Lue keskustelun säännöt.
kumpi sektio vai alatiesynnytys kivuliaampi
15.02.2019 |
Jos olet ollut sektiossa niin oletko joutunut kärsimään suppareista?
Kommentit (20)
Kummankin saa varmaan kivuttomaksi riittävillä lääkkeillä. Jos lääkkeitä ei käytetä, sektio varmaankin sattuu enemmän.
Itse olen synnyttänyt kolme kertaa alateitse lääkkeettömästi. Sattuihan se, mutta vähemmän kuin kaikki väittivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt kinasteltais tästä jookos. Mutta sen verran sanon että synnytys harvoin kestää kuukautta, mitä mulla sektiokivut. Juu eivät uskoneet ettei panadol riitä. Hätäsektio, edeltävästi n. 35h suppareita. Tuli lapsiluku täyteen siinä.
On niin henkilöstä kiinni, miten kivun kokee ja kokeeko ollenkaan. Toiset menevät juurihoidotkin ilman puudutteita ja toiset vaativat lähes nukutuksen. Toiset tarvitsevat jo menkkakipuihinkin vahvan reseptillä saatavan lääkityksen (ja siitä huolimattakin sattuu) ja toisilla ei tunnu missään mitään.
En osaa sanoa sektiosta, sitä en ole kokenut. Alatiesynnytyksiä takana kaksi, ensimmäinen olosuhteiden pakosta ilman mitään kivunlievitystä. Luulin että kuolin, en tosiaankaan enää ollut tässä maailmassa, näin vaan mustaa. Ja sitten ykskaks, varttia myöhemmin sain lapseni syliini. Kipu loppui jotakuinkin siihen paikkaan.
Toiseen synnytykseen sain spinaalin, siitä (ilmeisesti) seurasi monta viikkoa kestäneet selkäsäryt, jotka häiritsivät ihan nukkumistakin. Itse synnytys oli spinaalin jälkeen kivuton ja lauleskelin vain radiossa soivia biisejä.
Synnytyksestä toipuminenkin on niin yksilöllistä. Toiset sektiossa olleet menevät tyyliin seuraavan kuukauden maratonille ja toiset eivät ole vielä edes arpeutuneet (huomaako, ettei ole kokemusta sektiosta :D). Sama alatiesynnytyksissä. Itse kävelin samana päivänä vaivatta portaat, en jaksanut odotella hissiä, synnärillä "juoksin" esikoisen kanssa hippaa käytävällä. Kaverilla taas meni pari kuukautta ennen kuin pystyi istumaan saati kävelemään.
Koita siinä sitten kertoa kumpi tapa on kivuliaampi, ihan mahdotonta.
No hah!
Sektion jälkeen olin heti pystyssä....
No tottakai se alatie on pahempi. Sektiossa aina kunnon puudutus. Alatiestä alapää kuin lihakirveellä hakattu. Sektion jälkeen kivut vatsalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummankin saa varmaan kivuttomaksi riittävillä lääkkeillä. Jos lääkkeitä ei käytetä, sektio varmaankin sattuu enemmän.
Itse olen synnyttänyt kolme kertaa alateitse lääkkeettömästi. Sattuihan se, mutta vähemmän kuin kaikki väittivät.
Aika kultaa muistot.
Synnytyskipua on turha vähätellä. Se on kovin kipu jonka voi tajuissaan kestää. Ja kipu johtuu kehon rikkoontumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummankin saa varmaan kivuttomaksi riittävillä lääkkeillä. Jos lääkkeitä ei käytetä, sektio varmaankin sattuu enemmän.
Itse olen synnyttänyt kolme kertaa alateitse lääkkeettömästi. Sattuihan se, mutta vähemmän kuin kaikki väittivät.
Aika kultaa muistot.
Synnytyskipua on turha vähätellä. Se on kovin kipu jonka voi tajuissaan kestää. Ja kipu johtuu kehon rikkoontumisesta.
