Mies ei halua enempää lapsia....
Meillä on 1,5kk vanha tytär. Miehelläni aiemmasta liitosta 6v tytär. Tänään niitä näitä mieheni kanssa juteltiin, olin juuri tullut muksun kanssa neuvolasta. Neuvolassa puhuttiin ehkäisystä ja lastenhankinnasta, viimeisestä aiheesta hieman leikkimielisesti =) Sanoin neuvolassa ja niin sanoin miehellenikin että " toinen lapsi sitten joskus vaikka viiden vuoden päästä..." Mieheni sanoi siihen aivan tosissaan että hän ei halua enään lapsia koska ei jaksa kuunnella sitä parkumista... Hän oli äskettäin herännyt yövuoron jälkeen vauvamme parkumiseen joka johtui vaan nälästä. Tähän mennessä lapsemme on ollut erittäin kiltti ja itkenyt vain nälkää, märkää vaippaa... Minuun mieheni sanonta kolahti ja pahasti... Antaisinko asian vain olla koska toisen lapsen aika ei todellakaan ole vielä vaan vasta vuosien päästä, niinkuin kerran aiemmin ennen ensimmäisen syntymää puhuimme... vai pitäisikö minun jo nyt ottaa asia puheeksi? Miten te muut olette puhuneet miehenne " ympäri" toisen lapsen hankinnan suhteen jos mies ei ole sitä halunnut? Muuten suhteemme ok, mitä nyt minulla jotakin synnytksen jälkeistä itkuisuutta, herkkyyttä...
Kommentit (7)
Niinpä annetaan ajan kulua ja katsotaan sitten uudestaan lapsien hankintaa... Kyllä ne meijän ukot vielä ajatukselle sulaa =)
Me asutaan nyt vuokralla rivarikolmiossa mutta etsitään omaa taloa. Nyt ei olla ahkerasti katseltu myynti-ilmoituksia koska olen äitiyslomalla ja luonnollisesti " tili" pienempi, mieheni kyllä käy töissä. Joten haluan toisen lapsen vasta kun meillä oma talo eli siihen meni enemmän kuin vuosi tai kaksi, ja haluan olla työelämässäkin ennenkuin jään uudelleen äitiyslomalle... ja eihän sitä koskaan tiedä että vieläkö se luoja uuden lapsen suo. Turhaa siis panikoin mieheni puheista, uskon että kaikki vielä muuttuu... Miehet kyllä vois joskus valita sanansa toisin!!!!! Naiset saattaa olla herkkiä =)
Vaikea tilanne, jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei. Mielestäni lapsen pitäisi olla aina molempien haluama. Toista ei pitäisi lapsentekoon painostaa. Ymmärrän kyllä jos itselläsi on kauhea vauvakuume, niin ei ole välttämättä kärsivällisyyttä odottaa, josko toisen mieli muuttuisi. Kerrot kuitenkin, että lapsenteko on ajankohtaista vasta vuosien päästä. Siihen mennessä saattaa miehesi mieli muuttua vielä moneen kertaan (ja omasikin). Joka tapauksessa, toivottavasti pääsette vielä yhteisymmärrykseen asiasta.
Mä todellakin toivon että ukko vielä vuosien saatossa tai siis parin vuoden, muuttaisi mielensä...
Meillä mies oli alun perin sitä mieltä, että yksi lapsi riittää hänelle. On sitten aikaa kasvattaa hyvin, ei hän tarvitse enempää jne. Vauva-aika oli aika rankka, kun tyttö syntyi keskosena, miehen molemmat vanhemmat kuolivat samana vuonna ja tuli muitakin vaikeuksia elämässä. Toisaalta en tiedä, miten mies olisi kaikesta selvinnyt ilman tuota aurinkoistamme.
Pari vuotta meni pehmittelyssä. Kävi ilmi, että hän on pelännyt paitsi vauvan, myös mun menetystä. Siihen ei varsinaisesti ole syytä, mutta vanhat asiat ovat jääneet kummittelemaan. Enkä mäkään luultavasti ollut vaimo helpoimmasta päästä, kun itkin ensin ikävää (vauva sairaalassa) ja sitten sitä, kun ei mikään tahtonut sujua.
