Lue keskustelun säännöt.
En pärjää enää
13.02.2019 |
Tarvitsen apua. (Epäilty, diagnosoimaton) masennukseni paheni äkisti ja jyrkästi kuuden vuoden jälkeen jonkintasoisen burnoutin takia (käyn töissä ja suoritan avoimessa opintoja.) Nyt tuntuu siltä etten enää jaksa, pysty tai millään tavalla pärjää. Psykiatrille tms. aion mennä vihdoin, vaikka edelleen tuntuu siltä, etten ansaitse apua, koska oloni "voisi olla pahempikin." Itsetuhoisetajatukset jylläävät päivittäin päässä, vaikken oikeasti halua enää edes kuolla.
Nyt kun itsem*rha ei ole enää "vaihtoehto", en osaa kuvitella ns. totaalista hajoamispistettä tai sitä, miltä se näyttäisi tai tuntuisi. Jos vertaa vaikka murtuneeseen jalkaan, jonka kanssa et yksinkertaisesti fyysisesti kykene ottamaan askeltakaan. En näe kohdallani samanlaista tilannetta mt-ongelmien kanssa. Ainahan sitä jaksaa kun pakko on, muuta vaihtoehtoa ei ole. Vai?
Itkettää ahdistaa, tuntuu siltä etten mitenkään selviä tai pärjää juuri nyt. Anteeksi. Oli pakko avautua johonkin, kaikki tuntuu niin musertavalta. Nyt pitää lähteä töihin.
Anteeksi jos tämä sama ketju ilmestyy useamman kerran, jäänyt nyt kahdesti tarkistukseen jumiin.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, minulla ihan sama tilanne!
Ihan tuhannesti voimia sinulle myös! Kiitos ❤
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistuspaniikki vain pahenee, en tiedä miten selviän kolmeen asti että pääsen töistä. Haluaisiko tai voisiko joku jutella?
ap
Hienoa kuulla, että menet hakemaan apua.
Osaat pitää itsestäsi huolta ja olet rohkea <3
Kliseistä vastata, että kyllä sinä pärjäät. MInuutti ja tunti kerrallaan. Enempää ei just nyt tarvitse.
Voimia ap.
Nykymaailma altistaa ihmiset masennukselle. Jos mahdollista suosittelisin sinua lähtemään mökille/asuntovaunulle sulkemaan puhelimet ja tietokoneet jne.. keskittymään siihen mihin ihminen on syntynyt eli elämään, etsimään ruokaa ja syömään, lepäämään ja siinä se.
Nykyihminen on onneton kovin helposti. Elämä on liian helppoa (tällä en taroita että ap sinulla olisi tunteiden kanssa nyt helppoa). Meillä on katto pään päällä ja ruokaakin saa kaupasta. Ja koska elämämme täyttää kaiken sorttinen ei tärkeä ( raha, työ, viihde jne..) kokee ihminen helposti olevansa merkityksetön ja huono.
Meistä kukaan ei ole huono, mutta kehitys pahentaa monesti huomaamatta oloamme ja nostaa stressiä. Elämämme on vuosia vain helpottunut ja oikeat ihmisten väliset suhteet heikentyneet. Siinä missä ennen porukalla raadettiin aamusta iltaan pellolla, jotta saatiin ruokaa ja ruokapöydässä juteltiin miten huomennakin ehkä syödään kun tehdään ahkerasti töitä, niin nykyään käydään kaupassa hakemassa mikroruokaa selataan somesta ihmisten oman elämän hehkutusta, jota peukutetaan ja kukaan ei ihan oikeasti välitä.
Neuvoni kaikille masentuneille on, että yksinkertaistakaa elämäänne. Katkaiskaa vaikka sähköt, sammuttakaa puhelin ja viekää se 100 km päähän, viekää sinne myös verkkotunnukset. Tässä tietty vähän eroja asuuko kaupungissa vai maalla, mutta kuitenkin kun pakko alkaa tekemään töitä pysyäkseen hengissä,esim pilkkomaan polttopuita tai kalastamaan tai keräämään männynkäpyjä nälkäänsä niin ihminen yleensä paranee masennuksesta.
Ikävä kyllä monesti se menee siihen, että haetaan lääkäristä pillerit, käydään edelleen töissä, jotta saadaan rahaa vuokraan, jotta voi vapaa-ajan käyttää "viihteeseen" yli tyhjän tilan täyttämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on aivan totta. Ihan ensimmäisenä karsitaan kaikki ylimääräinen pois.
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap.
Nykymaailma altistaa ihmiset masennukselle. Jos mahdollista suosittelisin sinua lähtemään mökille/asuntovaunulle sulkemaan puhelimet ja tietokoneet jne.. keskittymään siihen mihin ihminen on syntynyt eli elämään, etsimään ruokaa ja syömään, lepäämään ja siinä se.
Tsemppiä, minulla ihan sama tilanne!