Synnytyskipu ei johdu kehon rikkoontumisesta. Synnytyksessä suurin osa kivuista on avautumisvaiheessa ja johtuu kohdun supistumisesta ja vauvan siirtymisestä synnytyskanavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Supparit kipeämpiä kuin sektion jälkeiset kivut, mutta leikkauksen jälkeiset kivut kestävät tietysti yleensä kauemmin. Itselläni avautumissuppareita kesti noin 18 h ja hätäsektion jälkeisiä kipuja viikko. Ponnistusvaihetta en ole koskaan kokenut joten sen kivuliaisuudesta en osaa sanoa. Tuon kokemuksen perusteella halusin seuraavaksi synnytystavaksi suunnitellun sektion. Vaikea kuitenkin sanoa etukäteen, millainen synnytys kenellekin tulee kohdalle. Esimerkiksi omassa tuttavapiirissäni moni kärsi epparihaavasta paljon kauemmin kuin minä sektiosta. Siinä on etunsa, että sektion jälkeen sen hemmetin kipeän haavan päällä ei sentään tarvitse istua...
Ei ole sektiossa kipua, laitetaan sellaiset myrkyt. Ei sitä olla heti jalkeilla, illalla sektio ja seuraavana iltapvllä menin hoippuen yksin vessaan ja maailma vähän musteni että ehdin sänkyyn. Ei olisi saanut lähteä yksin vessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummankin saa varmaan kivuttomaksi riittävillä lääkkeillä. Jos lääkkeitä ei käytetä, sektio varmaankin sattuu enemmän.
Itse olen synnyttänyt kolme kertaa alateitse lääkkeettömästi. Sattuihan se, mutta vähemmän kuin kaikki väittivät.
Aika kultaa muistot.
Synnytyskipua on turha vähätellä. Se on kovin kipu jonka voi tajuissaan kestää. Ja kipu johtuu kehon rikkoontumisesta.
Tää on musta mielenkiintoinen juttu ollu aina, koska mulla on todella pahat menkkakivut, joihin pyörryn, jos en ota lääkettä ajoissa. Olen aina miettinyt, voivatko synnytyskivut olla pahemmat vielä ja jos voivat, miten onnistun ikinä synnyttämään sen lapsen, jos on taju veks... Osaako kukaan valaista asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Kummankin saa varmaan kivuttomaksi riittävillä lääkkeillä. Jos lääkkeitä ei käytetä, sektio varmaankin sattuu enemmän.
Itse olen synnyttänyt kolme kertaa alateitse lääkkeettömästi. Sattuihan se, mutta vähemmän kuin kaikki väittivät.
periaatteessa saataisiinhan se KOKO sunnytyskin kivuttomaksi teoriassa, jos epiduraali laitettaisiin heti ensi supistusten alettua mutta tällöin synnyttäjän pitäisi olla valmiiksi sairaalassa odottamassa ensimmäisiä supistuksia. Toinen vaihtoehto olisi aloittaa sektio heti kun ensimmäiset supistukset alkavat eli päivystyksellisesti potilaan odottaessa valmiiksi sairaalassa taas supistusten alkua. Kolmas vaihtoehto olisi että synnyttäjällä olis8 riittävästi vahvaa ja tehokasta opiaattia, esim. morfiinia, jota ottaisi heti supistusten alettua isoilla annoksilla eli sellaisilla kuten kenttälääkinnässä sodassa haavoittuneille annetaan, ketamiini olisi toinen vaihtoehto, sen avulla voidaan tehdä leikkauksiakin potilaan ollessa hereillä. Lääke tulisi ottaa heti isolla annoksella enaisupistusten alettua.
Em. vaihtoehtoja ei saa ainakaan Suomessa edes rahalla. Sektion ehkä miljoonilla voisi saad anoin sairaalassa odotellen heti saman tien kun ensisupistukset tuntuvat jossain Venäjällä tai ehkä Italiassa.