Yksi hyvä argumentti mulla oli. Olemme molemmat ns. suurperheistä ja meillä on lämpimät välit sisaruksiimme. Se on sellaista, mitä haluaisimme myös omien lapsiemme kokevan. (Enkä nyt tarkoita, että toinen " hankitaan" vain seuraksi esikoiselle!)
Kerron oman tarinani, jossa minä olin se, joka ei tahtonut enempää lapsia..
Sain ensimmäiseni nuorena, ja olin ehdottomasti sitä mieltä, että sen täytyy olla tyttö. Kun tyttö syntyi, totesin, että tämä on sitten tässä. (Nyt melkein naurattaa tuo silloinen ehdottomuus.)
Vuoden pari olin sitä mieltä, että siinähän ne lapset nyt sitten on, mutta mieli muuttui, ja ajateltiin, että voisi toista yrittää. Ensimmäisen ja toisen eroa tuli 3,5 vuotta.
Mutta... kun toinen syntyi, olinkin yllättäen heti sitä mitelä, että kyllä joskus vielä tulee ainakin yksi. Välillä kävin töissä useamman vuoden ja nyt kuopus on jo kolme, eli kahden viimeisen ikäeroa on 6 vuotta.
Eli 1,5 kk lapsen syntymän jälkeen ei ehkä ole ihan paras hetki jo kertoa miehelle, että vielä voitaisiin yhtä yrittää.. Kyllähän sitä ehtii hieman myöhemminkin :o)
Anna miehellesi aikaa. Mieli voi muuttua 1 -2 vuodessa.
Meillä on kaksi 1,5v ikäerolla ja mies haluaisi jo kolmannen minä jarruttelen. Haluaisin _ehkä_ vielä yhden mutta oma jaksaminen pelottaa. Ja todellakin tarvitsen aikaa miettiä. Ympäri puhuminen ei tee minusta valmiinpaa.
Tuntuisi aika ikävältä jos mies alkaisi nyt painostaa. Lapsi on yhteinen ja sen täytyy olla molemmille haluttu.
meillä on 2 tyttöä, synt. tammikuussa 2004 ja syyskuussa 2005. meillä mies oli sitä mieltä että pitäähän tytölle kaveri tehdä, ja toinen tehtiinkin. itse olen nyt sitä mieltä, että haluaisin vielä kolmannen sitten vaikka ees kun isompi tyttö on jo koulussa. mies sanoo ehdottoman EI:n. hän ei halua enää ikinä tehdä lapsia, koska nyt välillä on aika rankkaa esikoisen uhman takia, eikä muutenkaan kuulemma halua. sanoin että en minäkään nyt pitkään aikaan vielä tahdo, just otettu lainat ja ostettu talo, nyt pitää keskittyä työhön, mutta mies on todellakin sitä mieltä että ei ikinä enää. ehdotin että menisi sitten steriloitavaksi (en oikeasti haluaisi) niin siihen oli heti että ei herran jestas, ei varmaan. kysyin miksi ei mene kun kerran ei aio lapsia enää tehdä, ja tästä syntyy aina kinaa. joten itse annan vaan ajan kulua enkä puhu asiasta mitään, ettei sille tule vielä negatiivisemmat tunteet. mutta tiedän monta tällaista miestä. mieheni tuttu mm. kieltäytyi hankkimasta ikinä lapsia, ja ei lapsista tosiaankaan tykkää, mutta 2 vuoden hiillostuksen päätteeksi on heille nyt tulossa syysvauva ja eiköhän se sulata tämänkin miehen mielen.
meillä tämä nuorempi tyttö vielä huusi 2 kuukautta illat ja alkuyön kurkku suorana, siinä osasyy miksi mieheni ei enää ikinä aio leikkiin ryhtyä, mutta katsotaan nyt mitä aika tuo tullessaan.