Perhe.

Moi! Olen 15-vuotias poika. Käyn yhdeksännettä luokka. Kouluni on yksi Suomen haastavimmista ja vaativimmista. Todistukseni oli 8.3, mikä minulle riittää, koska yritän mielestäni paljon.
Minusta tuntuu kuitenkin ettei se riitä vanhemmille. En saa oikeastaan koskaan kehuja mistään paitsi isältäni kehuja ottamistani kuvista, harrastan valokuvausta. Olen harrastanut sitä nyt 4 vuotta ja erittäin aktiivisesti 2. Se onkin elämäni numero 1. Tottakai koulu on tärkein.
Minusta tuntuu vain kurjalta, että vanhempani odottavat ja vaativat minulta koulun suhteen niin paljon. Minulla oli maantieto 10, mutta sain kokeesta vain 7 ja kyllä hävetti kertoa siitä vanhemmilleni. Vanhempani ovat korkeasti koulutettuja ja isäni arvostettu insinööri.
Itse haveilin kanssa pitkään insinöörin ammatista, mutta hahmotusongelmani estävät tai tekisivät siitä vaikeaa, tai tyhmää. Ainoat aineet joissa olen surkea ovat Matematiikka ja Ruotsi. Ruotsini oli 9, mutta se tippui 8. Myös matematiikkano tippui seiskaan, koska en pysty hahmottamaan geometrisiä ulottuvuuksia hyvin. Minua harmittaa kotoa tulevat paineet sekä se ettei minulle jää vapaa aikaa juuri ollenkaan. Harrastin sähköbasson soitoa ja olin siinä lahjakas heavy metal puolella. Sen olen kuitenkin vuoden alussa jättänyt koska en enää vain ehdi. Minulla on myös valokuvausyritys johon joudun käyttämään aikaa ja aivojani :D Olen miettinyt että menen lukioon ja otan lyhyen matikan. Sen jälkeen jos jaksan tai kykyni riittävät haluaisin opiskella Tradenomiksi tai Ekonomiksi.

Myös päätä vaivaa se, että en saa oikein nukuttua purenta ongelmani takia, jonka ansiosta korvani ovat lukossa ja vasen korvani vinkuu. Onnekso saan purenta kiskot ja toivottavasti elämä parantuu😄