Yleensä Suomessa sektiollakin synnyttävä joutuu kärsimään jossain määrin supistuskivuista, PAITSI hätäsektio esim. raskausmyrkytyksen takia tilanteessa jossa supistukset eivät ole alkaneet, TAI suunniteltu sektio viikoilla ne ja ne sen takia että aiemmin on esiintynyt vakava synnytyskomplikaatio kahteen kertaan ja koko alatiesynnytykseen ei ole lähdetty enää lääketieteellisin perustein tai suunniteltu sektio sen takia viikolla se ja se kun sikiö on niin suuri ettei se mahdu tulemaan sieltä normaalilla alatiesynnytyksellä. Eli sektio voi olla Suomessakin suunnitellusti toteutettuna kivuton, leikkauskipu voidaan isoilla annoksilla opiaattia saada kokonaankin pois leikkauksen perään. Sektio siis kivuton jos yhtään supistuksia ei ole ehtinyt tulla. Italiassa iso osa, suurin osa, muistaakseni jopa 90% synnytyksistä hoidetaan sektioilla suunnitellusti ennalta sovituilla viikoilla, alatiesynnyttäjät ovat alkaneet kai yleensä siellä synnyttää ennen suunniteltua sektiota eli supistukset alkaneetkin kotona. Ilmeisesti italialaiset naiset sektion haluavat ei-lääketieteellisistä syistä (lantionpohjan ja emättimen "kunnon" säilyttämiseksi ilman erityisempää intensiivistä omaa jumppaa siis laiskuuttaan lähinnä) ja jotta ei synnytyskivuista tarvitse kärsiä vaikka isolla annoksella epiduraalia saadaan sekin kokonaan pois alatiesynnytyksessäkin, voidaanhan epiduraalissa twhdä vaikka polven keinonivelleikkaus potilaan ollessa hereillä siinä luusahan laulaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tehtiin sektio, sitä ennen oli ollut pari päivää kipeitä suppareita, mutta harvakseltaan. Sektio itsessäänhän ei tietenkään satu, paitsi mitä nyt se epiduraali- ja spinaalipuudutus sattuu jonkun verran. Mutta sen jälkeen kun ne puudutukset hälveni niin kivut oli kyllä aika helvet*illiset. Jokainen liikahdus sattui aivan hirveästi, vaikka minulla on korkea kipukynnys ja olen ollut luuhun kajoavissa leikkauksissa kaksi kertaa aiemmin. Nuo leikkaukset, missä on luuta porattu ja ruuvattu luuhun rautaa, niiden jälkeiset kivut eivät olleen mitään verrattuna sektion jälkeisiin kipuihin. Kolme viikkoa sektion jälkeen vielä sängystä ja tuolista nouseminen sattui niin paljon, että kyyneleet tuli kivusta silmiin joka kerta. Toki kaikilla ei käy näin, osa toipuu helpommin ja paremmin. En tiedä miksi minulle kävi näin, koska tosiaan niistä parista muusta isosta leikkauksesta olen toipunut ihan siedettävillä kivuilla melko nopeasti.
Olen ollut sektiossa 2 kertaa, ekan kerran kiireellisessä sektiossa, tokalla kertaa suunnitellusti. Suunnitellussa juuri siksi, että eka kerralla ehdin kokea supistukset parin vuorokauden ajan ennen sektiota. En vaan kestänyt ajatusta, että kipu olisi niistä vielä koventunut, olin jo silloin vähän väliä melkein taju kankaalla kätilön karjuessa "ime sitä ilokaasua", eikä se kyllä niihin kipuihin auttanut riittävästi, tuli vain kuvottava pyörrytys ja "humalatila".
Sektiohaava itsessään oli toki kipeä, mutta lääkitys auttoi hyvin ja kivut rajoittuivat liikkumiseen, paikoillaan ollessa ei (muistaakseni) sattunut kuin ihan aluksi ja silloin kipupumppu oli käytössä ja auttoi hyvin. Jotenkin koen paljon helpommaksi tuon kipujen hallittavuuden, että voin liikkumista varoen välttää kovaa kipua. Toisin kuin synnytyksessä, jossa pitää mennä täysillä kipua kohti.
Mutta ei mitään sellaista kipua, mitä ei kestäisi. Ja mainittakoon nyt vielä, että minulla on erittäin alhainen kipukynnys. Enemmän se kipu oli sellaista kirvelyä ja poltetta, niin kuin nyt haavassa voi kuvitella olevan kunnes paranee. Ei kestä pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laillistettu lääkäri kirjoitti:
periaatteessa saataisiinhan se KOKO sunnytyskin kivuttomaksi teoriassa, jos epiduraali laitettaisiin heti ensi supistusten alettua mutta tällöin synnyttäjän pitäisi olla valmiiksi sairaalassa odottamassa ensimmäisiä supistuksia. Toinen vaihtoehto olisi aloittaa sektio heti kun ensimmäiset supistukset alkavat eli päivystyksellisesti potilaan odottaessa valmiiksi sairaalassa taas supistusten alkua. Kolmas vaihtoehto olisi että synnyttäjällä olis8 riittävästi vahvaa ja tehokasta opiaattia, esim. morfiinia, jota ottaisi heti supistusten alettua isoilla annoksilla eli sellaisilla kuten kenttälääkinnässä sodassa haavoittuneille annetaan, ketamiini olisi toinen vaihtoehto, sen avulla voidaan tehdä leikkauksiakin potilaan ollessa hereillä. Lääke tulisi ottaa heti isolla annoksella enaisupistusten alettua.
