Terve mies + sairas vaimo = kannattaako yrittää lasta?

Kyllähän tuo riippuu ihan siitä millainen sairaus on kyseessä. Jos vaimosi elämänlaatu on normaali ja hän on toimintakykyinen, niin ehdottomasti voisitte yrittää lasta hankkia. 

Mikä sairaus kyseessä? Jos siitä aiheutuu vain esim. lievää kosmeettista haittaa (pigmenttihäiriö tms.), niin ei kai lapsen tekoa kannata sen takia jättää?

Riippuu ihan sairaudesta. Useiden sairauksien kanssa voi elää normaalia elämää.

Minkälaista esim. vaimosi arki on? Mielestäni periytymisen pelossa ei kannata jättää lapsia tekemättä.

Ensin se lääkärin konsultaatio! Kuinka raskaus vaikuttaa vaimon sairauteen? Mitä lääkettä voi syödä raskausaikana ja mitä ei? Paheneeko sairaus jos jokin lääke ei sovi raskausaikana ja korvaavaa lääkettä ei ole saatavilla? Terveellekkään naiselle raskaus ei ole kovin helppoa, raskaus on oikeasti raskasta elimistölle.

Hyvä että pohditte asiaa. Olisin tosi tarkkana tässä asiassa ja konsultoisin eri lääkäreitä. Jos on millään muotoa lapsen elämänlaatua heikentävä sairaus ehdottomasti ei geneettistä lasta.

Myös vaimon jaksaminen raskausaikana, synnytys ja vauvan hoito ovat raskaita ja rankkoja aikoja. Jaksaako ja mitä se tekee hänelle? Voiko sairautensa pahentua stressistä yms. Millainen on tukiverkosto jos vaimo ei jaksa tai sairautensa pahenee?

Onko lapsella oletettavasti molemmat vanhemmat vielä teini-ikäisenä vai onko vaimon sairaus etenevä? Toki mitä vaan voi tulla eteen terveillekin, eroa yms mutta tietoisesti haluaisin lapselleni vain parasta.

Vierastan myös lääkkeitä raskausaikana, voivat aiheuttaa vaikka ja mitä ongelmia. Miten olisi adoptio tai sijais/tukiperheenä toimininen?

Vierailija kirjoitti:

Mikä sairaus kyseessä? Jos siitä aiheutuu vain esim. lievää kosmeettista haittaa (pigmenttihäiriö tms.), niin ei kai lapsen tekoa kannata sen takia jättää?

Ei ole kosmeettinen häiriö eli ei mikään pieni sairaus. Vaimolla on diabetes mutta hoitaa itseään hyvin ja sairaus pysyy hyvässä kuosissa.

Vaikuttaako sairaus odotettuun elinikään merkittävästi? Jos vaikuttaa, niin älkää ehdoin tahdoin hankkiko lapsia jotka tulevat jo nuorena jäämään äidittömiksi. Muuten sanoisin, että oman jaksamisen mukaan.

Diabetes ei ole mikään este. Tietysti asiasta pitää jutella ensin lääkärin kanssa ja varmasti vaimo on tarkemmassa seurannassa raskauden ajan.

Odotin jo jotain paljon pahempaa kuin diabetes. Se on mielestäni samaa kastia astman kanssa ja kukaan tuskin sen takia jättäisi lasta tekemättä.

No en diabeteksen takia jättäisi yrittämättä lasta, mikäli naisen vointi vaan kestää raskauden ja synnytyksen (joko alatie tai sektio). Onko diabetes edes periytyvä sairaus?

Ja tuolle yhdelle, joka ehdotti adoptiota: adoptioon on hyvin korkeat vaatimukset eli jos kyseessä olisi joku vakava, elinikään vaikuttava sairaus, adoptio ei käytännössä tule onnistumaan. Myös se, että sinä vierastat lääkkeitä raskausaikana ei ole mikään syy olla käyttämättä niitä lääkkeitä, jotka lääkäri katsoo tarpeelliseksi. Joskus kuolevat sekä äiti että (luonnollisesti silloin myös) lapsi ilman lääkitystä, vaikka äiti olisikin ollut täysin terve raskauden alkaessa.

Jättäisin hankkimatta. En todellakaan halua lapselleni periyttää sairauksia tietoisesti. Joku järki pitää olla.

Diabetes ei ole mikään maankaatava sairaus. Eikä se ole erityisen periytyvä.

