihan muuta.

Ei rakkaus/vetovoima ja tasa-arvo ole keskenään kilpailevia asioita.

Tämäkin on asia, jossa ihmiset on valtavan erilaisia keskenään, eikä se ole sukupuolittunuttakaan että millaisia ovat. Esim. itse taas en voisi koskaan tuntea seksuaalista vetovoimaa keneenkään, jota en jo syvästi tunne ja pidä hänestä ystävänä. Se on vuosien prosessi että ystävystyn ja ehkä lopulta hommasta tulee seksuaalistakin jos on tullakseen. 4 vuotta olin mieheni kanssa ihan vaan platonisesti ystäviä ennen kuin homma meni seksuaaliseksi.