Hautausmaalla käymisestä

Itse käyn joka viikonloppu, mutta siihen vaikuttaa sekin että kalmisto on suht lähellä, ja onpahan jotain tekemistä viikonloppuun. 

Jouluna käyn isovanhempien haudalla, musta siellä on jotenkin rauhallista.

Jokainen mielestä tietää itse täytykö tai ei. Minulla ol josksu vahe että kvin tosi usein. Nykyisin taas suren enemmän muilla tavoin.

Minä käyn vaimoni haudalla muutaman kerran vuodessa. Tiedän, ettei hän siellä ole, mutta välillä tulee vieläkin ikävä. Jotenkin se auttaa ikävään kun vie kynttilän. Yli kymmenen vuotta on mennyt näin.

Tosi harvoin, koska en oikein näe sitä tärkeäksi ja ovat vielä niin kaukanakin. Jos nyt ajan ohi niin saatan pysähtyä ja käydä katsomassa ja siistimässä, muuten lähinnä vain jos äiti pyytää mukaan.

Itse en halua itselleni mitään hautausmaapaikkaa. Turha riesa omaisille.

Muistella voi muutenkin.

Hautausmaat on eläviä varten. Olen lapsesta asti pitänyt hautausmaiden tunnelmasta, niissä on aistittavana rauhaa ja lohtua. Kukaan ei voi määritellä oikeaa tai väärää tapaa surra tai muistella, teet niin kuin itse koet parhaaksi.

Mun mielestä se taas ei auta... Ehkä ois eri asia jos ois kyse vanhasta ihmisestä joka siellä on..

Mun mielestä on parempi jos muistot on sellasia ku se henkilö on joskus ollut ku oli elossa. :D

Vierailija kirjoitti:

Käyttekö sukulaisienne/yms. hautausmailla ja kuinka usein? Täytyykö mielestänne siellä käydä?

Itse koen hautausmailla käymisen niin surulliseksi asiaksi, että mieluummin muistelisin muilla tavoilla mutta sitten ajattelen että tekeekö se minusta välinpitämättömän.

Mitä mieltä olette?

Kyllähän haudalla on hyvä käydä useasti, esim 2kk välein.

Sisällissodan jäljiltä sukulaisia on eräässä joukkohaudassa. Käyn muistomerkillä joka joulu.