Diabetes ei ole este lapsille. Siitä vaan hankkimaan lasta lääkärin konsultaation jälkeen. Meillä minulla on oikeasti vakava ja periytyvä sairaus. Halusimme silti lapsia ja saimme lääketieteellisistä syistä käyttää luovutettuja sukusoluja. Mutta kyse siis oikeasti periytyvästä äärimmäisen vakavasta sairaudesta. Mutta ei siis sekään ollut kuin tekninen este.

Riski sairastua tyypin 2 diabetekseen on 40 prosenttia, jos toisella vanhemmista on tyypin 2 diabetes. Riski on 70 prosenttia, jos molemmilla vanhemmilla on.

Joo, ei diabetes ongelma. Ihan toista se olis jos olis vaikka Huntington tai joku muu kauhea sairaus....

Myös luovuteuissa sukusoluissa voi olla geenivirheitä. Niitä ei testata jos luovuttaja on itse terve. Diabetes on varmasti usealla geeniperimässä.

Isäksi haluava kirjoitti:

Emme ole vielä keskustelleet lääkärin kanssa, mutta kahdestaan olemme jutelleet vauvanteosta. Vaimon sairaus on hyvässä kuosissa, vaikka parannusta ei ole ja lääkkeitä ottaa monta kertaa päivässä. Olen terve mies ja onnekas ettei suvussame ole sairauksia mutta vaimon suvussa sairaus näyttää periytyvän vahvasti. Vauva-asia on ajankohtainen ja haluamme lapsen mutta sairaus ja sen mahdollinen periytyvyys epäilyttää. Ei ole 100% varmaa, että lapsemme sairastuisi, mutta olemme tietoisia riskistä. Olisiko täällä muita samassa veneessä olijoita? Otitteko riskin vai jätittekö lapsen hankkimatta?

Jos vanhemmat eivät ole täysin terveitä niin lasta ei pidä hankkia

Vierailija kirjoitti:

Isäksi haluava kirjoitti:

Emme ole vielä keskustelleet lääkärin kanssa, mutta kahdestaan olemme jutelleet vauvanteosta. Vaimon sairaus on hyvässä kuosissa, vaikka parannusta ei ole ja lääkkeitä ottaa monta kertaa päivässä. Olen terve mies ja onnekas ettei suvussame ole sairauksia mutta vaimon suvussa sairaus näyttää periytyvän vahvasti. Vauva-asia on ajankohtainen ja haluamme lapsen mutta sairaus ja sen mahdollinen periytyvyys epäilyttää. Ei ole 100% varmaa, että lapsemme sairastuisi, mutta olemme tietoisia riskistä. Olisiko täällä muita samassa veneessä olijoita? Otitteko riskin vai jätittekö lapsen hankkimatta?

Jos vanhemmat eivät ole täysin terveitä niin lasta ei pidä hankkia

Heh! Kukaan ei ole täysin terve. Kaikilla on joku sairaus tai geenivirhe joka ilmoittaa itsestään sitten kuin ilmoittaa. Tai voi vahingossa pudota vaikka katolta ja vammautua.

Mulla on harvinainen periytyvä geenivirhe ja olen äiti. Elämäni ei ole kurjaa, joten todennäköisesti ei lapsellanikaan tule olemaan. Perinnöllisyyslääkärillä on käyty jo vauvaa suunniteltaessa.

Ei ehdoin tahdoin sairaita lapsia maailmaan, ajattele nyt jo asiaa mahdollisen lapsen itsensäkin kannalta.

Ykköstyypin diabetes ei ole este lasten hankinnalle. Tosin raskautta on hyvä suunnitella etukäteen jo hyvissä ajoin lääkärin kanssa. Kun hoitotasapaino on mallillaan, on hyvin pieni riski, että sikiölle tulee jotain ongelmaa raskausaikana. Diabeetikoiden raskautta seurataan tosi tarkkaan! Itse olen sairastunut ykköstyypin diabetekseen, vaikka sitä ei ole kenelläkään muulla meidän suvussa, joten eipä ne terveetkään vanhemmat välttämättä tältä sairaudelta suojaa. Tän kanssa kuitenkin voi elää ihan normaalia elämää, vaikka välillä ottaakin aivoon hiilareiden laskeminen...

Terkuin terveen eskaripojan diabeetikkoäiti