Em. vaihtoehtoja ei saa ainakaan Suomessa edes rahalla. Sektion ehkä miljoonilla voisi saad anoin sairaalassa odotellen heti saman tien kun ensisupistukset tuntuvat jossain Venäjällä tai ehkä Italiassa.
Yleensä Suomessa sektiollakin synnyttävä joutuu kärsimään jossain määrin supistuskivuista, PAITSI hätäsektio esim. raskausmyrkytyksen takia tilanteessa jossa supistukset eivät ole alkaneet, TAI suunniteltu sektio viikoilla ne ja ne sen takia että aiemmin on esiintynyt vakava synnytyskomplikaatio kahteen kertaan ja koko alatiesynnytykseen ei ole lähdetty enää lääketieteellisin perustein tai suunniteltu sektio sen takia viikolla se ja se kun sikiö on niin suuri ettei se mahdu tulemaan sieltä normaalilla alatiesynnytyksellä. Eli sektio voi olla Suomessakin suunnitellusti toteutettuna kivuton, leikkauskipu voidaan isoilla annoksilla opiaattia saada kokonaankin pois leikkauksen perään. Sektio siis kivuton jos yhtään supistuksia ei ole ehtinyt tulla. Italiassa iso osa, suurin osa, muistaakseni jopa 90% synnytyksistä hoidetaan sektioilla suunnitellusti ennalta sovituilla viikoilla, alatiesynnyttäjät ovat alkaneet kai yleensä siellä synnyttää ennen suunniteltua sektiota eli supistukset alkaneetkin kotona. Ilmeisesti italialaiset naiset sektion haluavat ei-lääketieteellisistä syistä (lantionpohjan ja emättimen "kunnon" säilyttämiseksi ilman erityisempää intensiivistä omaa jumppaa siis laiskuuttaan lähinnä) ja jotta ei synnytyskivuista tarvitse kärsiä vaikka isolla annoksella epiduraalia saadaan sekin kokonaan pois alatiesynnytyksessäkin, voidaanhan epiduraalissa twhdä vaikka polven keinonivelleikkaus potilaan ollessa hereillä siinä luusahan laulaessa.
Siis jos synnytys aiotaan tehdä sektiolla, ns. suunnitellulla sektiolla, ei silloin odotella, että ne supistukset alkavat vaan päivämäärä annetaan etukäteen saavutaan sairaalaan ja lääkityksen jälkeen tehdään sektio. Ei niitä supistuksia siinä mihinkään tarvita.
Synnytyksessä taitaa suurin osa kivuista olla ennen kuin lapsi on maailmassa, sektiossa taas jälkeenpäin. Ja kyllä, sektiossakin tulee jälkisupistuksia (minulla oli suunniteltu sektio ja siis siltikin tuli).
Minä olen edennyt synnytyksessä vain 8 cm:iin ennen sektiota joten en tiedä mitään viimeisistä senteistä tai ponnistusvaiheesta. Mutta koska noiden 8 cm:n aikana en tuntenut ollenkaan kipua eikä minulla ollut mitään kipulääkityksiä, kun taas ystävälläni on hyvin erilaisia kokemuksia, niin rohkenen väittää että kokemus on - yllätys yllätys - yksilöllinen. Itse olen kokenut kaksi sektiota, joista ensimmäisen jälkeen itkin kipuja viikkoja, toisen jälkeen olin käytännössä kivuton (paitsi pieni haavakomplikaatio pari viikkoa myöhemmin). Eroja oli mm. itse leikkauksessa että sen jälkeisessä kivunhoidossa.
Hyvin yksilöllistä ja moni asia vaikuttaa. Itselläni takana 3 × alatiesynnytys ja useita vatsan alueen leikkauksia mutta ei kuitenkaan sektiota. Isoimmat leikkaushaavat suurempia kuin sektiossa. Toivuin synnytyksistä huomattavasti paljon nopeammin ja kivuttomammin kuin noista leikkauksista.
Laillistettu lääkäri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummankin saa varmaan kivuttomaksi riittävillä lääkkeillä. Jos lääkkeitä ei käytetä, sektio varmaankin sattuu enemmän.
