Seksuaalietiikka politiikassa

Miksi tietyistä asioista kuten homoseksualismin ja itsetyydytyksen oikeutuksesta keskusteleminen on politiikassa lähes kielletty, vaikka juuri nämä asiat ovat moraalin ydinalueita ja yhdeksi valtion funktioista on tunnustettu perversioiden kitkeminen?

Kyllä minä näen homoseksualismin vaikeana kysymyksenä. Hyväksyäkö vai eikö? Joidenkin mielestä homous ei ole synti. Oma elämänkokemukseni valitettavasti osoittaa sen, että se on aina jonkintasoinen synti. On kuitenkin eroa sillä, harrastaako ihminen anaaliseksiä vai eikö. Vaikka anaaliseksi ei satuttaisi ihmistä itseään, se voi satuttaa Jumalaa. Hyväksyn siis paremmin ne homot, jotka eivät harrasta anaaliseksiä. Anaaliseksiä harrastavista suurempi syyllinen on mielestäni se mies, joka alistuu naisen asemaan. "Ottava osapuoli" ansaitsee lievemmän rangaistuksen kuin alistuja.

Itsetyydytystä en välttämättä pidä suurena syntinä, mutta ymmärrän hyvin niitäkin, jotka tuomitsevat itsetyydytyksen. Ainakin sen sopivuuden on oltava suuresti riippuvainen tilanteesta.

Nämä kysymykset ovat kaikkein vaikeimpia, joten en väitä omistavani lopullista totuutta ja ymmärrän muidenkin näkemyksiä. Voin olla väärässä enkä missään tapauksessa rinnasta homoseksualismia vakavimpiin rikoksiin. Yhdyskuntapalvelu voi olla opettava rangaistus monissa tapauksissa. Vain vakavimmissa tapauksissa turvautuisin vankeusrangaistukseen - lähinnä niiden kohdalla, jotka toistuvasti alentavat itsensä naisiksi. Kaikki eivät varmastikaan ole syyntakeisia.