Itse olen synnyttänyt kolme kertaa alateitse lääkkeettömästi. Sattuihan se, mutta vähemmän kuin kaikki väittivät.
periaatteessa saataisiinhan se KOKO sunnytyskin kivuttomaksi teoriassa, jos epiduraali laitettaisiin heti ensi supistusten alettua mutta tällöin synnyttäjän pitäisi olla valmiiksi sairaalassa odottamassa ensimmäisiä supistuksia. Toinen vaihtoehto olisi aloittaa sektio heti kun ensimmäiset supistukset alkavat eli päivystyksellisesti potilaan odottaessa valmiiksi sairaalassa taas supistusten alkua. Kolmas vaihtoehto olisi että synnyttäjällä olis8 riittävästi vahvaa ja tehokasta opiaattia, esim. morfiinia, jota ottaisi heti supistusten alettua isoilla annoksilla eli sellaisilla kuten kenttälääkinnässä sodassa haavoittuneille annetaan, ketamiini olisi toinen vaihtoehto, sen avulla voidaan tehdä leikkauksiakin potilaan ollessa hereillä. Lääke tulisi ottaa heti isolla annoksella enaisupistusten alettua.
Em. vaihtoehtoja ei saa ainakaan Suomessa edes rahalla. Sektion ehkä miljoonilla voisi saad anoin sairaalassa odotellen heti saman tien kun ensisupistukset tuntuvat jossain Venäjällä tai ehkä Italiassa.
Yleensä Suomessa sektiollakin synnyttävä joutuu kärsimään jossain määrin supistuskivuista, PAITSI hätäsektio esim. raskausmyrkytyksen takia tilanteessa jossa supistukset eivät ole alkaneet, TAI suunniteltu sektio viikoilla ne ja ne sen takia että aiemmin on esiintynyt vakava synnytyskomplikaatio kahteen kertaan ja koko alatiesynnytykseen ei ole lähdetty enää lääketieteellisin perustein tai suunniteltu sektio sen takia viikolla se ja se kun sikiö on niin suuri ettei se mahdu tulemaan sieltä normaalilla alatiesynnytyksellä. Eli sektio voi olla Suomessakin suunnitellusti toteutettuna kivuton, leikkauskipu voidaan isoilla annoksilla opiaattia saada kokonaankin pois leikkauksen perään. Sektio siis kivuton jos yhtään supistuksia ei ole ehtinyt tulla. Italiassa iso osa, suurin osa, muistaakseni jopa 90% synnytyksistä hoidetaan sektioilla suunnitellusti ennalta sovituilla viikoilla, alatiesynnyttäjät ovat alkaneet kai yleensä siellä synnyttää ennen suunniteltua sektiota eli supistukset alkaneetkin kotona. Ilmeisesti italialaiset naiset sektion haluavat ei-lääketieteellisistä syistä (lantionpohjan ja emättimen "kunnon" säilyttämiseksi ilman erityisempää intensiivistä omaa jumppaa siis laiskuuttaan lähinnä) ja jotta ei synnytyskivuista tarvitse kärsiä vaikka isolla annoksella epiduraalia saadaan sekin kokonaan pois alatiesynnytyksessäkin, voidaanhan epiduraalissa twhdä vaikka polven keinonivelleikkaus potilaan ollessa hereillä siinä luusahan laulaessa.
Raskausmyrkytyksen takia ei kyllä juuri koskaan tehdä hätäsektiota vaan kiireellinen sektio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummankin saa varmaan kivuttomaksi riittävillä lääkkeillä. Jos lääkkeitä ei käytetä, sektio varmaankin sattuu enemmän.
Itse olen synnyttänyt kolme kertaa alateitse lääkkeettömästi. Sattuihan se, mutta vähemmän kuin kaikki väittivät.
Aika kultaa muistot.
Synnytyskipua on turha vähätellä. Se on kovin kipu jonka voi tajuissaan kestää. Ja kipu johtuu kehon rikkoontumisesta.Synnytyskipu ei johdu kehon rikkoontumisesta. Synnytyksessä suurin osa kivuista on avautumisvaiheessa ja johtuu kohdun supistumisesta ja vauvan siirtymisestä synnytyskanavaan.
Minä vastasin tähän, että kyllä se synnytyskipukin nimenomaan kudostuhosta johtuu, mutta kommentti poistatettiin. Aika hurjaa kun ei saa enää epämiellyttäviä faktojakaan sanoa.
Huoh.